Ne Jeremian Walitos Weisut.
II. Lucu.
2:1 QUinga HERRA ombi wihoisans sen Tytteren Zionin pimittenyt? Hen on sen Israelin HERRAUDHEN Taiuasta Maan päle heittenyt. Ei hen ole muistanut Astillaudhans päle/ henen wiha peiuenens?
Kuinka HERRA ompi wihoissansa sen tyttären Zionin pimittänyt? Hän on sen Israelin herrauden taiwaasta maan päälle heittänyt. Ei hän ole muistanut astinlautansa päälle/ hänen wihapäiwänänsä?
2:2 HERRA ombi cadhottanut ilman Laupiudheta caiki Jacobin Asumiset. Hen ombi hirmudhesans sen Tytteren Judan Scantzit serkenyt/ ia heite mahan lönyt. Hen on riuanut/ seke henen Waldakundans/ ette henen Pämiehens.
HERRA ompi kadottanut ilman laupeudetta kaikki Jakobin asumiset. Hän ompi hirmuudessansa sen tyttären Judan skantzit särkenyt/ ja heitä maahan lyönyt. Hän on riiwannut/ sekä hänen waltakuntansa/ että hänen päämiehensä.
2:3 Hen ombi sen Israelin Wäkewydhen henen hirmulises wihassans serkenyt. Hen on henen oikian kätens tacaperin wätenyt/ coska wiholinen tuli/ ia on Jacobis ydhen Tulen ylessytyttenyt/ ioca caiki ymberins culutta.
Hän ompi sen Israelin wäkewyyden hänen hirmullisessa wihassansa särkenyt. Hän on hänen oikean kätensä takaperin wetänyt/ koska wihollinen tuli/ ja on Jakobissa yhden tulen ylössytyttänyt/ joka kaikki ympärins kuluttaa.
2:4 Hen ombi Joutzens wetenyt/ ninquin iocu Wiholinen/ Henen Oikian kätens on hen wienyt/ ninquin iocu Wainolinen/ ia on tappanut caiki mite oli sulainen nähdä/ Ja henen Wihans/ ninquin Tulen/ vloswodhattanut/ sihen Tytteren Zionin Maiahan.
Hän ompi jousensa wetänyt/ niinkuin joku wihollinen/ Hänen oikean kätensä on hän wienyt/ niinkuin joku wainollinen/ ja on tappanut kaikki mitä oli sulainen nähdä/ Ja hänen wihansa/ niinkuin tulen/ uloswuodattanut/ siihe tyttären Zionin majahan.
2:5 HERRA on ninquin iocu wiholinen/ hen on Israelin radhellut/ Hen on caiki henen Pallatzins radhellut/ ia on henen Scantzins turmellut. Hen on Tytterille Juda palio walitost ia murecht tehnyt.
HERRA on niinkuin joku wihollinen/ hän on Israelin raadellut/ Hän on kaikki hänen palatsinsa raadellut/ ja on hänen skantzinsa turmellut. Hän on tyttärille Judan paljon walitusta ja murhetta tehnyt.
2:6 Ja hen haiotti henen Maians/ ninquin iongun Yrtitarhan/ ia henen Asumisens turmeli/ HERRA on andanut vnochta Zionis seke Juhlat ette Sabbathit/ ia on andanut henen hirmulises Wihasans/ seke Kuningat ette Papit häueiste.
Hän hajoitti hänen majansa/ niinkuin jonkun yrttitarhan/ ja hänen asumisensa turmeli/ HERRA on antanut unohtaa Zionissa sekä juhlat että Sabbathit/ ja on antanut hänen hirmullisessa wihassansa/ sekä kuninkaat että papit häwäistä.
2:7 HERRA on henen Altarins poisheittenyt/ ia henen Pyhydhens niedhellut/ ia hen on ylenandanut henen Palatzins Mwrit Wiholisen käsijn/ Nin ette he ouat HERRAN Honesa hwtanuet/ ninquin iollaki Juhlalla.
HERRA on hänen alttarinsa poisheittänyt/ ja hänen pyhyytensä niellyt/ ja hän on ylenantanut hänen palatsinsa muurit wihollisten käsiin/ Niin että he owat HERRAN huoneessa huutaneet/ niinkuin jollakin juhlalla.
2:8 HERRA aiatteli haiottaxens Tytteren Zionin mwrit/ hen on nooran sen ylitze wetenyt/ ia ei poiskäendenyt käsiens/ sihenasti ette hen site hucutaisi/ Torni seiso surkiast/ ia Muri maca cukistettuna.
