Jesajan kirja
IV. Lucu.
Esa. iiij. Lupaus Christusen Cunnialisest Waldakunnast.
4:2 SInä Peiuene pite HERRAN Wesan/ oleman rackan ia callijn/ ia se maan Hedhelme ialo ia cunnialinen/ ninen tykene/ iotca Israelist wapadhetuxi tuleuat.
Sinä päiwänä pitää HERRAN Wesan/ oleman rakkaan ja kalliin/ ja sen maan hedelmä jalo ja kunniallinen/ niiden tykönä/ jotka Israelista wapahdetuksi tulewat.
4:3 Ja ioca Zionis ylitze on/ ia Jerusalemis ylitziänyt/ sen pite Pyhexi cutzuttaman/ Jocainen quin kirioitettu on/ ninen Eleuiten seas Jerusalemis. Silloin HERRA poispesepi/ ne Zionin Tytteren saastaudhet/ ia ne Jerusalemin weren wighat heneste/ sen domitzeuan ia ylessyttyuen Hengen cautta.
Ja joka Zionissa ylitse on/ ja Jerusalemissa ylitse jäänyt/ sen pitää pyhäksi kutsuttaman/ Jokainen kuin kirjoitettu on/ niiden eläwien seassa Jerusalemissa. Silloin HERRA poispeseepi/ ne Zionin tyttären saastaudet/ ja ne Jerusalemin weren wirrat hänestä/ sen tuomitsewan ja ylössyttywän hengen kautta.
4:5 Ja HERRA saattapi ylitze caiki sen Zionin woren asumisen/ ia cussa ikenens se coottu on/ Ylipeiue sawn ia Piluen/ ia Tulenpaisteen yli ööte palaman.
Ja HERRA saattaapi ylitse kaikki sen Zionin wuoren asumisen/ ja kussa ikänänsä se koottu on/ Ylipäiwää sawun ja pilwen/ ja tulenpaisteen yli yötä palaman.
4:6 Sille yxi Skermi pite oleman ylitze nijte caikia/ quin Cunnialinen on/ Ja pite yxi Werho oleman peiuen warioxi Helten eteen/ ia yxi turua ia wariellus ilmasta ia sateesta.
Sillä yksi skermi pitää oleman ylitse niitä kaikkia/ kuin kunniallinen on/ Ja pitää yksi werho oleman päiwän warjoksi helteen eteen/ ja yksi turwa ja warjelus ilmasta ja sateesta.