P. PIETARIN TOINEN EPISTOLA
Tämä Epistola on kirjoitettu niitä vastaan, jotka luulevat kristillisen uskon ilman töitä taitavan olla; sentähden neuvoo hän niitä harjoittelemaan itseänsä hyvissä töissä, ja olemaan lujana uskossansa, niinkuin puu hedelmästä tunnetaan. Sitte rupee hän evankeiumia kiittämään, ihmisten opetuksien suhteen, että ainoasit sitä ja ei yhdenkään ihmisen oppia kuultaman pidä, sillä niinkuin hän sanoo, ei yksikään prophetia ole vielä ihmisen mielen jälkeen tapahtunut.
Sentähden hän varoittaa heitä toisessa luvussa petollisilta tulevaisilta opettajilta, jotka töitä vaativat, ja niillä Kristuksen kieltävät. ja uhkaa heitä kolmella hirmuisella rangaistuksella, ja näyttää heidät juuri niinkuin he ovatkin, heidän ahneutensa, ylpeytensä, koiruutensa, huoruutensa ja ulkokultaisuutensa kanssa, että jokainen kyllä ymmärtää, ketä hän sillä luulee, kuin nyt kristikunnassa tapahtuu.
Kolmannessa osoittaa hän, että tuomiopäivä on pian tuleva, ja vaikka se ihmisten mielestä näkyy olevan tuhat ajastaikaa, niin se on kuitenkin Jumalan edessä niinkuin yksi päivä; sentähden sanotaan jokaisen tuomiopäivä olevan tullut, kohta kuin hän kuollut on. Ja sitte kirjoittaa hän, kuinka tuomiopäivänä pitää tapahtuman, että kaikki pitää tulella kulutettaman. Mutta hän ennustaa myös, että siihen aikaan pitää ihmiset oleman pilkkaajat, ja ei uskosta lukua pitämän, vaan oleman kuin Epikurilaiset.
Lyhykäisesti sanottu: Ensimäinen luku osoittaa, kuinka kristikunta on evankeliumin aikana puhdas oleva. Toinen näyttää, kuinka ihmisten opin aikana on tuleva. Kolmas, kuinka ihmiset sitte sekä evankeliumin että kaikkinaisen opin katsovat ylön, eikä tahdo uskoa. Se aika on nyt käsissä ja Kristuksen tulemiseen asti pysyy.
1 luku
I. Pietari tervehtii uskovaisia ja neuvoo heitä Kristuksessa annettuin lupausten jälkeen uskonsa avua osoittamaan ja kutsumustansa vahvistamaan; II. Sanoo, minkä tähden hän sitä tekee; III. Osoittaa apostolien ja prophetain opin alun ja perustuksen.
I. Simon Pietari, Jesuksen Kristuksen palvelia ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet meidän kanssamme yhdenkaltaisen kalliin uskon vanhurskaudessa, jonka meidän Jumalamme ja Vapahtajamme Jesus Kristus antaa:
2. Armo ja rauha lisääntyköön teille*, Jumalan ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisen kautta!
3. Että hänen jumalallinen voimansa meille kaikkinaiset (jotka elämään ja jumaliseen menoon sopivat) on lahjoittanut hänen tuntemisensa kautta, joka meitä kunniaan ja avuun kutsunut on,
4. Joidenka kautta meille ne suurimmat ja kalliit lupaukset lahjoitetut ovat, että te niiden kautta Jumalan luonnosta osalliseksi tulisitte, jos te katoovaisen maailman himon vältätte.
5. Niin ahkeroitkaat kaikella vireydellä teidän uskonne avua osoittamaan, ja avussa tointa,
6. Ja toimessa kohtuullisuutta, ja kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. Ja jumalisuudessa veljellistä rakkautta, ja veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
8. Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaina eli hedelmättöminä* meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa.
9. Mutta jolla ei näitä ole, hän on sokia, ja ei näe mitään kaukaa*, ja on unohtanut itsensä olleen puhdistetun entisistä synneistänsä.
10. Sentähden, rakkaat veljet, ahkeroitkaat paremmin sitä, että te teidän kutsumisenne ja valitsemisenne vahvistaisitte; sillä jos te sen teette, niin ette suinkaan koskaan kompastu.
11. Sillä teidän sallitaan alttiisti käydä sisälle meidän Herran ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen ijankaikkiseen valtakuntaan.
12. II. Sentähden en minä tahdo unohtaa teille aina näistä muistuttaa, vaikka te tiedätte ja vahvistetut olette tässä nykyisessä totuudessa.
13. Sillä minä arvaan sen kohtuulliseksi, niinkauvan kuin minä tässä majassa olen, herättää teitä ja muistuttaa teille;
14. Sillä minä tiedän, että minun pitää pian tämän minun majani paneman pois*, niinkuin meidän Herra Jesus Kristus minulle ilmoitti+.
15. Mutta minä tahdon myös aina ahkeroida, että te nämät minun lähtemiseni jälkeen muistossa pidätte.
16. III. Sillä emmepä me ole kavaloita juttuja noudatelleet*, teille tiettäväksi tehdessämme meidän Herran Jesuksen Kristuksen voimaa ja tulemista; vaan me olemme itse nähneet hänen suuren kunniansa+,
17. Kuin hän Isältä Jumalalta sai kunnian ja ylistyksen, äänen kautta, joka hänelle näin siltä suurelta kunnialta tapahtui: tämä on minun rakas Poikani, johon minä mielistyin.
18. Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kuin me pyhällä vuorella hänen kanssansa olimme.
19. Ja meillä on vahva prophetallinen sana, ja te teette hyvin, että te siitä vaarin otatte niinkuin kynttilästä*, joka pimeässä valistaa, niinkauvan kuin päivä valkenee ja kointähti+ koittaa teidän sydämissänne.
20. Ja se tulee teidän ensin tietää, ettei yksikään prophetia Raamatussa tapahdu omasta selityksestä.
21. Sillä ei yksikään prophetia ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes; vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet, vaikutetut Pyhältä Hengeltä.