Ne Jeremian Walitos Weisut.
I. Lucu.
Coco tesse kirias Propheta toisinans walitta Jerusalemin Rateluxest/ waiuast/ Nelghiest/ Tuskast etc. Toisinans hen Puhens käendepi sen Caupungin ette sen Canssan ia Borgharein tyge. Ninquin hen iongun murhelisen neitzyen/ waimon eli Lesken cansa puhuis.
1:1 QUinga se Caupungi nin autiona maca/ ioca teunens Cassasta oli? Hen on ninquin iocu Leski. Joca kempi oli Pacanain seas/ ia wallan pälä oli Makunnisa/ sen teuty nyt weronalaiszna olla.
Kuinka se kaupunki niin autiona makaa/ joka täynnänsä kansasta oli? Hän on niinkuin joku leski. Joka kempi oli pakanain seassa/ ja wallan päällä oli maakunnissa/ sen täytyy nyt weronalaisena olla.
1:2 Yli öte hen idke/ nin ette kynelet poskilda wotauat/ Eikengen henen Ysteueins seas ole/ ioca hende lohutta. Waan caiki henen Leehimeisens/ ylencatzouat hende/ ia ouat henen wiholisexens tulluet.
Yli yötä hän itkee/ niin että kyyneleet poskilta wuotawat/ Eikenkään hänen ystäwäinsä seassa ole/ joka häntä lohduttaa. Waan kaikki hänen lähimmäisensä/ ylenkatsowat häntä/ ja owat hänen wiholliseksensa tulleet.
1:3 Juda on fangittu Radholisudhes ia raskaas oriudhes/ Hen asu Pacanain seas/ ia ei ycten lepo leude/ Caiki henen Wiholisens pahasti meneuet henen cansans.
Juda on wangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa/ Hän asuu pakanain seassa/ ja ei yhtään lepoa löydä/ Kaikki hänen wihollisensa pahasti menewät hänen kanssansa.
1:4 Ne Tiet Zionin pein autiat ouat/ ettei kengen Juhlille tule/ Caiki henen Portins autiona seisouat/ henen Papins hoocauat/ ia henen Neitzydhens surkiasti vloscatzouat/ ia itze hen on murheissans.
Ne tiet Sionin päin autiat owat/ ettei kenkään juhlille tule/ Kaikki hänen porttinsa autiona seisowat/ hänen pappinsa huokaawat/ ja hänen neitsyensä surkiasti uloskatsowat/ ja itse hän on murheissansa.
1:5 Henen Wiholisens sait ylikädhen/ Henen Wiholisillens hyuesti keupi/ Sille HERRA on henen surkiudhesta teuttenyt/ henen pahatecoins palioudhen teden/ Ja hene' Lapsens ouat Fangiudhes poisaietut Wiholistein eteen.
Hänen wihollisensa sait ylikäden/ Hänen wihollisillensa hywästi käypi/ Sillä HERRA on hänen surkeudesta täyttänyt/ hänen pahatekoinsa paljouden tähden/ Ja hänen lapsensa owat wankiudessa poisajetut wihollisten eteen.
1:6 Ja caiki Caunistos on Zionin Tytterilde poislectenyt/ Henen Pämiehens ouat ninquin ne Jääret iotca ei ycten Laituma leude ia woimattomat edeskeuuet Waatian eteen.
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä poislähtenyt/ Hänen päämiehensä owat niinkuin ne jäärät jotka ei yhtään laitumia löydä ja woimattomat edeskäywät waatijan eteen.
1:7 Jerusalem muistapi telle aialla/ quinga Radholinen ia ylenannettu hen on/ Ja quinga palio Hyue/ hen wanhast pitenyt on/ ette caiki henen Canssans alasmaka viholisen edes/ ia eikengen heite auta/ Henen wiholisens näkeuet heiden Lustins henen pälens/ ia naurauat henen Sabbathins Lepo.
Jerusalem muistaapi tällä ajalla/ kuinka raadollinen ja ylenannettu hän on/ Ja kuinka paljon hywää/ jän wanhasta pitänyt on/ että kaikki hänen kansansa alasmakaa wihollisen edessä/ ja eikenkään heitä auta/ Hänen wihollisensa näkewät heidän lystinsä hänen päällänsä/ ja naurawat hänen Sabbathinsa lepoa.
1:8 Jerusalem on synditehnyt/ Senteden henen teuty olla/ ninquin iocu saastainen Waimo/ Caiki iotca hende cunnioitit/ ylencatzouat nyt henen/ ette he henen häpiens näkeuet/ Mutta hen hoocapi/ ia mahan langepi.
