1. P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
Tässä  Epistolassa neuvoo pyhä Paavali Korintilaisia, että he uskossa ja siinä opissa,  joka he häneltä kuulleet olivat, yksimielisesti pysyisivät ja enimmästi  ahkeroitsisivat hyvin ja täydellisesti oppimaan sen, mikä parhain tarvitaan ja  pääkappale asiassa on, nimittäin; että Kristus on meidän autuutemme, johonka  kaikkein ihmisten järki ja viisaus itsensä loukkaa ja pahentuu. Sillä niinkuin  myös nyt meidän aikanamme, että pyhä evankeliumi on ilmi tullut, monta  löydetään, jotka ennen  kuin he tämän  hyvin ja täydellisesti oppineet ovat, tahtovat olla viisaat ja taitavat  kaikkinaisista puhumaan ja tuomitsemaan ja kuitenkin sangen vähän asiasta  tietävät. Josta tulee, että he monessa paikassa eripuraisuutta, eriseuraa ja  kaikkea pahuutta kehoittavat ja saattavat.
                    Niin  tapahtui myös Korintilaisten seassa: joista, Paavali heille kristillisen uskon  ja vapauden opettanut oli, löydettiin kohta muutamia äkiltä viisaita, jotka  itsestänsä paljon pitivät, jotka ei kuitenkaan muuta tehneet eli toimittaneet  kristillisessä seurakunnassa, kuin eripuraisuutta ja kapinaa. Niin että yksi  tahtoi olla Paavalin toinen Apollon; yksi Kephan, toinen Kristuksen; yksi  tahtoi ympärileikkauksen, toinen ei: muutamat tahtoivat aviokäskyn, muutamat  ei: muutamat tahtoivat sitä, mikä epäjumalille uhrattu oli, muutamat ei:  muutamat tahtoivat pitää maailmallisen vapauden. Oli myös muutamia vaimoja,  jotka tahtoivat käydä avopäin ja muita senkaltaisia.
                    Niin  kauvan kuin siihen joutui, että yksi heidän seassansa vapaudesta tilan sai ja  otti äitipuolensa avioksensa. Ja muutamat ei pitäneet mitään kuolleiden  ylösnousemisesta: muutamat ei sakramentista. Ja niin tapahtui sangen pahoin ja  sekaseuraisin, että jokainen tahtoi olla mestari ja opettaa, laittaa ja tehdä  evankeliumin, sakramenttein ja uskon kanssa niinkuin hän tahtoi. Mutta  pääkappaleen, joka on: että Kristus on meidän autuutemme, vanhurskautemme ja  lunastuksemme, he katsovat ylön ja jättivät pois, niinkuin he ne jalosti jo  oppineet olisivat.
Senkaltaista vahingollista viisautta nuhtelee ja tuomitsee p. Paavali sangen  kovin, ja sanoo rohkiasti, ettei se muuta ole kuin hulluus, kussa ei mätään  ymmärretä eikä oikein tiedetä Kristuksesta eikä Hengestä, ja Jumalan lahjoista,  jotka meille Kristuksessa annetut ovat; vaan pitää nyt ensin vastuudesta  oppiman. Näitä hän tekee ensimäisissä 4:ssä luvussa.
5.  Nuhtelee hän sen riettaista työtä, joka äitipuolen avioksensa otti, ja tahtoo,  että se pannaan pantaisiin ja perkeleen haltuun annettaisiin. Ja tällä tavalla  antaa tietää oikian pannaan panemisen tavan, joka julkisten pahain töiden  tähden seurakunnan suosiosta tapahtuman pitää, niinkuin myös Kristus, Matt.  18:ssa opettaa.
6.  Nuhtelee hän toria ja riitoja oikeuden edessä, erinomaisesti koska se tapahtui  pakanain ja uskottomain edessä, ja opettaa, että he itse keskenänsä  sovittaisivat asiat eli kärsisivät vääryyttä.
7.  Opettaa hän puhtaasta elämästä ja aviokäskystä, ylistää puhtautta ja  neitsyyttä, siinä että se on tarpeellinen siihen, että evankeliumista sitä  paremmin vaarin otettaisiin. Niin myös Kristus Matt. 19:12 opettaa puhtaista,  jotka taivaan valtakunnan eli evankeliumin tähden niin ovat. Mutta p. Paavali  tahtoo, että puhtaus pitää vaatimatoin oleman ja ilman suurempain syntein  vaaraa pidettämän, muutoin on aviokäsky parempi kuin se puhtaus, joka palaa  alinomaisissa himoissa.
8.  Niin 12 asti opettaa hän monella tavalla, kuinka meidän pitää itsemme käyttämän  heikkoja omiatuntoja vastaan ulkonaisissa asioissa, kuin on ruassa, juomassa,  vaatteissa, sakramenteissa. Ja kieltää joka paikassa, ettei vahvemmat katsoisi  ylön heikompia, niinkuin myös hän itse ( vaikka hän apostoli oli) maltti  kuitenkin itsensä monessa, jota hän kyllä tehdä saanut olis. Jonka tähden  väkevät nyt hyvästä syystä peljätköön, koska muinen niin monta Israelissa  hukkui, jotka kuitenkin kaikki ihmeitten ja tunnustähtein kautta Egyptin maalta  johdatetut olivat, ja luulivat itsensä väkeväksi. Ja tällä tavalla hän poikkee  tarpeellisiin opetuksiin.
12.  Niin 14 asti puhuu hän Jumalan lahjoista, että ne ovat moninaiset, joista  kuitenkin rakkaus paras on. Ettei he ylpeilisi, vaan palvelisivat toinen  toistansa yksimielisesti: että yksi Jumala on, yksi Herra, yksi Henki, ja  kaikki yksi, ehkä kuinka moninainen se sitte olis.