HERRA ajatteli hajottaaksensa tyttären Zionin muurit/ hän on nuoran sen ylitse wetänyt/ ja ei poiskääntänyt käsiänsä/ siihenasti että hän sitä hukuttaisi/ Torni seisoo surkeasti/ ja muuri makaa kukistettuna.
2:9 Henen Portins waijotetut ouat Maan siselle/ Hen on serkenyt henen Salpans ia tyhiexi tehnyt/ Henen Kuningans ia Pämiehens ouat Pacanain seas/ iossa euet he Lakia prucata taidha/ Eike heiden Prophetins ychten Näkye HERRALDA leudhe.
Hän porttinsa wajotetut owat maan sisälle/ Hän on särkenyt hänen salpansa ja tyhjäksi tehnyt/ Hänen kuninkaansa ja päämiehensä owat pakanain seassa/ jossa eiwät he lakia pruukata taida/ Eikä heidän prophetinsa yhtään näkyä HERRALTA löydä.
2:10 Ne Tytterein Zion Wanhimat maan päle macauat/ ia ouat hiliain/ He heitteuet Tuchka päens päle/ ia ouat Sekit pälens wätenyet/ Ne Neitzyet Jerusalemist Päitens alaslaskit Maan pein.
Ne tyttärein Zionin wanhimmat maan päällä makaawat/ ja owat hiljain/ He heittelewät tuhkaa päänsä päälle/ ja owat säkit päällensä wetäneet/ Ne neitsyet Jerusalemista päitänsä alaslaskit maahan päin.
2:11 Mine olen lehes silmeni vlositkenyt/ nin ette minun siselyxeni sijte kiuiste/ Minun maxani ouat vloswodhatetut Maan päle/ minun Canssani Tytteren ylitze/ Coska Nisurit ia ne Piskuiset Caupungin Cadhuilla nändyit.
Minä olen lähes silmäni ulos itkenyt/ niin että minun sisällykseni siitä kiwistää/ Minun maksani owat uloswuodatetut maan päälle/ minun kansani tyttärein ylitse/ Koska nisurit (imewäiset 1642) ja ne piskuiset kaupungin kaduilla nääntyit.
2:12 Coska he Eitillens sanoit/ Cussa on Leipe ia wina? coska he Caupungin Caudhuilla nännyit/ ninquin ne surmaan haauoitetut/ ia heiden Eitins sylijn hengens ylenannoit.
Koska he äitillensä sanoit/ Kussa on leipä ja wiina? Koska he kaupungin kaduilla näännyit/ niinkuin ne surmaan haawoitetut/ ja heidän äitinsä syliin henkensä ylenannoit.
2:13 Ah sine Tyter Jerusalem/ Kelle mine wertautan sinua/ Eli mixi mine sinua pidhen? Sine Neitzy tyter Zion. Mille mine sinua wertautan/ Jolla mine sinua lohutaisin? Sille sinun Wahingos on swri ninquin iocu Meri/ cuca taita sinua parandha?
Ah sinä tytär Jerusalem/ Kelle minä wertautan sinua/ Eli miksi minä sinua pidän? Sinä neitsyt tytär Zion. Millä minä sinua wertautan/ Jolla minä sinua lohduttaisin? Sillä sinun wahinkosi on suuri niinkuin joku meri/ kuka taitaa sina parantaa?
2:14 Sinun Prophetis ouat sinulle sarnanut irtat/ ia hullut Näghyt/ ia euet sinun Pahatecoas sinulle ilmoittanuet/ Jolla he olisit sinun fangiudhes estä taineet/ Waan ouat sinulle sarnanuet irtat sarnat/ iolla he sinun Maastas vlossarnasit.
Sinun prophetas owat sinulle saarnanneet irtaat/ ja hullut näyt/ ja eiwät sinun pahaa tekoasi sinulle ilmoittaneet/ Jolla he olisit sinun wankeutesi estää tainneet/ Waan owat sinulle saarnanneet irtaat saarnat/ jolla he sinun maastasi ulos saarnasit.
2:15 Caiki ohitzekeuueiset paucuttauat käsillens sinun ylitzes/ tissauat sinulle/ ia pudhisteleuat pätens sen Tytteren Jerusalemin ylitze. Temekö se Caupungi on/ iosta sanotan/ Ette se on caikein Jaloin/ iosta coco Makunda hendens iloitze?
Kaikki ohitsekäywäiset paukuttawat käsillänsä sinun ylitsesi/ tissawat (wiheltäwät 1642) sinulle/ ja pudistelewat päätänsä tyttären Jerusalemin ylitse. Tämäkö se kaupunki on/ josta sanotaan/ että se on kaikkein jaloin/ josta koko maakunta häntänsä iloitsee?