Jerusalem on syntiä tehnyt/ Sentähden hänen täytyy olla/ niinkuin joku saastainen waimo/ Kaikki jotka häntä kunnioitit/ ylenkatsowat nyt hänen/ että hänen häpeänsä näkewät/ Mutta hän huokaapi/ ja maahan lankeaapi.
1:9 Henen Törkyns kijnitarttu henen liepesens/ Eipe hen olisi lwlut/ ette henelle nein pidheis wimein keumen/ hen on tosin ylenhirmulisesta mahancukistettu/ ia eikengen sitteken ole/ ioca hende lohutta/ Ah HERRA/ catzo minun Radholisudheni päle/ Sille Wiholinen sangen pramapi.
Hänen törkynsä kiinni tarttuu hänen liepeeseensä/ Eipä hän olisi luullut/ että hänelle näin pitäisi wiimein käymän/ hän on tosin ylen hirmullisesti maahan kukistettu/ ja eikenkään sittenkään ole/ joka häntä lohduttaa/ Ah HERRA/ katso minun raadollisuuteni päälle/ Sillä wihollinen sangen pramaapi
1:10 Se Wiholinen on Kätens caiken henen Clenodiains päle pannut/ Sille henen teuty päldecatzo/ ette Pacanat henen Pyhydhens siselkeuit/ Joista sine kieldenyt olet/ ettei heiden pitenyt sinun Seurakundas tuleman.
Se wihollinen on kätensä kaiken hänen klenodiainsa (kalliitten kaluinsa) päälle pannut/ Sillä hänen täytyy päälle katsoa/ että pakanat hänen pyhyytensä sisälle käwit/ Joista sinä kieltänyt olet/ ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaasi tuleman.
1:11 Caiki henen Canssans hoocauat leipe keriädhen/ He vlosannoit Clenodians Roan edest/ ette he Sieluns wirgotaisit/ Ah HERRA/ catzos sis/ ia näe/ quinga mine olen haluaxi tullut.
Kaikki hänen kansansa huokaawat leipää kerjäten/ He ulosannoit klenodiansa (kalliit kalut) ruoan edestä/ että he sielunsa wirwottaisit/ Ah HERRA/ katsos siis/ ja näe/ kuinka minä olen halwaksi tullut.
1:12 Teille mine sanon caikille/ iotca teste edeskeutte/ Catzocat sis ia nächket/ ios iocu Kipu onopi/ ninquin minun Kipun/ ioca minun nin yles söpi/ Sille HERRA teutti minua surulla/ henen hirmulisen wihans peiuenä.
Teille minä sanon kaikille/ jotka tästä edeskäytte/ Katsokaat siis ja nähkäät/ jos joku kipu onpi/ niinkuin minun kipuni/ joka minun niin ylössyöpi/ Sillä HERRA täytti minua surulla/ hänen hirmullisen wihansa päiwänä.
1:13 Corkiudhesta hen lehetti Tulen minun Luihini siselle/ ia annoi sen hartaan olla nijsse/ Minun Jalcani eteen hen wercon wiritti/ ia minun tacaperin syseisi/ Hen on tehnyt minun Autioxi/ ette minun ylipeiue teuty murectia.
Korkeudesta hän lähetti tulen minun luihini sisälle/ ja antoi sen hartaan olla niissä/ Minun jalkani eteen hän werkon wiritti/ ja minun takaperin sysäsi/ Hän on tehnyt minun autioksi/ että minun ylipäiwää täytyy murehtia.
1:14 Minun raskat syndini ouat henen Rangastoxens cautta ylesherenyet/ ia ynne caiki minun Caulani päle tulluet/ nin ette caiki minun wäkeni minus huckupi/ Nin HERRA on minun cansani mennyt/ ettei mine woi sillen ylesnosta.
Minun raskaat syntini owat hänen rangaistuksensa kautta ylösherännyt/ ja ynnä kaikki minun kaulani päälle tulleet/ niin että kaikki minun wäkeni minussa hukkuupi/ Niin HERRA on minun kanssani mennyt/ ettei minä woi silleen ylösnostaa.
1:15 HERRA ombi alastallanut caiki ne Wäkeuet/ quin minulla olit/ hen on andanut minun ylitzeni ydhen Juhlan vloscwlutta/ minun Nooria Miehieni cadhottaman/ HERRA annoi sen Neitzyen/ Tytteren Judan/ ydhen Persyn polkia.