14.  Opetta hän saarnaajia, prophetaita ja viisaita, että he toimellisesti lahjansa  käyttäisivät, ei muuksi kuin parannukseksi, ja ei omaksi kunniaksensa, olis se  saarna, taito eli ymmärrys, etc.
15.  Nuhtelee hän niitä, jotka ovat väärin opettaneet ja uskoneet kuolleiden  ylösnousemuksesta.
16.  Viimeisessä neuvoo hän heitä veljelliseen apuun köyhiä ja tarvitsevia kohtaan  Jerusalemissa.
1 luku
I. Paavali tervehtii Korintilaisia ja kiittää Jumalaa heidän kasvamisensa tähden kristillisyydessä. II. Neuvoo heitä yksimielisyyteen Kristuksen opissa, ilman eroituksen tekemättä opettajain ulkonaisessa muodossa. III. Osoittaa, että evankeliumin yksinkertainen saarnaaminen, jonka maailman mieliset viisaat pitävät tyhmyytenä, on Jumalan voima ja hänelle otollinen.
I. Paavali, kutsuttu Jesuksen Kristuksen  apostoliksi Jumalan tahdon kautta, ja Sostenes* veli,
                    2. Sille Jumalan seurakunnalle, joka on  Korintossa, pyhitetyille Kristuksessa Jesuksessa, kutsutuille pyhille* ynnä  kaikkein+ niiden kanssa, jotka meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeä  avuksensa huutavat, jokaisessa heidän ja meidän siassamme.
                    3. Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta,  meidän isältämme, ja Herralta Jesukselta Kristukselta.
                    4. Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne*,  sen Jumalan armon edestä, joka teille Jesuksessa Kristuksessa annettu on:
                    5. Että te olette kaikissa rikkaaksi tehdyt  hänessä, kaikessa opissa ja kaikessa tuntemisessa.
                    6. Sillä todistus Kristuksesta on teissä  vahvistettu,
                    7. Niin ettei teiltä jossakussa lahjassa mitään  puutu, jotka odotatte meidän Herran Jesuksen Kristuksen ilmoitusta,
                    8. Joka myös teitä loppuun asti vahvistaa*,  että te olisitte nuhteettomat+ meidän Herran Jesuksen Kristuksen päivänä.
                    9. Sillä Jumala on uskollinen*, jonka kautta te  kutsutut olette hänen Poikansa Jesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen+.
                    10. II. Mutta minä neuvon teitä, rakkaat  veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki  yhdenkaltaisen puheen pitäisitte*, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi,  vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.
                    11. Sillä minun korvilleni on tullut teistä,  rakkaat veljet, Kloen perheen kautta, että riidat ovat teillä keskenänne.
                    12. Niin minä sanon sitä, että kukin teistä  sanoo: minä olen Paavalin, minä olen Apollon*, minä Kephaan+, minä Kristuksen.
                    13. Lieneekö Kristus jaettu, vai onko Paavali  teidän edestänne ristiinnaulittu? eli oletteko te Paavalin nimeen kastetut?
                    14. Minä kiitän Jumalaa, etten minä ole yhtään  teistä kastanut, vaan Krispuksen* ja Gajuksen+:
                    15. Ettei kenkään saa sanoa, että minä minun  nimeeni ketään kastin.
                    16. Minä kastin myös Stephanaan* perheen; sitte  en minä tiedä, jos minä jonkun muun kastanut olen.
                    17. III. Sillä ei Kristus minua lähettänyt  kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella*, ettei  Kristuksen risti turhaan menisi.
                    18. Sillä se puhe rististä on niille hulluus*,  jotka kadotetaan; mutta meille, jotka autuaaksi tulemme, on se Jumalan voima+.
                    19. Sillä kirjoitettu on: minä kadotan  viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä hylkään.
                    20. Missä on viisas? missä on kirjanoppinut?  missä tämän maailman tutkia on*? Eikö Jumala ole tämän maailman viisautta  hulluudeksi tehnyt+?
                    21. Sillä että Jumalan viisaudessa ei maailma  tuntenut Jumalaa viisauden kautta*, niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan  kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat,
                    22. Sentähden että Juudalaiset merkkiä anovat*  ja Grekiläiset viisautta etsivät;
                    23. Mutta me saarnaamme ristiinnaulitun  Kristuksen Juudalaisille pahennukseksi ja Grekiläisille hulluudeksi.
                    24. Mutta kutsutuille sekä Juudalaisille että  Grekiläisille saarnaamme me Kristuksen Jumalan voimaksi* ja Jumalan  viisaudeksi.
                    25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin  ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
                    26. Te näette, rakkaat veljet, teidän  kutsumisenne, ettei monta lihallista viisasta, ei monta voimallista, ei myös  monta suuresta suvusta,
                    27. Vaan ne, jotka maailman edessä hullut ovat,  on Jumala valinnut, että hän viisaat häpiään saattais; ja ne, jotka heikot ovat  maailman edessä, on Jumala valinnut, että hän väkevät häpiään saattais;
                    28. Ja ne alimmaisesta suvusta ja ylönkatsotut  maailmassa on Jumala valinnut, ja ne, jotka ei mitään ole, että hän ne, jotka  jotakin ovat, turhaksi tekis;
                    29. Ettei hänen edessänsä yksikään liha  kerskaisi.
                    30. Mutta te olette hänestä Kristuksessa  Jesuksessa, joka meille on Jumalalta tehty viisaudeksi*, ja vanhurskaudeksi+,  ja pyhitykseksi§ ja lunastukseksi**:
                    31. Että niinkuin kirjoitettu on: joka itsiänsä  kerskaa, hän kerskatkaan itsiänsä Herrassa.