Jesajan kirja
LVII. Lucu.
Jumalan Sanan Wainoista henen Palueluxens warion alla. Esa. lvij
57:1 Waan sillewelil se wanhurskas huckupi/ ia eikengen site sydhemesens aiattele. Ja Pyhet Miehet poistemmatan/ ia eikengen sijte waariapidhe.
Waan sillä wälilla se wanhurskas hukkuupi/ ja eikenkään sitä sydämessänsä ajattele. Ja pyhät miehet poistemmataan/ ja eikenkään sitä waaria pidä.
57:2 Sille ne Wanhurskat poisotetan Onnettomudhest/ ia ne iotca toimelisesta waeldanuet ouat/ Rauhaan tuleuat ia lepeuet heiden Cammioisans.
Sillä ne wanhurskaat poisotetaan onnettomuudesta/ ja ne jotka toimellisesti waeltaneet owat/ Rauhaan tulewat ja lepääwät heidän kammioissansa.
57:12 MIne tadhon sinun Wanhurskaudhes ilmoitta/ ia eipe sinun Tecos pidhe mihingen tarpexi tuleman.
Minä tahdon sinun wanhurskautesi ilmoittaa/ ja eipä sinun tekosi pidä mihinkään tarpeeksi tuleman.
57:13 Coskas hwdhat/ nin auttacan sinun Jouckos sinua/ Mutta Twlen pite ne caiki poiswiemen/ ia turhuden pite heite poisottaman.
Koskas huudat/ niin auttakaan sinun joukkosi sinua/ Mutta tuulen pitää ne kaikki poiswiemän/ ja turhuuden pitää heitä poisottaman.
57:14 Mutta ioca minun päleni vskalda/ se Maan peripi/ ia minun pyhen Woreni omistapi/ ia sanopi. * Techket tiete/ techket tiete/ Leuiteket polcu/ poissyseket ne louckauxet minun Canssani tielde.
Mutta joka minun päälleni uskaltaa/ se maan periipi/ ja minun pyhän wuoreni omistaapi/ ja sanoopi. Tehkäät tietä/ tehkäät tietä/ Lewittäkäät polku/ pois sysikää ne loukkaukset minun kansani tieltä.
57:15 Sille nein sanopi se Corkia ia Ylistetty/ ioca ijancaikisesta asupi/ ionga Nimi ombi pyhe. Mine quin asun corkiuxes ia Pyhydhes/ ia ninen tykene/ iotca serietylle ia neurelle Hengelle ouat. Sen päle ette mine wirghotaisin sen Neuritetyn Hengen/ ia sen Serietyn sydhemen.
Sillä näin sanoopi se korkea ja ylistetty/ joka iankaikkisesti asuupi/ jonka nimi ompi pyhä. Minä kuin asun korkeudessa ja pyhyydessä/ ja niiden tykönä/ jotka särjetyllä ja nöyrällä hengellä owat. Senpäälle että minä wirwoittaisin sen nöyrytetyn hengen/ ja sen särjetyn sydämen.
57:16 Em mine ijeti tadho ridhellä/ ia enge ijancaikisesta wihastu/ Waan minun Casuostani pite yxi Hengi vloslectemen/ ia mine tadhon puhalluxen tädhe.
En minä iäti tahdo riidellä/ ja enkä iankaikkisesti wihastu/ Waan minun kaswostani pitää yksi henki uloslähtemän/ ja minä tahdon puhalluksen tehdä.
57:17 Mine olin wihainen ylitze heiden Ahneudhens wärydhen/ ia löin heite/ lymitin itzeni ia närkestyn. Silloin he menit exyueisse/ heiden oman sydhemens tiesse.
Minä olin wihainen ylitse heidän ahneutensa wääryyden/ ja löin heitä/ lymytin itseni ja närkästyin. Silloin he menit eksyksissä/ heidän oman sydämensä tiessä.
57:18 Mutta quin mine näin heiden teitens/ paransin mine heite/ ia iodhatin heite/ ia annoin heille lohutoxen/ ia nijlle quin heiden ylitzens murhedhit.
Mutta kuin minä näin heidän teitäns/ paransin minä heitä/ ja johdatin heitä/ ja annoin heille lohdutuksen/ ja niille kuin heidän ylitsensä murehdit.
57:19 Mine tadhon vlosleuitetyt * Hwlet saatta/ iotca sarnaman pite/ Rauha Rauha/ seke caucaisille ette lehisille/ sanopi HERRA ia tadhon heite parata.
Minä tahdon uloslewitetyt huulet saattaa/ jotka saarnaaman pitää/ Rauha Rauha/ sekä kaukaisille että läheisille/ sanoopi HERRA ja tahdon heitä parantaa.
57:20 Mutta ne Jumalattomat ouat ninquin purskaua Meri/ ioca ei tyuendyue woi/ Waan henen Allons Loghan ia Törghyn vlosheitteuet.
Mutta ne jumalattomat owat niinkuin purskaawa meri/ joka ei tywentyä woi/ Waan hänen aaltonsa loan ja töryn ulosheittäwät.
57:21 Nijlle Jumalattomilla ei ole Rauha/ sanopi minun Jumalan.
Niillä jumalattomilla ei ole rauha/ sanoopi minun Jumalan.
57:22 Epeuskon ia Ulcocullasudhen hedhelmist. Neite sanopi HERRA Jumala.
Epäuskon ja ulkokultaisuuden hedelmistä/ Näitä sanoopi HERRA Jumala.