1. P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
9. luku
I. Paavali vahvistaa kristillisen vapauden ehdollisissa esimerkillänsä. II. Ehkä hänellä oikeus oli, ei ota hän kuitenkaan palkkaa saarnastansa, että hän kaikki kaikille olis ja muutamatkin voittais. III. Neuvoo hengelliseen kilvoittelemiseen ja raittiuteen.
I. Enkö minä ole apostoli? Enkö minä vapaa ole?  Enkö minä meidän Herraa Jesusta Kristusta nähnyt*? Ettekö te ole minun työni  Herrassa+?
                    2. Ellen minä ole muille apostoli, niin minä  tosin teille olen; sillä te olette minun apostolivirkani sinetti Herrassa.
                    3. Niille, jotka minulta kysyvät, on tämä minun  edesvastaukseni:
                    4. Eikö meillä ole valta syödä ja juoda?
                    5. Eikö meillä ole valta sisarta vaimoksi  kanssamme ympäri viedä*, niinkuin muillakin apostoleilla, ja Herran veljillä+,  ja Kephaalla?
                    6. Eli minullako yksin ja Barnabaalla ei ole  valtaa olla työtä tekemättä?
                    7. II. Kuka sotii koskaan omalla  kulutuksellansa? Kuka istuttaa viinatarhan ja ei syö sen hedelmästä? Eli kuka  karjaa kaitsee ja ei syö karjan rieskasta?
                    8. Puhunenko minä näitä ihmisten tavalla? Eikö  myös laki sitä sano?
                    9. Sillä Moseksen laissa on kirjoitettu: Ei  sinun pidä sitoman kiinni riihtä tappavan härjän suuta*. Sureneeko Jumala  härkiä?
                    10. Taikka, eikö hän sitä kaiketi meidän  tähtemme sano? sillä meidän tähtemme on se kirjoitettu: että se joka kyntää,  hänen pitää toivossa kyntämän, ja joka riihtä tappaa, hänen pitää toivossa  riihtä tappaman, että hän toivostansa osalliseksi tulis.
                    11. Jos me olemme teille hengellisiä kylväneet;  paljoko se on, jos me teidän ruumiillisianne niitämme?
                    12. Jos muut ovat tässä vallassa osalliset  teidän tykönänne, miksi emme siis paljoa enemmin? mutta emmepä me ole sitä  valtaa pitäneet*, vaan me kärsimme kaikkinaisia, ettemme Kristuksen  evankeliumille mitään estettä tekisi.
                    13. Ettekö te tiedä, että ne, jotka uhraavat,  ne syövät uhrista*, ja ne, jotka alttaria valmistavat, ne alttarista osalliseksi  tulevat?
                    14. Niin on myös Herra säätänyt, että ne, jotka  evankeliumia ilmoittavat, pitää evankeliumista elatuksensa saaman.
                    15. Mutta en minä ole kuitenkaan mitään näistä  tehnyt*. Vaan en minä sentähden sitä kirjoita, että niin pitäis minun kanssani  tapahtuman. Parempi olis minun kuolla kuin että joku minun kerskaamiseni  tyhjäksi tekis+.
                    16. Mutta että minä evankeliumia saarnaan, niin  ei minun tarvitse siitä öykätä; sillä minun tulee se tehdä*. Voi minua, ellen  minä evankeliumia ilmoita!
                    17. Sillä jos minä sen mielelläni teen, niin  minulla on palkka; mutta jos minä ylönmielin sen teen, niin on se virka  kuitenkin minulle uskottu.
                    18. Mitäs siis minun palkkani on? että minä  Kristuksen evankeliumia saarnaan, ja teen sen ilman mitäkään, etten minä turmelisi  vapauttani evankeliumissa.
                    19. Sillä ehkä minä olen vapaa jokaisesta, niin  minä olen kuitenkin minuni tehnyt jokaisen palveliaksi, että minä sitä usiammat  voittaisin.
                    20. Ja olen Juudalaisille tehty niinkuin  Juudalainen*, että minä Juudalaiset voittaisin; niille jotka lain alla ovat,  niinkuin lain alainen, että minä ne, jotka lain alla ovat, voittaisin;
                    21. Niille jotka ilman lakia ovat, niinkuin  minä ilman lakia olisin*, (vaikka en minä ilman lakia Jumalan edessä ole, vaan  olen Kristuksen laissa,) että minä ne, jotka ilman lakia ovat, voittaisin;
                    22. Heikoille olen minä tehty niinkuin heikko*,  että minä heikot voittaisin. Minä olen kaikille tehty kaikiksi, että minä  kaiketi muutamat autuaaksi saattaisin+.
                    23. Mutta sen minä teen evankeliumin tähden,  että minä siitä osalliseksi tulisin.
                    24. III. Ettekö te tiedä, että ne, jotka  kiistassa juoksevat, kaikki tosin he juoksevat, vaan yksi palkan ennättää*?  Juoskaat siis niin, että te käsittäisitte.
                    25. Mutta jokainen joka kilvoittelee, kaikista  hän itsensä pitää pois. Ne tosin sitä varten, että he katoovaisen kruunun  saisivat; mutta me katoomattoman.
                    26. Mutta en minä niin juokse kuin  tietämättömän puoleen, ja minä kilvoittelen, ei niinkuin tuulta pieksäin.
                    27. Vaan minä kuritan ruumistani ja painan sitä  alas, etten minä, joka muille saarnaan, itse hyljättäväksi tulisi.