HAbacuc Prophetan päle.
IV. Lucu.
On yxi Rucous/ iossa ensin hen yliste ia kijtte Jumalata/ caickinaisist hyuisteghoista/ iotca hen Canssallens haman Egiptin vloslectemisest/ nin Domarein/ Dauidin ia Salomonin asti/ alati osotti. Sijtte hen Babylonian Waldakunnan wastan/ rucuele/ Lopus hen Canssans lohutta ia lupapi sen Fangiuxen lackaman. Ette he wimein Christusen cautta wapadhetut iloitzeman pite.
3:1 TEme on sen Prophetan Habacuchin Rucous/  Ninen Wighattomien edest.
				    Tämä on  sen prophetan Habacuchin rukous/ niiden wiattomien edestä. 
				    3:2 HERRA/ Mine olen sinun Sanomas cwllut/ nin  ette mine hemmestuin. HERRA/ sine wirghotat sinun Käsialas wotein wälille/ ia  teet sen tietteuexi wotein wälille. Coska Tuska pälenkeupi/ nin sine Laupiudhes  muistat.
  HERRA/  Minä olen sinun sanomasi kuullut/ niin että minä hämmästyin, HERRA/ sinä  wirotat sinun käsialasi wuotein wälillä/ ja teet sen tiettäwäksi wuotein  wälillä. Koska tuska päälle käypi/ niin sinä laupeutesi muistat. 
				    3:3 Jumala tuli Etelest/ ia se Pyhe sijte  worest Pharast. Sela. Henen kijtoxestans olit Taiuahat teunens/ ia henen  Cunniastans oli Maa teunens.
  Jumala  tuli etelästä/ se se Pyhä siitä wuoresta Pharasta. Sela. Hänen kiitoksestansa  oli taiwahat täynnänsä/ ja hänen kunniastansa oli maa täynnänsä. 
				    3:4 Hene' paiste's oli ninquin Walkius/  keihexet keuit hene' käsistens/ sielle oli henen wäkewydhens salattu.
  Hänen  paisteensa oli niinkuin walkeus/ keihäkset käwit hänen käsistänsä/ siellä oli  hänen wäkewyytensä salattu. 
				    3:5 Henen eteens keui Pestilentia/ ia Witzaus  vlosmeni/ edescuhunga hen meni.
  Hänen  eteensä käwi pestilentia (rutto)/ ja witsaus ulosmeni/ edeskuhunka hän meni. 
				    3:6 Hen seisoi ia mittasi Maata/ hen catzeli  ia haiotti ne Pacanat/ nin ette Mailman woret musertijn/ ia caiki Cuckulat  Mailmasa notkistit/ coska hen waelsi Mailmasa.
  Hän  seisoi ja mittasi maata/ hän katseli ja hajoitti ne pakanat/ niin että maailman  wuoret musertiin/ ja kaikki kukkulat maailmassa notkistit/ koska hän waelsi  maailmassa. 
				    3:7 Mine näin ne Etioperin Maiat  murhectiuaiset/ Ja ne Madianiterin teldat wapitzeuaiset.
  Minä  näin ne Ethiopian majat murehtiwaiset/ ja ne Midianterin teltat wapisewaiset. 
				    3:8 Etkös wihainen ollut HERRA Wirtain wastan  ? Ja sinun hirmusudhes nijsse Wesis/ ia sinun närkestyxes Meresse ? Coskas  aioit sinun Orhittes päle/ ia sinun Rattas sait woiton.
  Etkös  wihainen ollut HERRAN wirtain wastaan? Ja sinun hirmuisuutesi niissä wesissä/  ja sinun närkästyksesi meressä? Koskas ajoit sinun orhittesi päällä/ ja sinun rattaasi  sait woiton. 
				    3:9 Sine mös edesweit sinun Joutzes/ ninquin  sine olet Sucukunnille wannonut/ Sela/ ia iaghoit ne Wirdhat Maassa.
  Sinä  myös edesweit sinun jousesi/ niinkuin sinä olet sukukunnille wannonut/ Sela/ ja  jaoit ne wirrat maassa. 
				    3:10 Ne Woret näit sinun/ ia tulit murheisens/  Se Wesiwirta poismeni/ Syweys annoi änen henestens/ corkius käsiens ylesnosti.
