PYHÄN MATTEUKSEN EVANKELIUMI
ESIPUHE UUDESTA TESTAMENTISTA.
Niinkuin Vanha Testamentti on se Raamattu, jossa Jumalan laki ja käskytä ovat kirjoitetut, ja mitä niille on tapahtunut, jotka Jumalan lain pitäneet ovat, ja niille, jotka ei sitä pitäneet ole: niin on myös Uusi Testamentti se kirja, jossa ei sitä pitäneet ole: niin on myös Uusi Testamentti se kirja, jossa evankeliumi ja Jumalan lupaus kirjoitetaan, niin myös mitä niille on tapahtunut, jotka sen uskoivat, ja niille, jotka ei sitä uskoneet.
Sillä evankeliumi on Grekan sana, ja on suomeksi niin paljo kuin hyvä lähetys, hyvä uusi sanoma, hyvä uusi sanoma, hyvä uusi asia, ja hyvä uusi kuulutus, josta me veisaamme, puhumme ja iloitsemme. Niinkuin silloin kuin David suuren Goliatin voitti, tuli Juudan kansan sekaan hyvä ja turvallinen uusi sanoma, että heidän hirmuinen vihamiehensä oli tapettu, ja he tulivat päästetyksi ja vapahdetuksi, saivat myös levon ja rauhan; josta he lauloivat, hyppäsivät ja riemuitsevat: niin on nyt tämä Jumalan evankeliumi ja Uusi Testamentti hyvä uusi sanoma apostolein kautta kaikkeen maailmaan kajahtanut oikiasta Davidista, joka synnin, kuoleman ja perkeleen kanssa soti, ja ne voitti. ja näin kaikki ne, jotka synnissä olivat siinneet, kuolemalla vaivatut ja myös perkeleen hallussa olivat, on hän paitsi heidän ansiotansa lunastanut, päästänyt, hurskaaksi, eläväksi ja autuaaksi tehnyt, ja niin heidät rauhaan saattanut, tuoden heitä jälleen Jumalan tykö; josta he veisaavat ja Jumalaa kiittävät, iloitsevat ja riemuitsevat ijankaikkisesti, jos he muutoin sen vahvasti uskovat, ja uskossa pysyvät.
Senkaltainen turvallinen sanoma, eli riemullinen ja Jumalalta ilmoitettu asia, kutsutaan myös Uudeksi Testamentiksi.
Sillä niinkuin se on testamentti, kuin joku ihminen kuollessansa toimittaa tavaransa nimitetyille perillisille kuolemansa jälkeen jaettaa: niin on myös Kristus kuolemansa edellä käskenyt ja toimittanut kuolemansa jälkeen tainkaltaista evankeliumia kaikessa maailmassa kuulutettaa, ja on kaikille uskovaisille kaiken hyvyytensä ja tavaransa omaksi antanut: se on, elämänsä, jolla hän kuoleman nieli, vanhurskautensa, jolla hän synnit pois pyyhki, ja autuutensa, jolla hän ijankaikkisen kadotuksen voitti. Niin ei taida siis ihmisparka, joka synnillä ja kuolemalla on helvettiin teljetty, koskaan saada kuulla mitään turvallisempaa kuin senkaltaisen kalliin ja iloisen sanoman Kristuksesta, josta hän taitaa sydämensä pohjasta nauraa, iloita ja riemuita, jos hän muutoin sen todeksi uskoo.
Senkaltaisen uskon vahvistukseksi on Jumala tämän evankeliuminsa ja testamenttinsa usein ja monasti Vanhassa Testamentissa prophetain kautta luvannut, niinkuin pyhä Paavali sanoo Rom. 1:1: Minä olen eroitettu saarnaaman Jumalan evankeliumia, jonka hän ennen prophetainsa kautta on luvannut Pyhässä Raamatussa, Pojassansa, joka Davidin siemenestä on syntynyt, etc.
Ja että me muutamia lupauksia tässä luettelisimme, niin on ensimäinen, koska Jumala sanoi kärmeelle 1 Mos. 3:15: Minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja vaimon siemenen välille, joka tallaa rikki sinun pääs, ja sinä pistää häntä kantapäähän. Kristus on tämä vaimon siemen, joka perkeleen pään, se on, synnin, kuoleman, helvetin ja kaiken hänen väkensä rikki tallannut on; sillä ilman tätä siementä, ei taida kenkään syntiä, kuolemaa eikä helvettiä välttää.
