PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
15. luku
I. Jesus seisoo maallisen oikeuden edessä, tuomitaan kuolemaan, pilkataan ja viedään Golgataan; II. Ristiinnaulitaan, suomitaan, kuolee, ihmeet havaitaan. III. Jesus haudataan Josephilta.
I. Ja kohta aamulla varhain pitivät ylimmäiset papit neuvoa vanhimpain ja kirjanoppineitten kanssa ja kaikki raati, ja veivät pois Jesuksen sidottuna ja antoivat ylön Pilatukselle.
2. Ja Pilatus kysyi häneltä: oletkos sinä Juudalaisten kuningas? Hän vastasi ja sanoi hänelle: sinäpä sen sanot.
3. Ja ylimmäiset papit kantoivat hänen päällensä paljon.
4. Niin Pilatus kysyi taas häneltä ja sanoi: etkös mitään vastaa*? Katso, kuinka paljon he sinua vastaan todistavat.
5. Mutta ei Jesus sitte ensinkään vastannut, niin että Pilatus ihmetteli.
6. Mutta juhlana päästi hän heille yhden vangin irralle, kenenkä he anoivat.
7. Niin oli yksi nimeltä Barabbas, joka oli sidottu kapinan nostajitten kanssa, jotka kapinassa murhan tehneet olivat.
8. Ja kansa huusi ja rupesi häntä rukoilemaan, että hän tekis niinkuin hän aina heille tehnyt oli.
9. Niin Pilatus vastasi heitä, sanoen: tahdotteko, että minä päästän teille Juudalaisten kuninkaan?
10. (Sillä hän tiesi, että ylimmäiset papit olivat hänen kateudesta antaneet ylön.)
11. Mutta ylimmäiset papit yllyttivät kansaa, että hän heille ennen päästäis Barabbaan.
12. Niin Pilatus vastasi ja taas sanoi heille: mitä te siis tahdotte, että minun pitää tälle tekemän, jonka te Juudalaisten kuninkaaksi kutsutte?
13. Niin he taas huusivat: ristiinnaulitse häntä.
14. Mutta Pilatus sanoi heille: mitäs hän pahaa on tehnyt? Mutta he huusivat vielä kovemmin: ristiinnaulitse häntä.
15. Mutta Pilatus tahtoi kansan mielen noutaa ja päästi heille Barabbaan. Ja Jesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi ylön ristiinnaulittaa.
16. Niin huovit veivät hänen raastupaan ja kutsuivat kokoon kaiken joukon,
17. Ja puettivat hänen purpuraan ja panivat hänen päähänsä väännetyn orjantappuraisen kruunun,
18. Ja rupesivat häntä tervehtimään: terve, Juudalaisten kuningas!
19. Ja he löivät häntä päähän ruovolla ja sylkivät hänen päällensä, panivat polvillensa ja kumartaen rukoilivat häntä.
20. Ja kuin he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä purpuran, ja puettivat hänen omiin vaatteisiinsa, ja veivät hänen ulos ristiinnaulittaa.
21. Ja niin he vaativat yhden, joka ohitse kävi (ja tuli pellolta, Simonin Kyreniläisen, Aleksanderin ja Rufin isän), kantamaan hänen ristiänsä.
22. Ja he veivät hänen siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata*, se on niin paljo kuin Pääkallon paikka,
23. Ja he antoivat hänelle viinaa juoda myrrhamilla sekoitettua. Vaan ei hän ottanut.
24. II. Ja kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa* ja heittivät niistä arpaa, mitä kunkin piti saaman.
25. Mutta se oli kolmas hetki, kun he hänen ristiinnaulitsivat.
26. Ja oli päällekirjoitettu hänen syynsä kirjoitus: JUUDALAISTEN KUNINGAS.
27. Ja he ristiinnaulitsivat kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yhden hänen oikialle ja toisen vasemmalle puolellensa.
28. Ja niin täytettiin se kirjoitus, joka sanoo: ja hän on pahantekiäin sekaan luettu.
29. Ja ne, jotka siitä ohitse kävivät, pilkkasivat häntä ja vääntelivät päätänsä*, sanoen: voi sinuas, joka templin maahan jaotat ja kolmena päivänä rakennat ylös+!
30. Vapahda itses ja astu alas rististä.
31. Niin myös ylimmäiset papit pilkkasivat häntä keskenänsä kirjanoppineiden kanssa, sanoen: muita hän autti, ei hän voi itsiänsä auttaa.
32. Kristus, Israelin kuningas, astukaan nyt alas rististä, että me näkisimme ja uskoisimme. Ja ne, jotka hänen kanssansa ristiinnaulitut olivat, pilkkasivat häntä.
33. Mutta kuin kuudes hetki tuli, tuli pimeys kaiken maan päälle hamaan yhdeksänteen hetkeen asti.
34. Ja yhdeksännellä hetkellä huusi Jesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on niin paljo kuin: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minut annoit ylön?
35. Ja kuin muutamat, jotka siinä seisoivat, sen kuulivat, sanoivat he: katso, hän huutaa Eliasta.
36. Niin juoksi yksi ja täytti sienen etikalla ja pani sen ruovon ympärille, taritsi hänen juoda*, sanoen: pidäs! katsokaamme, tuleeko Elias häntä ottamaan pois.
37. Mutta Jesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
38. Ja templin esivaate* repesi kahtia, ylhäältä hamaan alas+.
39. Mutta kuin päämies, joka siinä hänen kohdallansa seisoi, näki, että hän niin huutain henkensä antoi, sanoi hän: totisesti oli tämä ihminen Jumalan Poika.
40. Ja siellä oli myös vaimoja, jotka taampaa katselivat*, joiden seassa oli Maria Magdalena ja Maria, vähemmän Jakobin ja Joseen äiti, ja Salome,
41. Jotka myös häntä Galileassa seuranneet ja palvelleet olivat; ja monta muuta, jotka hänen kanssansa Jerusalemiin menneet olivat.
42. III. Ja kuin jo ehtoo tuli (että valmistuspäivä oli, joka on esisabbatti),
43. Tuli Joseph Arimatiasta, kunniallinen raatimies, joka myös odotti Jumalan valtakuntaa, hän rohkeni mennä Pilatuksen tykö ja anoi Jesuksen ruumista.
44. Niin Pilatus ihmetteli, että hän jo kuollut oli, ja kutsui tykönsä päämiehen ja kysyi häneltä, oliko hän jo aikaa kuollut.
45. Ja kuin hän asian päämiehiltä ymmärsi, antoi hän Josephille ruumiin.
46. Ja hän osti liinavaatteen, otti hänen alas ja kääri liinavaatteesen, ja pani hänen hautaan*, joka kallioon hakattu oli, ja vieritti kiven haudan ovelle.
47. Mutta Maria Magdalena ja Joseen Maria katselivat, kuhunka hän pantiin.