  Ne  wuoret näit sinun/ ja tulit murheissansa/ Se wesiwirta poismeni/ Sywyys antoi  äänen hänestänsä/ korkeus käsiänsä ylösnosti. 
				    3:11 Auringo ia Cuu seisoit alalans/ Sinun  Noles menit kircaudhen cansa/ ia sinun Tornios pitkeisen Leimauxella.
  Aurinko  ja kuu seisoit alallansa/ Sinun nuolesi meni kirkkauden kanssa/ ja sinun  tornisi pitkäisen leimauksella. 
				    3:12 Sine alastallasit Maan wihasas/ ia sine  Pacanat rickiwarstoit hirmudhesas.
  Sinä  alastallasit maan wihassasi/ ja sinä pakanat rikkiwarstoit hirmuisuudessasi. 
				    3:13 Sine vloslexit sinun Canssas auttaman/  auttaman sinun woidheltuas. Sine serghit sen pään ninen Jumalattomiten Honesa/  ia alastirisuit ne Perustoxet haman Caulan asti. Sela.
  Sinä  ulosläksit sinun kansaasi auttamaan/ auttamaan sinun woideltuasi. Sinä särit  sen pään niiden jumalattomien huoneessa/ ja alas riisuit ne perustukset hamaan  kaulaan asti. Sela. 
				    3:14 Joska sine wiele nyt kirosit sen Pään  Waltica/ ynne henen Kyläins cansa/ iotca ninquin yxi Twlispä tuleuat/ minua  haiottaman/ ia iloitzeuat/ ninquin he ylessöisit sen Kieuhen salaudhes.
  Josko  sinä wielä nyt kirosit sen pään waltikan/ ynnä hänen kyläinsä kanssa/ jotka  niinkuin yksi tuulispää tulewat/ minua hajoittaman/ ja iloitsewat/ niinkuin he  ylössöisit sen köyhän salaudessa. 
				    3:15 Sinun Orhidhes keuuet Meres/ swrein  wesien Loghas.
  Sinun  orhisi käwit meressä/ suurten wesien loassa. 
				    3:16 Ette mine sencaltaista cwlen/ nin minun  watzan murhectu/ Minun Hwleni wäriseuet Hwdhosta/ merkiä keupi minun Luuni  sisel/ Mine olen itzesseni murheisan. Josko mine saisin leueide minun waiuani  aialla/ coska me ylesmenem sen Canssan tyge/ ioca meiden wastan sotipi.
  Että  minä senkaltaista kuulen/ niin minun watsani murehtuu/ Minun huuleni wärisewät  huudosta/ märkää käypi minun luuni sisällä/ Minä olen itsessäni murheissani.  Josko minä saisin lewätä minun waiwani ajalla/ koska minä ylösmenen sen kansan  tykö/ joka meidän wastaan sotiipi. 
				    3:17 Sille eipe Ficunapuun pidhe wihertämen/  ia ei pidhe ychten hedelmet Winapuus oleman. Se töö Oliunpuista wilpistele/ ia  euet pellot Elatost too. Jo Lambat pite pihaitasta poisreuäistemen/ eike Cariat  pidhe Nauitas oleman.
  Sillä  eipä wiikunapuun pidä wihertämän/ ja ei pidä yhtään hedelmät wiinapuussa  oleman. Se työ öljynpuista wilpistele/ ja eiwät pellot elatusta tuo. Jo lampaat  pitää pihatosta poisrewäistämän/ eikä karjat pidä nawetassa oleman. 
				    3:18 Mutta mine iloitzen HERRASSA/ ia  riemuitzen Jumalasa minun Lunastaiasan.
  Mutta  minä iloitsen HERRASSA/ ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani. 
				    3:19 Sille HERRA Jumala ombi minun Woiman/ ia  asettapi minun Jalcani/ ninquin Peurain ialat. Ja pitepi wiemen minua  corkiallen/ nin ette mine weisan minun Candelen päle.
  Sillä  HERRA Jumala ompi minun woimani/ ja asettaapi minun jalkani/ niinkuin peuran  jalat. Ja pitääpi wiemän minua korkeallen/ niin että minä weisaan minun  kanteleen päällä.
Loppu Habacuc Prophetast.