PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
1. P.  Markus kirjoitta ensisti Johannes Kastajasta, kuinka hän kastoi Kristuksen, ja  että Kristus rupesi saarnaamaan ja ihmeitä tekemään, luku 1.
                2.  Kuinka hän kutsui opetuslapsia, puhui, opetti ja teki suuria ihmeitä  Galileassa, Gadarassa ja isänsä maalla, luku 2, 3, 4, 5, 6.
                3.  Kuinka hän lähetti opetuslapsensa. Hän kirjoitaa myös Johanneksen kuolemasta,  Kristuksen ihmeistä, puheestta Pharisealaisten ja opetuslastensa kanssa;  Kristuksen kirkastamisesta ja mitä siitä seurasi, luku 7, 8, 9.
                4.  Kristuksen viimeisestä matkustamisesta Juudeaan ja Jerusalemiin, ja mitä tiellä  tapahtui; hänen puheestansa Pharisealaisten ja Saddukealaisen kanssa  Jerusalemissa, luku 10, 11, 12. Ennustuksestansa Jerusalemin hävityksestä, ja  viimeisestä päivästä, luku 13.
5. Hänen kärsimisestänsä, kuolemastansa, hautaamisestansa, ylösnousemisestansa  ja kuinka hän opetuslapsillensa ilmestyi, ja lähetti heidät koko maailmaan,  luku 14, 15, 16.
1 luku
I. Johannes Kastajan virasta. II. Jesus kastetaan, kiusataan, saarnaa, kutsuu 4 opetuslasta, opettaa synagogassa. III. Parantaa sairaita monenkaltaisista taudeista.
I. Jesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan,  evankeliumin alku.
                2. Niinkuin prophetaissa kirjoitettu on: katso,  minä lähetän minun enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties  sinun etees.
                3. Huutavan ääni on korvessa: valmistakaat  Herran tietä, tehkäät hänen polkunsa oikiaksi.
                4. Johannes kasti korvessa ja saarnasi parannuksen  kastetta syntein anteeksi antamiseksi.
                5. Ja hänen tykönsä meni ulos koko Juudean  maakunta ja Jerusalemin asuvaiset, ja kastettiin kaikki häneltä Jordanin  virrassa, tunnustain syntinsä.
                6. Ja Johannes oli puetettu kamelin karvoilla*,  ja ympäri hänen suoliansa oli hihnainen vyö, ja söi heinäsirkkoja+ ja  metsähunajaa,
                7. Ja saarnasi, sanoen: se tulee minun  jälkeeni, joka on minua väkevämpi, jonka en minä ole kelvollinen kumarruksissa  kenkäin rihmaa päästämään.
                8. Minä tosin kastan teitä vedellä; mutta hän  kastaa teitä Pyhällä Hengellä.
                9. II. Ja tapahtui niinä päivinä, että Jesus  tuli Galilean Natsaretista ja kastettiin Johannekselta Jordanissa.
                10. Ja kohta kuin hän astui vedestä ylös, näki  hän taivaat aukenevan ja Hengen tulevan alas hänen päällensä niinkuin  kyyhkyisen,
                11. Ja ääni tuli taivaasta: sinä olet minun  rakas Poikani, johonka minä mielistyin.
                12. Ja Henki ajoi hänen kohta korpeen.
                13. Ja hän oli siellä korvessa neljäkymmentä  päivää, ja kiusattiin perkeleeltä, ja oli petoin seassa; ja enkelit palvelivat  häntä.
                14. Mutta sitte kuin Johannes oli vankiuteen  annettu ylön, tuli Jesus Galileaan*, saarnaten Jumalan valtakunnan  evankeliumia,
                15. Ja sanoi: aika on täytetty, ja Jumalan  valtakunta on lähestynyt: tehkäät parannus* ja uskokaat evankeliumi.
                16. Ja kuin hän käveli Galilean meren tykönä,  näki hän Simonin ja Andreaksen hänen veljensä laskevan verkkoa mereen: (sillä  he olivat kalamiehet:)
                17. Ja Jesus sanoi heille: seuratkaat minua, ja  minä teen teidät, että te tulette ihmisten kalamiehiksi.
                18. Ja he jättivät kohta verkkonsa ja  seurasivat häntä.
                19. Ja kuin hän sieltä vähää edemmä kävi, näki  hän Jakobin Zebedeuksen pojan ja Johanneksen, hänen veljensä, parantavan  venheessä verkkojansa.