Herra ompi alas tallannut kaikki ne wäkewät/ kuin minulla olit/ hän on antanut minun ylitseni yhden juhlan uloskuuluttaa/ minun nuoria miehiä kadottaman/ HERRA antoi sen neitsyen/ tyttären Judan/ yhden persyn polkea.
1:16 Senteden mine nin idken/ ia molemat minun Silmeni wette wotauat/ Sille ette se Lohuttaia/ ioca minun sieluni pidheis wirgottaman/ caucana minusta ombi/ Minun Lapseni ouat pois/ Sille se Wiholinen on ylikädhen saanut.
Sentähden minä niin itken/ ja molemmat minun silmäni wettä wuotawat/ Sillä että se lohduttaja/ joka minun sieluni pitäis wirkoittaman/ kaukana minusta ompi/ Minun lapseni owat pois/ Sillä se wihollinen on ylikäden saanut.
1:17 Quin Zion kätens vlosoienda/ nin eikengen ole ioca hende lohutta/ Sille HERRA on ymberi Jacobin/ henen Wiholisillens keskenyt/ ette Jerusalem pite heiden seasans/ ninquin iocu Sastainen Waimo oleman.
Kuin Zion kätensä ulosojentaa/ niin eikenkään ole joka häntä lohduttaa/ Sillä HERRA on ympäri Jakobin/ hänen wihollisensa käskenyt/ että Jerusalem pitää heidän seassansa/ niinkuin joku saastainen waimo oleman.
1:18 Wanhurskas ombi HERRA/ Sille mine olen henen suullens tottelematoin ollut. Cwlcat caiki Canssat ia catzocat minun Kipuani/ Minun Neitzyeni ia Nooricaiseni ouat Fangiuteen mennyet.
Wanhurskas ompi HERRA/ Sillä minä olen hänen suullansa tottelematoin ollut. Kuulkaat kaikki kansat ja katsokaat minun kipuani/ Minun neitsyeni ja nuorukaiseni owat wankeuteen menneet.
1:19 Mine cutzuin Ysteueni auxeni/ Mutta he ouat minun wietelluet. Minun Pappini ia Wanhimmat Caupungisa ouat nändyneet/ Sille he Leipe keriäuet/ Ette he Hengens wirgotaisit.
Minä kutsuin ystäwäni awukseni/ Mutta he owat minun wietelleet. Minun pappini ja wanhimmat kaupungissa owat nääntyneet/ Sillä he leipää kerjääwät/ että he henkensä wirwoittaisit.
1:20 Ah HERRA/ catzo sis/ quinga mine olen adhistoxes/ ette se caiki minun siselyxeni kiuiste/ Minun sydhemen sytty minun Rumissani/ Sille mine olen/ teunens murechta. Wlcona Miecka/ ia Honesa Coolema ombi minun Leskexi tehnyt.
Ah HERRA/ katso siis/ kuinka minä olen ahdistuksessa/ että se kaikki minun sisällykseni kiwistää/ Minun sydämen syttyy minun ruumiissani/ Sillä minä olen/ täynnänsä murhetta. Ulkona miekka/ ja huoneessa kuolema ompi minun leskeksi tehnyt.
1:21 Kylle se cwlu/ ette mine hoocan/ ia ei quitengan minulla ole Lohuttaia. Caiki minun Wiholiseni cwleuat minun Onnettomudheni/ ia sijte riemuitzeuat/ sinepe sen teet. Nin anna sijs se peiue tulla/ iongas vloscwluttanut olet/ ette heiden samalmoto keuis/ quin minulleki.
Kyllä se kuuluu/ että minä huokaan/ ja ei kuitenkaan minulla ole lohduttajaa. Kaikki minun wiholliseni kuulewat minun onnettomuuteni/ ja siitä riemuitsewat/ sinäpä sen teet. Niin anna siis se päiwä tulla/ jonkas uloskuuluttanut olet/ että heidän samalla muotoa käwisi/ kuin minullekin.
1:22 Anna caiki heiden pahudhens sinun etees tulla/ ia tee heille/ nincuttas minullen teit caikein minun pahatecoini teden/ Sille minun Hoocauxen on swri/ ia minun sydhemen ombi murheissans.
Anna kaikki heidän pahuutensa sinun eteesi tulla/ ja tee heille/ niinkuin minullen teit kaikkein minun pahantekoini tähden/ Sillä minun huokaukseni on suuri/ ja minun sydämen ompi murheissansa.