Jonan Prophetan päle.
III. Lucu.
Tesse on yxi iuri toimelinen/ Christilinen parannoxen Esicuua/ ette ne Nineuitit vskoit/ synnins tunsit/ ia Elemens paransit/ ia Jumalan päle vskalsit/ ette hen sulast Laupiudhestans/ sen ansatun Witzauxens/ armolisesta poiskiensi. Ja wiele sijttekin/ teme meiden Uskon päcappale wissixi ia wahuaxi pysy/ Ette me sulasta Armosta/ paitzi Ansiota/ ia Töidhen helpota/ synniste wapadhetam/ ia autuaxi tulemma.
3:1 NIN tapactui HERRAN sana toisenkerdan Jonan tyge/ sanoden.
Niin tapahtui HERRAN sana toisen kerran Jonan tykö/ sanoen.
3:2 Nouse yles ia mene sihen swren Caupungin Nineuen/ ia sarna hene' wastans site Sarna/ ionga mine sinulle sanon.
Nouse ylös ja mene siihen suureen kaupunkiin Niniween/ ja saarnaa hänen wastaansa sitä saarnaa/ jonka minä sinulle sanon.
3:3 Nin Jonas ylesnousi/ ia lexi Nineuehen/ HERRAN sanan ielkin. Mutta Nineue oli yxi Jumalan Caupungi/ colmet peiuekunda swri.
Niin Jonas ylösnousi/ ja läksi Niniwehen/ HERRAN sanan jälkeen. Mutta Niniwe oli yksi Jumalan kaupunki/ kolme päiwäkuntaa suuri.
3:4 Ja quin Jona rupeis siselkeumen ydhen peiuekunnan/ sarnasi hen/ ia sanoi/ Wiele ouat neliekymmende peiue/ nin pite Nineuen huckuman.
Ja kuin Jona rupeis sisälle käymään yhden päiwäkunnan/ saarnasi hän/ ja sanoi/ Wielä owat neljäkymmentä päiwää/ niin pitää Niniwen hukkuman.
3:5 Nin ne Nineuitin Miehet vscoit Jumalan päle/ ia annoit sarnata/ Ette paastoman pidheis/ ia Säkit pälens puit/ seke swret ette pienet.
Niin ne Niniwetin miehet uskoit Jumalan päälle/ ja annoit saarnata/ että paastoaman pitäsi/ ja säkit päällensä puit/ sekä suuret että pienet.
3:6 Ja quin se Nineuen Kuningan eten tuli/ nin hen Stolistans ylesnousi/ ia poisrisui henen Purpurin waattens/ ia kiäri itzens Säckihin/ ia istui tuhckahan.
Ja kuin se Niniven kuninkaan eteen tuli/ niin hän tuolistans ylösnousi/ ja poisriisui hänen purppuran waatteensa/ ja kääri itsensä säkkihin/ ja istui tuhkahan.
3:7 Ja annoi vloshwta/ ia sanoa Nineuen lepitze/ Kuningan ia henen Sangarins keskyste/ tellens Inhiminen ia Eleien/ Naudhat ia Cariat/ ei pidhe miteken maistaman/ eike Laitumehen aiettaman/ ia ei wetteken iooman/
Ja antoi uloshuutaa/ ja sanoa Niniven läwitse/ kuninkaan ja hänen sankarinsa käskystä/ tällens ihminen ja eläin/ naudat ja karjat/ ei pidä mitäkään maistamaan/ eikä laitumehen ajettaman/ ja ei wettäkään juomaan/
3:8 Waan seke Inhimiset ette Eleijemet pite Säckin kiäritteman/ ia luiasti Jumalan tyge hwtaman/ Ja iocainen palatkaan henen pahasta tiestens/ ia henen kädhens wäkiuallast.
Waan sekä ihmiset että eläimet pitää säkkiin käärittämän/ ja lujasti Jumalan tykö huutaman/ ja jokainen palatkaan hänen pahasta tiestänsä/ ja hänen kätensä wäkiwallasta.
3:9 Cuca tiete? Jumala mactais käte/ ia catuua/ ia hendens poiskiende henen hirmulisens wihastans/ ettei me huckuisi.
Kuka tietää? Jumala mahtaisi kääntyä/ ja katua/ ja häntänsä poiskääntää hänen hirmullisesta wihastansa/ ettei me hukkuisi.
3:10 Mutta quin Jumala näki heiden Töijtens/ ette he palaisit he pahasta tiestens/ nin Jumala catuy sen pahuden ylitze/ ionga hen oli puhunut heille tedhexens/ ia ei tehnytken.
Mutta kuin Jumala näki heidän töitänsä/ että he palaisit he pahasta tiestänsä/ niin Jumala katui sen pahuuden ylitse/ jonka hän oli puhunut heille tehdäksensä/ ja ei tehnytkään.