1 Mos. 22:18 on se myös Abrahamille luvattu: sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuiksi tuleman. Kristus on se Abrahamin siemen, niinkuin P. Paavali Gal. 3:16 sanoo, Hän on siunannut kaiken maailman evankeliumin kautta; sillä kussa ei Kristus ole, sillä on vielä nyt kirous, joka Adamin ja kaikkein hänen lastensa päälle tuli, kuin hän oli syntiä tehnyt, että he kaikki syntiin, kuolemaan ja helvettiin vialliset ja sen omat oleman pitäis. Vastaan sitä kirousta, siunaa evankeliumi kaiken maailman, julkisesti kuuluttain ja selkiästi ilmoittain, että joka tämä Abrahamin siemenen päälle uskoo, hän tulee siunatuksi, se on, hän tulee vapaaksi synnistä, kuolemasta ja helvetistä, ja tulee vanhurskaaksi, eläväksi ja autuaaksi ijankaikkisesti, niinkuin Kristus itse sanoo, Joh. 11:26: Joka uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti.
Niin oli myös Davidille luvattu, 2 Sam. 7:12, kussa Jumala sanoi: Minä herätän sinun siemenes sinun jälkees, joka minun nimelleni rakentaa huoneen, ja minä vahvistan hänen valtakuntansa istuimen ijankaikkisesti. Minä olen hänen Isänsä, ja hän on minun Poikani, etc. Tämä on Kristuksen valtakunta, josta evankeliumi puhuu, ijankaikkinen valtakunta, elämän, autuuden ja vanhurskauden valtakunta, jossa kaikki, jotka uskovat, synnin ja kuoleman vankiudesta pääsevät.
Senkaltaiset evankeliumin lupaukset ovat usiammat muissakin prophetaissa, niinkuin Miik. 5:1: Ja sinä Betlehem, Ephrata, joka vähäinen olet Juudan tuhannen seassa, sinusta on se tuleva, joka Israelissa on hallitsia oleva.
Ja Hos. 13:14: Minä tahdon heitä helvetistä päästää ja kuolemasta vapahtaa; kuolema, minä tahdon olla sinulle myrkky; helvetti, minä tahdon olla sinulle surma.
Niin ei evankeliumi ole muu kuin saarna ja julistus Kristuksesta, Jumalan ja Davidin Pojasta, totisesta Jumalan ja Davidin Pojasta, totisesta Jumalasta ja ihmisestä, jota meidän tähtemme kuolemallansa ja ylösnousemisellansa ja kaikkein ihmisten syntein tähden, on kuoleman ja helvetin voittanut ja niiltä ottanut pois, jotka hänen päällensä uskovat. Se on niin, että evankeliumi taitaa lyhyeksi ja pitkäksi puheen kutsuttaa, ja yksi taitaa sen lyhemmältä ja toinen pitemmältä kirjoittaa; se kirjoittaa sen pitemmältä joka monta Kristuksen työtä ja puhetta kirjoittaa, niinkuin neljä evankelistaa tekevät; se taas sen lyhemmältä kirjoittaa, joka ei Kristuksen töistä mitään kirjoita, vaan lyhykäisesti osoittaa, kuinka hän pyhällä kuolemallansa ja ylösnousemisellansa synnin, kuoleman ja helvetin voittanut niille, jotka hänen päällensä uskovat, niinkuin Pietari ja Paavali tekevät.
Sentähden katso, ettet tee Kristuksesta Mosesta, eli lakia evankeliumista, niinkuin tähän asti on tapahtunut. Sillä ei evankeliumi vaadi erinomaisesti meidän töitämme, että me niiden kautta hurskaaksi ja autuaaksi tulisimme. ja tosin se kiroilee ja tuomitsee senkaltaisia töitä; mutta vaati uskoa Kristuksen päälle, joka on meidän edestämme synnin kuoleman ja helvetin voittanut ja niin meitä hurskaaksi, eläväksi ja autuaaksi tehnyt, ei meidän töittemme kautta, mutta hänen omain töittensä, kuolemansa ja kärsimisensä kautta, että me hänen kuolemansa ja voittonsa meillemme omistaisimme, niinkuin me itse sen tehneet olisimme.
