PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
16. luku
I. Enkeli saarnaa Kristuksen ylösnousemisesta. II. Jesus ilmestyy omillensa. III. Antaa käskyn saarnavirasta, ja otetaan ylös taivaasen.
I. Ja kuin sabbatti kulunut oli, osti Maria Magdalena  ja Maria Jakobin ja Salome hyvänhajullisia voiteita, tullaksensa voitelemaan  häntä.
                2. Ja tulivat haudalle ensimäisenä sabbatin  päivänä sangen varhain auringon noustessa.
                3. Ja puhuivat keskenänsä: kuka meille  vierittää kiven haudan ovelta?
                4. Ja kuin he katsoivat, näkivät he kiven  vieritetyksi; sillä se oli sangen suuri.
                5. Ja kuin he olivat hautaan menneet sisälle,  näkivät he yhden nuorukaisen* istuvan oikealla puolella, joka oli vaatetettu  pitkällä valkialla vaatteella; ja he hämmästyivät.
                6. Mutta hän sanoi heille: älkäät hämmästykö!  te etsitte Jesusta Natsarealaista, joka ristiinnaulittu oli. Hän nousi ylös*,  ei hän ole täällä: katso siaa, kuhunka he hänen panivat;
                7. Mutta menkäät ja sanokaat hänen  opetuslapsillensa ja Pietarille, että hän käy teidän edellänne Galileaan:  siellä te hänen näette*, niinkuin hän sanoi teille.
                8. Ja he menivät nopiasti ulos ja pakenivat  haudalta*; sillä vapistus ja suuri hämmästys oli heidän päällensä tullut, ei he  myös kellenkään mitään sanoneet; sillä he pelkäsivät.
                9. II. Mutta kuin Jesus oli varhain ensimäisenä  sabbatin päivänä noussut ylös, ilmestyi hän ensin Maria Magdalenalle*, josta  hän seitsemän perkelettä oli ajanut ulos+.
                10. Se meni ja ilmoitti niille, jotka hänen  kanssansa olleet olivat, jotka murehtivat ja itkivät.
                11. Ja kuin he kuulivat hänen elävän, ja että  hän häneltä nähty oli, ei he uskoneet.
                12. Sitte kuin kaksi heistä vaelsi, ilmestyi  hän heille toisenmuotoisena, kuin he maakylään menivät.
                13. Ne myös menivät ja julistivat muille. Ja ei  he niitäkään uskoneet.
                14. III. Viimein, kuin yksitoistakymmentä*  atrioitsivat, ilmestyi hän, ja soimasi heidän epäuskoansa ja heidän sydämensä  kankiutta, ettei he uskoneet niitä, jotka hänen nähneet olivat nousseeksi ylös.
                15. Ja sanoi heille: menkäät kaikkeen  maailmaan, ja saarnatkaat evankeliumia kaikille luoduille.
                16. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee  autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan.
                17. Mutta nämät ovat ne merkit, jotka niitä  seuraavat, jotka uskovat: minun nimeni kautta pitää heidän perkeleet ajaman  ulos*, uusilla kielillä puhuman+,
                18. Kärmeet ajaman pois*, ja jos he jotakin  myrkkyä juovat, niin ei heille mitään vahingoita; sairasten päälle pitää heidän  kätensä paneman, ja ne paranevat+.
                19. Ja Herra, sitte kuin hän oli heille puhunut,  otettiin ylös taivaasen ja istui Jumalan oikialle kädelle.
                20. Mutta he menivät ja saarnasivat joka  paikassa, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan seuraavaisten  merkkien kautta.
  P.  Markuksen Evankeliumin loppu.