                20. Ja hän kutsui kohta heitä. Ja he jättivät  isänsä Zebedeuksen venheeseen palkollisten kanssa, ja seurasivat häntä.
                21. Ja he menivät sisälle Kapernaumiin; ja hän  meni kohta lepopäivinä synagogaan, ja opetti.
                22. Ja he hämmästyivät hänen opetustansa; sillä  hän opetti heitä voimallisesti, ja ei niinkuin kirjanoppineet.
                23. III. Ja heidän synagogassansa oli ihminen  riivattu saastaiselta hengeltä*, ja hän huusi,
                24. Sanoen: voi, mitä meidän on sinun kanssas,  Jesus Natsarealainen! tulitkos meitä hukuttamaan*? Minä tunnen sinun, kukas  olet, Jumalan pyhä.
                25. Ja Jesus nuhteli häntä, sanoen: vaikene ja  mene ulos hänestä.
                26. Ja kuin se saastainen henki repäisi häntä  ja huusi suurella äänellä, niin hän läksi ulos hänestä.
                27. Ja he hämmästyivät kaikki, niin että he  kyselivät keskenänsä, sanoen: mitä tämä on? mikä uusi oppi tämä on? Sillä hän  käskee myös voimalla saastaisia henkiä, ja he kuulevat häntä.
                28. Ja hänen sanomansa kuului kohta ympäri  kaiken Galilean lähimaakunnan.
                29. Ja he menivät kohta ulos synagogasta ja  tulivat Simonin ja Andreaksen huoneesen*, Jakobin ja Johanneksen kanssa.
                30. Mutta Simonin anoppi makasi vilutaudissa,  ja he sanoivat hänestä kohta hänelle.
                31. Ja hän meni ja nosti häntä, ja rupesi hänen  käteensä, ja vilutauti jätti hänen kohta; ja hän palveli heitä.
                32. Mutta ehtoona, kuin aurinko laski, toivat  he hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita ja perkeleiltä riivatuita,
                33. Ja koko kaupunki tuli kokoon oven eteen.
                34. Ja hän paransi monta, jotka sairastivat  moninaisia tauteja, ja hän ajoi ulos paljon perkeleitä, eikä sallinut  perkeleiden puhua; sillä he tunsivat hänen.
                35. Ja huomeneltain sangen varhain ennen  päivää, kuin hän nousi, meni hän ulos. Ja Jesus meni erinäiseen siaan* ja  rukoili siellä.
                36. Ja Simon riensi hänen perässänsä ja ne  jotka hänen kanssansa olivat.
                37. Ja kuin he löysivät hänen, sanoivat he  hänelle: jokainen etsii sinua.
                38. Ja hän sanoi heille: menkäämme lähimmäisiin  kyliin, että minä sielläkin saarnaisin; sillä sitä varten olen minä tullut.
                39. Ja hän saarnasi heidän synagogissansa, koko  Galileassa, ja ajoi ulos perkeleitä.
                40. Ja hänen tykönsä tuli spitalinen*, rukoili  häntä, lankesi polvillensa hänen eteensä ja sanoi hänelle: jos sinä tahdot,  niin sinä voit minun puhdistaa.
                41. Ja Jesus armahti häntä ja ojensi kätensä,  rupesi häneen ja sanoi hänelle: minä tahdon, ole puhdas.
                42. Ja kuin hän sen oli sanonut, niin spitali  läksi hänestä kohta pois, ja hän tuli puhtaaksi.
                43. Ja Jesus haasti häntä, ja lähetti hänen  kohta pois tyköänsä,
                44. Ja sanoi hänelle: katso, ettes kellenkään  mitään sano, mutta mene, osoita itses papille* ja uhraa puhdistukses edestä ne,  mitkä Moses käski, heille todistukseksi.
                45. Mutta kuin hän meni ulos, rupesi hän paljon  saarnaamaan ja ilmoittamaan sitä asiaa*, niin ettei hän sitte taitanut  julkisesti kaupunkiin mennä; mutta oli ulkona erinäisissä paikoissa, ja joka  taholta tultiin hänen tykönsä.