Mutta että Kristus evankeliumissa ja Pietari ja Paavali monet käskyt ja opetukset antavat ja lain selittävät, niin se tulee meidän muiden Kristuksen tekoin kaltaisena. ja niinkuin Kristuksen töitä ja tekoja tietää, ei ole vielä oikiaa evankeliumia tietää; sillä et sinä niin vielä tiedä, että hän synnin, kuoleman ja helvetin on sinun hyväkses voittanut: niin on myös, ei vielä evankeliumia tietää, koskas ainoasti senkaltaisen opin ja käskyn tiedät; mutta koska se ääni tulee, joka sanoo: Kristus on sinun omas, elämän, opin, töiden, kuoleman, ylösnousemisen kanssa, ja kaikki niinkuin hän itse on, taikka hänellä on, ja hän tekee ja voi.
niin me näemme myös, ettei hän vaadi eikä tunge, mutta ystävällisesti suosittelee ja sanoo: autuaat ovat vaivaiset etc. Ja apostolit myös sillä tavalla puhuvat: minä muistutan, rukoilen, neuvon, etc. ja niin me kaikissa paikoissa näemme, ettei evankeliumi ole lakiraamattu, joka vaatii, mutta paremmin saarna ja julistus Kristuksen hyvistä töistä, jotka meille, jos me uskomme, annetut ja omistetut ovat. Mutta Moses raamatuissansa ajaa, vaatii, pakottaa, lyö ja hirmuisesti rankaisee; sillä hän on lain kirjoittaja ja vaatia.
Josta se tulee, ettei uskovaiselle ole laki annettu, jonka kautta hän Jumalan edessä hurskaaksi tulee, niinkuin P. Paavali 1 Tim. 1:9 sanoo: että hän on uskon kautta vanhurskas, elävä ja autuas, niin ei hän silleen enempää tarvitse, vaan että hän uskon hyvillä töillä osoittaa.
Kussa usko on, ei se taida muutoin olla, vaan osoittaa itsensä hyvissä töissä, ja tunnustaa ja opettaa senkaltaisen evankeliumin muidenkin ihmisten edessä, ja antaa henkensäkin sen edestä vaaraan, ja säätää kaikki elämänsä ja tekonsa lähimmäisensä tarpeeksi ja avuksi, ei että hän ainoasti senkaltaiseen armoon tulis, mutta palvelee myös häntä elämällänsä, tavarallansa, hyvyydellänsä ja kunniallansa, ja millä hän ikänä voi ja taitaa; ja niinkuin hän näkee Kristuksen hänellensä tehneen, niin noudattaa hän myös Kristuksen askeleita.
Sitä myös Kristus ajatteli, koska ei hän viimeiseltä muuta käskyä antanut kuin rakkaudesta, josta me hänen opetuslapsensa, uskovaiset ja oikiat kristityt tuta taidamme sillä kussa rakkaus ilman töitä on, siinä ei ole oikia usko, eikä evankeliumi ole vielä oikein käsitetty, ei myös Kristus ole oikein tuttu. Katso, tämä on oikein lukea Uutta Testamenttia ja koko Pyhää Raamattua. Sentähden katsokaan jokainen hurskas kristitty, ettei hän lakia ja evankeliumia yhteen sekoittaisi.
PYHÄN MATTEUKSEN EVANKELIUMI
1. Pyhä Matteus alkaa Evankeliuminsa historian Kristuksen suvusta, ihmisen luonnon puolesta, ja lukee hänen sukunsa hamasta Abrahamista. Kirjoittaa siis:
1. Hänen vanhemmistansa ja syntymisestänsä, luku 1. Viisaista miehistä, jotka itäiseltä maalta Kristuksen tykö tulivat: Herodeksen julmuudesta ja Kristuksen paosta, luku 2.
2. Johannes Kastajasta ja hänen kasteestansa, ja kuinka hän Kristuksen kasti, luku 3. Kristuksen kiusauksesta korvessa, joka sitten meni Galileaan, saarnaamaan ja kutsumaan opetuslapsia, luku 4.
3. Kristuksen saarnasta vuorella, luku 5,6,7. Hänen ihmeistänsä, ja puheistansa Johanneksen opetuslasten kanssa, luku 8,9.
4. Kuinka Kristus lähetti apostolinsa, luku 10, ilmoitti Johanneksen opetuslapsille itsensä Messiakseksi, luku 11. Ja monta muuta Kristuksen tunnustähteä, ja puhetta Pharisealaisten kanssa, luku 12, ja vertaukset, luku 13. Johanneksen kuolemasta: Kristuksen puheesta isäin säädyistä: taivaan valtakunnan avaimista, luku 14, 15, 16. Kristuksen kirkastamisesta, luku 17, ja kuinka hän opetuslapsiansa opetti, luku 18.
