1. P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
10. luku
I. Paavali muistuttaa isäin neuvoa ja neuvoo toisten vahingosta viisaaksi tulemaan; II. Kieltää osallisuuden epäjumalten uhrista, Herran ehtoollisen osallisuuden mieleen johdattamisella. III. Monikahdat ojennusnuorat kristillisestä vapaudesta ruassa ja juomassa.
I. Mutta en minä tahdo sitä teiltä, rakkaat veljet, salata, että meidän isämme ovat kaikki pilven alla olleet* ja kaikki meren lävitse vaeltaneet+,
2. Ja kaikki Mosekseen kastetut pilvessä ja meressä.
3. Ja ovat kaikki yhtäläistä hengellistä ruokaa syöneet,
4. Ja kaikki yhtäläistä hengellistä juomaa juoneet*; sillä he joivat siitä hengellisestä kalliosta+, joka heitä seurasi; mutta se kallio oli Kristus.
5. Mutta ei heistä monta olleet Jumalalle otolliset; sillä he maahan lyötiin korvessa.
6. Mutta nämät olivat meille esikuvaksi, ettemme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.
7. Älkäät siis olko epäjumalain palveliat, niinkuin muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: kansa istui syömään ja juomaan, ja nousi mässäämään.
8. Älkäämme huorin tehkö, niinkuin muutamat heistä itsensä huoruudella saastuttivat* ja lankesivat yhtenä päivänä kolmekolmattakymmentä tuhatta.
9. Älkäämme Kristusta kiusatko, niinkuin myös muutamat heistä kiusasivat* ja surmattiin kärmeiltä+.
10. Älkäät napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat* ja hukattiin kadottajalta+.
11. Mutta kaikki nämät tulivat heidän kohtaansa esikuvaksi*; vaan se on kirjoitettu meille karttamiseksi, joidenka päälle maailman loput tulleet ovat.
12. Sentähden joka luulee seisovansa, katsokaan, ettei hän lankee.
13. Eipä yksikään kiusaus ole teitä käsittänyt, vaan inhimillinen; mutta Jumala on uskollinen, joka ei salli teitä kiusattaa ylitse teidän voimanne; vaan hän tekee myös kiusauksesta lopun*, että te sen voisitte kärsiä.
14. II. Sentähden, minun rakkaani, paetkaat epäjumalain palvelusta!
15. Minä puhun niinkuin toimellisille: tuomitkaat te, mitä minä sanon.
16. Se siunattu kalkki, jota me siunaamme, eikö se ole Kristuksen veren osallisuus? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole Kristuksen ruumiin osallisuus?
17. Sillä se on yksi leipä, niin mekin monta olemme yksi ruumis*; sillä me kaikki yhdestä leivästä olemme osalliset.
18. Katsokaat Israelia lihan jälkeen: eikö ne, jotka uhria syövät, ole alttarista osalliset?
19. Mitäs siis minä sanon, että epäjumalat jotakin ovat, eli jos epäjumalain uhri jotakin on?
20. Mutta sen minä sanon: mitä pakanat uhraavat, sen he perkeleille uhraavat* ja ei Jumalalle. En minä tahdo, että teidän pitää oleman perkeleistä osalliset.
21. Ette taida Herran kalkkia juoda ja perkeleiden kalkkia. Ette taida osalliset olla Herran pöydästä ja perkeleiden pöydästä.
22. Eli tahdommeko me Herraa härsytellä*? Olemmeko me häntä väkevämmät?
23. III. Kaikki tosin ovat minulle luvalliset, vaan ei kaikki ole tarpeelliset*. Kaikki ovat minulle luvalliset, mutta ei kaikki tapahdu parannukseksi.
24. Älkään kenkään omaa parastansa katsoko, vaan toisen.
25. Kaikkea, mitä teurashuoneessa myydään, syökäät ja älkäät omantunnon tähden kyselkö.
26. Sillä maa on Herran, ja kaikki mitä siinä on.
27. Mutta kuin joku uskomatoin teitä vieraaksi kutsuu ja te mennä tahdotte, niin syökäät kaikkia, mitä teidän eteenne tuodaan* ja älkäät omantunnon tähden kyselkö.
28. Mutta jos joku silloin teille sanois: tämä on epäjumalain uhri, niin älkäät syökö, hänen tähtensä, joka sen ilmoitti, ja omantunnon tähden*. Sillä maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.
29. Mutta minä sanon omastatunnosta: ei sinun, vaan toisen; sillä minkätähden minun vapauteni tuomitaan toisen omaltatunnolta?
30. Sillä koska minä sen kiitoksella nautitsen*, miksis minua pilkataan sen edestä, josta minä kiitän?
31. Jos te nyt syötte eli juotte, eli mitä te teette, niin tehkäät kaikki Jumalan kunniaksi.
32. Olkaat ilman pahennusta* sekä Juudalaisille että Grekiläisille ja Jumalan seurakunnalle,
33. Niinkuin minä kaikissa kaikille kelpaan ja en etsi omaa parastani, vaan monen*, että he autuaaksi tulisivat.