P. PAAVALIN 2 EPISTOLA TIMOTEUKSELLE
Tässä Epistolassa neuvoo p. Paavali Timoteusta, että hän niin lujana pysyis, kuin hän evankeliumia levittämään ruvennut on; sillä se oli myös tarpeellinen, sillä monta lankesivat pois. Ja ovat väärät opettajat liikkeellä, joiden tähden piispan pitää alati valvoman ja evankeliumissa työtä tekemän. Erinomattain 3 ja 4 luvussa ilmoittaa hän sen vaarallisen ajan, maailman lopulla, että petollinen hengellinen elämä on kaiken maailman ulkonaisella kauniilla muodolla viettelevä, jonka alle kaikkinainen pahuus ja häpiä löydetään peitetyksi.
1 luku
I. Tervehdyksen jälkeen ylistää p. Paavali Timoteuksen uskoa; II. Neuvoo häntä ahkeruuteen siinä, niin myös rohkeuteen kärsimisessä, esikuvallansa, III. Lujuuteen oikiassa opissa; IV. Laittaa hän muutamia ja ylistää Onesiphorusta.
I. Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta elämän lupauksen jälkeen, joka on Kristuksessa Jesuksessa:
2. Minun rakkaalle pojalleni Timoteukselle armo, laupius ja rauha Isältä Jumalalta ja Jesukselta Kristukselta meidän Herraltamme!
3. Minä kiitän Jumalaa, jota minä hamasta minun esivanhemmistani palvelen* puhtaalla omallatunnolla+, että minä lakkaamatta sinua yöllä ja päivällä minun rukouksissani muistan§,
4. Ja haluan sinua nähdä, koska minä sinun kyynelees muistan*, että minä ilolla täytettäisiin,
5. Kuin minun mieleeni tulee* se vilpitön usko, joka sinussa on, joka ennen sinun isossa äidissäs Loidassa myös asui ja sinun äidissäs Eunikassa ja, kuin minä totisesti tiedän, sinussakin.
6. II. Jonka tähden minä sinua neuvon, ettäs herätät sen Jumalan lahjan, joka sinussa on, minun kätteni päällepanemisen kautta;
7. Sillä ei Jumala ole meille antanut pelvon henkeä*, vaan väkevyyden, rakkauden ja raittiuden.
8. Sentähden älä häpeä meidän Herran Jesuksen Kristuksen todistusta* eikä minua+, joka hänen vankinsa olen§; vaan ole osallinen evankeliumin vaivassa§§, Jumalan voiman jälkeen,
9. Joka meitä on autuaaksi tehnyt ja pyhällä kutsumisella kutsunut, ei meidän töidemme perästä, vaan aivoituksensa* ja armonsa jälkeen+, joka meille Kristuksessa Jesuksessa ennen ijankaikkisia aikoja annettu on§,
10. Mutta nyt meidän Vapahtajamme Jesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta julistettu*, joka kuoleman otti pois+ ja elämän ja kuolemattomuuden toi evankeliumin kautta valkeuteen§,
11. Johonka minä olen pantu saarnaajaksi ja apostoliksi ja pakanain opettajaksi.
12. Jonka tähden minä myös näitä kärsin*, ja en kuitenkaan häpee; sillä minä tiedän, kenen päälle minä uskon, ja olen luja, että hän voi minulle kätkeä minun uskotun kaluni siihen päivään asti.
13. III. Pysy siis niiden terveellisten sanain muodossa, jotka sinä minulta kuullut olet*, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jesuksessa.
14. Tämä hyvä uskottu kalu kätke* Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu.
15. IV. Sinä tiedät sen, että kaikki, jotka Asiassa ovat*, luopuivat minusta+, joista on Phygellus ja Hermogenes.
16. Herra antakoon laupiutensa Onesiphorin perheelle*, joka minun usein virvoittanut on ja ei minun kahleitani hävennyt,
17. Vaan etsi minua visusti Roomissa ollessansa, ja löysi minun.
18. Herra antakoon hänen löytää laupiuden sinä päivänä Herran tykönä! Ja kuinka monessa asiassa hän minulle Ephesossa oli avullinen, sinä parhain tiedät.