2:16 Caiki sinun Wiholises iruitteleuet suullans sinua wastan/ tissauat sinulle/ ia kiristeuet hambaitans/ ia sanouat/ Huy/ me olema hende hucuttanuet/ Tai on se peiue/ iota me halaisim/ Me sen saimme/ Me olema nin cauuan eleneet.
Kaikki sinun wihollisesi irwistelewät suullansa sinua wastaan/ tissaawat (wiheltäwät) sinulle/ ja kiristelewät hampaitansa/ ja sanowat/ me olemme häntä hukuttaneet/ Tämä on se päiwä/ jota me halaisimme/ Me sen saimme/ Me olemme niin kauan eläneet.
2:17 Se HERRA ombi tehnyt/ ninquin hen aiatellut oli/ Hen on teuttenyt henen Sanans/ ionga hen cauuan ennen keskenyt oli/ hen on laupiattomasti hucuttanut/ Hen on ilahuttanut Wiholises sinun ylitzes/ ia sinun Wainolistes wallan yleskorghottanut.
Se HERRA ompi tehnyt/ niinkuin hän ajatellut oli/ Hän on täyttänyt hänen sanansa/ jonka hän kauan ennen käskenyt oli/ hän on laupiattomasti hukuttanut/ Hän on ilahduttanut wihollisesi sinun ylitsesi/ ja sinun wainollisesi wallan ylöskorottanut.
2:18 Heiden sydhemens hwsi HERRAN tyge/ O sine Mwri sen Tytteren Zionin/ anna peiuelle ia ölle kynelet alaswota/ ninquin Oian/ Ele mös lacka/ eike leueitkö sinun Silmeis munat.
Heidän sydämensä huusi HERRAN tykö/ Oi sinä muuri sen tyttären Zionin/ anna päiwällä ja yöllä kyyneleet alaswuotaa/ niinkuin ojan/ Älä myös lakkaa/ älkää lewätkö sinun silmäisi munat.
2:19 Ylesnouse ölle ia hwdha/ vloswodhata sinun Sydhemes Ensimeises waluos HERRAN eteen/ ninquin Wettä. Ylesnosta sinun kätes henen poleens/ sinun piskuraistes Sieluin teden/ iotca Nelghieste nändyneet ouat/ iocaitzen Catuin nurkissa.
Ylösnouse yöllä ja huuda/ uloswuodata sinun sydämesi ensimmäisessä walwossa HERRAN eteen/ niinkuin wettä. Ylösnosta sinun kätesi hänen puoleensa/ sinun piskuraistes sielun tähden/ jotka nälästä nääntyneet owat/ jokaisten katuin nurkissa.
2:20 HERRA näe ia catzo sis/ iongas nin turmelut olet/ Pitekö mös waimotki heiden Rumins Hedelmet sömen/ nekin noorimmat Lapsucaiset/ tuskal waaxan pituet? Pitekö Prophetat ia Papit HERRAN Pyhydhes nin tapetuxi tuleman?
HERRA näe ja katso siis/ jonkas niin turmellut olet/ Pitääkö myös waimotkin heidän ruumiinsa hedelmät syömän/ nekin nuorimmat lapsukaiset/ tuskalla waaksan pituiset? Pitääkö prophetat ja papit HERRAN pyhyydessä niin tapetuksi tuleman?
2:21 Macasit Cadhuilla maan päle/ piltit ia wanhat/ Minun Neitzydheni ia Nooricaiseni ouat Miecan cautta Langenuet/ Sine olet tappanut sinun wiha peiuenes/ sine olet laupiattomast teurastanut.
Makasit kaduilla maan päällä/ piltit ja wanhat/ Minun neitsyyteni ja nuorukaiseni owat miekan kautta langenneet/ Sinä olet tappanut sinun wihapäiwänäsi/ sinä olet laupeudettomasti teurastanut.
2:22 Sine olet ymberilde minun Wiholiseni cutzunut/ nin quin Juhla peiuelle/ nin ettei kengen HERRAN wiha peiuene ole poispäsznyt ia ylitzeienyt. Sille iotca mine ylescasuatin ia ylesrookin/ nijte minun Wiholisen on mestanut.
Sinä olet ympäriltä minun wiholliseni kutsunut/ niinkuin juhlapäiwälle/ niin ettei kenkään HERRAN wihapäiwänä ole poispäässyt ja ylitse jäänyt. Sillä jotka minä ylöskaswatin ja ylösruokin/ niitä minun wiholliseni on mestannut.