P. JAKOBIN EPISTOLA
Pyhän Jakobin Epistolasta on myös muinaisten opettajain seassa epäilys ollut, enimmiten sentähden, että se näkyy 1, 2:14, 21, 25, opettavan lain töistä, niinkuin niiden kautta pitäis vanhurskaaksi ja autuaaksi tultaman: jota vastaa pyhä Paavali monessa paikassa opettaa, että me tulemme autuaaksi ainoasti uskon kautta Kristuksen päälle, ilman lain töitä, Rom: 3:28, Eph. 2:8.
Kuitenkin pidetään nyt myös tämä kirja, niinkuin se onkin, oikiana apostolin oppina kaikilta oikeilta opettajilta. Sillä ei tässä ole yhtään vastahakoisuutta; vaan nimitetyssä luvussa puhutaan ulkokullatuista, jotka ovat ainoastaan nimeltä kristityt, suullansa kerskaavat uskosta, vaan työllänsä toista osoittavat. Ei tässä puhuta oikiasta uskosta, joka ei koskaan ole ilman hyviä töitä, vaan turhasta luulosta, paljaasta tiedosta eli uskon varjosta, joka ei ketään autuaaksi tee. Ei p. Jakob tässä siitä puhu, kuinka syntinen taitaa vanhurskaaksi ja autuaaksi tulla Jumalan edessä, josta p. Paavali ennen nimitetyissä paikoissa opettaa, vaan siitä ainoastaan, kuinka ihmisen pitää uskonsa ulkonaisesti näyttämän sen hedelmillä, eli hyvillä töillä. Tärkeimmästi: p. Jakob puhuu uskon merkeistä ja hedelmistä, että hyvä puu ei taida olla ilman hyviä hedelmiä, Matt. 7:17,18. Vaan p. Paavali kirjoittaa vanhurskauden syystä, eli tekiästä, joka on meidän puoleltamme Jumalan armon ja Kristuksen ansion vastaanottavainen usko: siinä ei ole töiden siaa, jotka muutoinkin ovat puuttuvaiset ja saastaiset.
Tässä kirjassa p. Jakob opettaa ja neuvoo vaarin ottamaan kärsivällisyydestä, hyvistä töistä, lain pitämisestä: välttämään turhan kunnian pyyntöä, paljoa puhetta, panetusta ja vääryyttä: niin myös ymmärtämään hartaan rukouksen suurta voimaa.
1 luku
I. Tervehdyksen jälkeen opettaa apostoli Jakob kärsivällisyydestä, viisauden etsimisestä, oikiasta kerskaamisesta, II. Kiusauksesta, hyvästä lahjasta, vihan vahingollisuudesta, III. Jumalan sanan kuulemisesta, oikiasta jumalanpalveluksesta.
I. Jakob, Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palvelia, kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle, jotka hajalla ovat*, toivottaa terveyttä!
2. Minun rakkaat veljeni, pitäkäät se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin lankeatte,
3. Tietäen, että teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden.
4. Mutta olkoon kärsivällisyydellä täydellinen työ, että te täydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missään puuttuvaiset.
5. Mutta jos joltain teistä viisautta puuttuis, hän anokaan sitä Jumalalta, joka hänelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hänelle annetaan.
6. Mutta anokaan uskossa* epäilemättä; sillä joka epäilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan,
7. Älkään se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa.
8. Epäileväinen mies horjuu kaikissa teissänsä.
9. Mutta veli, joka nöyrä on, kehukaan korotuksestansa;
10. Ja taas, joka rikas on*, (se kehukaan) alentamisestansa; sillä niinkuin ruohon kukoistus pitää hänen katooman pois.
11. Sillä aurinko nousi helteen kanssa ja kuivasi ruohon, ja sen kukkanen varisi, ja hänen kauneutensa katosi; niin myös rikkaan pitää teissänsä lakastuman.
12. II. Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii*; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman+, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat.
13. Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa,
14. Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.
15. Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.
16. Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!
17. Kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen täydellinen lahja tulee ylhäältä* valkeuden Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta+ eikä valkeuden ja pimeyden vaihetusta.
18. Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla*, että me uutiset hänen luontokappaleistansa olisimme.
19. Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan*, ja hidas vihaan;
20. Sillä miehen viha ei tee Jumalan edessä sitä, mikä oikein on.
21. III. Sentähden pankaat pois kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus*, ja ottakaat sana siveydellä vastaan, joka teissä istutettu on+ ja voi teidän sielunne autuaaksi saattaa§.
22. Mutta olkaat myös sanan tekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne.
23. Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen*, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee,
24. Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millinen hän oli.
25. Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin* ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi+.
26. Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä*, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha.
27. Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää.