P. Johanneksen ilmestys
9. luku
I. Viides enkeli soittaa: syvyyden kaivo avataan ja mitä siitä seuraa. II. Kuudes enkeli soittaa ja jutellaan, mitä silloin tapahtuu.
I. Ja viides enkeli soitti basunalla, ja minä  näin tähden taivaasta maan päälle putoovan, ja hänelle annettiin syvyyden  kaivon avain.
                2. Ja hän avasi syvyyden kaivon, ja kaivon savu  kävi ylös niinkuin suuren pätsin savu, ja aurinko ja ilma pimisi kaivon  savusta.
                3. Ja savusta läksivät metsäsirkat maan päälle,  ja heille annettiin voima, niinkuin skorpionilla on voima maan päällä.
                4. Ja heille sanottiin, ettei heidän pitänyt  vahingoittaman maan ruohoa eikä mitään viheriäistä, ei myös yhtään puuta, vaan  ainoastaan ihmisiä, joiden otsissa ei Jumalan sinetti* ole.
                5. Ja se annettiin heille, ettei heidän pitänyt  heitä tappaman, vaan viisi kuukautta vaivaaman, ja heidän vaivaamisensa oli  niinkuin skorpionin vaivaaminen, kuin hän on ihmistä pistänyt.
                6. Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa*,  ja ei löydä häntä, ja pyytää kuolla, vaan kuolema pakenee heitä.
                7. Ja metsäsirkat* ovat orhitten kaltaiset,  jotka sotaan valmistetut ovat, ja heidän päässänsä niinkuin kruunut, kullan  muotoiset, ja heidän kasvonsa niinihmisten kasvot.
                8. Ja heillä olivat hiukset, ja heidän  hampaansa olivat niinkuin jalopeuran.
                9. Ja heillä oli pantsari (a) niinkuin  rautapantsarit; ja heidän siipiensä havina niinkuin ratasten kituma, kussa  monta hevosta sotaan juoksee.
                10. Ja heillä oli pyrstöt niinkuin  skorpionilla, ja heidän pyrstöissänsä olivat neulaiset, ja heidän voimansa oli  ihmisiä viisi kuukautta vahingoittaa.
                11. Ja heidän kuninkaansa on syvyyden enkeli,  jonka nimi Hebrean kielellä on Abaddon, ja Grekan kielellä on hänen nimensä  Apollyon.
                12. Yksi voi on mennyt edes, katso, vielä kaksi  voita sen jälkeen tulevat.
                13. II. Ja kuudes enkeli soitti basunalla, ja  minä kuulin äänen neljästä kultaisen alttarin sarvesta, joka Jumalan edessä on,
                14. Sanovan sille kuudennelle enkelille, jolla  basuna oli: päästä ne neljä enkeliä, jotka suuressa Euphratin virrassa  sidottuna ovat.
                15. Ja ne neljä enkeliä päästettiin, jotka  olivat valmiit hetkeksi, ja päiväksi, ja kuukaudeksi ja vuodeksi, tappamaan  kolmatta osaa ihmisistä.
                16. Ja ratsasmiesten sotajoukon luku oli kaksin  kerroin kymmentuhatta kertaa kymmenentuhatta*, ja minä kuulin heidän lukunsa.
                17. Ja niin minä näin ne orhiit näyssä, ja  niillä, jotka heidän päällänsä istuivat, olivat tuliset ja keltaiset ja  tulikiviset pantsarit (a), ja orhitten päät olivat niinkuin jalopeurain päät,  ja heidän suustansa kävi ulos tuli, ja savu, ja tulikivi.
                18. Näillä kolmella vitsauksella tapettiin  kolmas osa ihmisistä, tulella, savulla ja tulikivellä, jotka kävivät ulos  heidän suustansa.
                19. Sillä heidän voimansa oli heidän suussansa  ja heidän pyrstöissänsä, ja heidän pyrstönsä olivat kärmetten muotoiset, heillä  olivat päät ja niillä he vahingoitsivat.
                20. Ja muut ihmiset, jotka ei näillä vitsauksilla  ole tapetut, ei heidän kättensä töistä parannusta tehneet: ettei he olisi  perkeleitä kumartaneet* ja kultaisia, ja hopiaisia, ja vaskisia, ja kivisiä ja  puisia epäjumalia, jotka ei nähdä taida, eikä kuulla, ei myös käydä+.
                21. Ja ei tehneet parannusta murhistansa, eikä  velhoudestansa, eikä huoruudestansa, ei myös varkaudestansa.