P. PAAVALIN EPISTOLA TITUKSELLE
Tämä on lyhykäinen Epistola, mutta kuitenkin sangen kaunis opetus, jossa kaikkinaiset jalosti tiettäväksi tehdään, mitä joku kristitty tietääksensä ja sen jälkeen elääksensä.
1 hän opettaa, millaisen piispan eli pitäjän parin oleman pitää, nimittäin hyvän, toimellisen ja oppineen evankeliumia saarnaamaan ja joka vääräin töiden ja ihmisten säätyin opettajat takaperin ajaa, jotka aina uskoa vastaan sotivat ja omattunnot kristillisestä vapaudesta eroittavat ihmisten töiden vankiuteen, niinkuin ne Jumalan edessä vanhurskaiksi, jotka ei kuitenkaan mihinkään kelpaa.
2 opettaa hän kaikkinaisia säätyjä, vanhoja, nuoria, vaimoja, miehiä, isäntiä ja palvelioita, kuinka kunkin pitää hänensä käyttämän, niinkuin ne, jotka Kristus kuolemallansa omaksensa saanut on.
3 opettaa hän maailmalliselle esivallalle kuuliaisen olemaan. Niin myös opettaa vielä siitä armosta, jonka Kristus meille ansainnut on, ettei joku luulisi kyllä olevan, että esivaltaa kuullaan ja kunnioitetaan; sillä ei meidän vanhurskautemme kelpaa mitään Jumalan edessä. Hän neuvoo myös eriseuraisia karttaman.
1 luku
I. Paavali tervehtii Titusta; II. Opettaa häntä, minkätapaisia piispaksi ja opettajaksi asetettaman pitää; III. Varoittaa häntä jumalattomia ja ulkokullatuita kovasti nuhtelemaan.
I. Paavali, Jumalan palvelia ja Jesuksen Kristuksen apostoli, Jumalan valittuin uskon jälkeen ja totuuden tunnon, joka jumalisuuden* jälkeen on,
2. Ijankaikkisen elämän toivoon, jonka Jumala, joka ei valehdella taida*, ennen ijankaikkisia aikoja+ luvannut on§,
3. Mutta ajallansa sanansa ilmoitti* saarnan kautta, joka minulle uskottu+ on, Jumalan meidän Vapahtajamme käskyn jälkeen,
4. Titukselle, toimelliselle pojalleni, meidän molempain uskomme jälkeen: armo, laupius, rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme, Herralta Jesukselta Kristukselta!
5. II. Sentähden minä sinun Kretaan jätin, että sinun pitää toimittaman, mitä vielä puuttuu, ja pappeja kuhunkin kaupunkiin asettamaan*, niinkuin minä sinulle käskenyt olen:
6. Jos joku nuhteetoin* ja yhden emännän mies on, jolla uskolliset lapset ovat, ei juomariksi eli kankeiksi soimatut.
7. Sillä piispan tulee nuhteettoman olla, niinkuin Jumalan huoneen haltian, ei röyhkiän, ei tylyn, ei juomarin*, ei tappelian, ei ilkiän voiton pyytäjän+,
8. Mutta vierasten holhojan*, hyväntahtoisen, siivollisen, hurskaan, pyhän ja puhtaan,
9. Ja kiinnipitävän puhtaasta ja opettavaisesta sanasta, että hän olis väkevä terveellisen opin kautta neuvomaan* ja vastaanseisojia voittamaan.
10. III. Sillä monta on tottelematointa, turhan puhujaa* ja mielen kääntäjää, enimmästi ne, jotka ympärileikkauksesta ovat+,
11. Joidenka suu pitää tukittaman, jotka koko huoneet kääntävät pois* ja häpiällisen voiton tähden** kelvottomia opettavat+.
12. Yksi heistä sanoi, heidän oma prophetansa: Kretalaiset ovat aina valehteliat, pahat pedot ja laiskat vatsat.
13. Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä kovin, että he uskossa terveet olisivat,
14. Eikä Juudalaisten turhia juttuja* ja ihmisten käskyjä tottelisi**, jotka itsensä totuudesta kääntävät pois+.
15. Kaikki ovat puhtaille puhtaat, mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään puhdas ole*, vaan sekä heidän mielensä että omatuntonsa on saastainen.
16. He sanovat tuntevansa Jumalan, mutta töillänsä he sen kieltävät*, ja ovat kauhiat ja kovakorvaiset ja kaikkiin hyviin töihin kelvottomat.