5. Kristuksen vaeltamisesta Juudeaan, luku 19. Hänen viimeisestä matkustamisestansa Jerusalemiin, hänen tunnustähdistänsä: puheestansa Herodianein ja Pharisealaisten kanssa: saarnastansa, vertauksistansa, ja ennustuksistansa, luku 20, 21, 22, 23, 24, 25.
6. Kristuksen ehtoollisesta, piinasta, kuolemasta ja ylösnousemisesta, luku 26, 27, 28.
1 luku
I. Kristuksen polviluku Josephin puolelta, Abrahamista ruveten 3 kertaa 14 polvea. II. Josephille ilmoitetaan unessa Kristuksen sikiäminen ja syntymys neitsyt Mariasta.
I. Jesuksen Kristuksen syntymäkirja*, Davidin pojan, Abrahamin pojan.
2. Abraham siitti Isaakin*. Mutta Isaak siitti Jakobin+. Jakob siitti Juudan§, ja hänen veljensä,
3. Juuda siitti Phareksen ja Saramin Tamarista*. Phares siitti Hetsronin+. Hetsron siitti Aramin§.
4. Aram siitti Aminadabin. Aminadab siitti Nahassonin. Nahasson siitti Salmonin.
5. Salmon siitti Boaksen Rahabista. Boas siitti Obedin Ruutista*. Obed siitti Jessen.
6. Jesse siitti kuningas Davidin*. Kuningas David siitti Salomonin Urian emännästä+.
7. Salomon siitti Rehabeamin*. Rehabeam siitti Abian+. Abia siitti Assan§.
8. Assa siitti Josaphatin*. Josaphat siitti Joramin+. Joram siitti Ussian§.
9. Ussia siitti Jotamin*. Jotam siitti Akaksen+. Akas siitti Etsekian§.
10. Etsekia siitti Manassen*. Manasse siitti Amonin+. Amon siitti Josian§.
11. Josia siitti (Jojakimin. Jojakim siitti) Jekonian ja hänen veljensä*, Babelin vankiudessa.
12. Mutta Babelin vankiuden jälkeen siitti Jekonia Sealtielin*. Sealtiel siitti Zorobabelin+.
13. Zorobabel siitti Abiudin. Abiud siitti Eliakimin. Eliakim siitti Asorin.
14. Asor siitti Sadokin. Sadok siitti Akimin. Akim siitti Eliudin.
15. Eliud siitti Eleatsarin. Eleatsar siitti Matanin. Matan siitti Jakobin.
16. Jakob siitti Josephin, Marian miehen, josta (Mariasta) on syntynyt Jesus, joka kutsutaan Kristus.
17. Niin ovat kaikki polvet Abrahamista Davidiin asti neljätoistakymmentä polvea; Davidista Babelin vankiuteen myös neljätoistakymmentä polvea, ja Babelin vankiudesta Kristukseen asti neljätoistakymmentä polvea.
18. II. Jesuksen Kristuksen syntymys oli näin: koska Maria hänen äitinsä oli Josephiin kihlattu, ennen kuin he yhteen tulivat, löyttiin hän raskaaksi Pyhästä Hengestä.
19. Mutta että Joseph hänen miehensä oli hurskas ja ei tahtonut häntä huutoon saattaa, ajatteli hän salaisesti hyljätä hänen.
20. Kuin hän näitä ajatteli, katso, niin Herran enkeli ilmestyi hänelle unessa ja sanoi: Joseph, Davidin poika! älä pelkää ottaakses Mariaa puolisoas tykös; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.
21. Ja hänen pitää synnyttämän Pojan, jonka nimen sinun pitää kutsuman Jesus*; sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä+.
22. Mutta tämä on kaikki tapahtunut, että täytettäisiin, mitä Herralta on sanottu prophetan kautta, joka sanoo:
23. Katso, neitseen pitää raskaaksi tuleman ja synnyttämän Pojan, ja hänen nimensä pitää kutsuttaman Emmanuel*; se on niin paljo sanottu: Jumala meidän kanssamme.
24. Kuin Joseph unesta heräsi, niin hän teki kuin Herran enkeli hänen käski, ja otti puolisonsa tykönsä,
25. Ja ei tuntenut häntä, siihenasti kuin hän poikansa esikoisensa synnytti, ja kutsui hänen nimensä Jesus.