P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA TESSALONIKALAISILLE
Edellisessä  Epistolassa oli p. Paavali Tessalonikalaisille kysymykseen viimeisestä päivästä  vastannut, että se äkisti ja tapaturmaisesti, niinkuin varas yöllä, on tuleva.  Josta he olivat väärään luuloon langenneet, luullen se jo juuri käsissä olevan,  niinkuin toisinansa tapahtuu, että yhdessä kysymyksessä toinenkin seuraa;  sentähden hän tämän Epistolan kirjoittaa ja mielensä paremmin tässä selittää.
                1  luvussa lohduttaa hän heitä ijankaikkisella palkalla heidän uskonsa edessä ja  kärsimisensä kaikkinaisessa vaivassa, ja sanoo sen rangaistuksen, minkä heidän  vainollistensa pitää ijankaikkisessa vaivassa kärsimän.
                2  opettaa hän, kuinka Roomalaisten valtakunta pitää ennen viimeistä häviämän, ja  Antikristus itsensä kristikunnan jumalaksi korottaman, ja uskottoman maailman  väärällä opilla ja merkeillä viettelemän, siihen asti kuin Kristus tulee, ja  hänen kunniallisella tulemisellansa maahan lyö, ja ennen hengellisellä  saarnalla kuolettaa.
              3  neuvoo hän joutilaita nuhtelemaan, jotka ei itsiänsä omilla käsillänsä elätä,  ja ellei he itsiänsä paranna, niin heidän piti heitä välttämän. Joka on sangen  kova muutamia vastaan, jotka nyt hengellisiksi kutsutaan.
1 luku
I. Tervehdyksen jälkeen kiittää Paavali Jumalaa Tessalonikalaisten tähden; II. Lohduttaa heitä Kristuksen tulemisesta; III. Rukoilee heidän edestänsä.
I. Paavali ja Silvanus ja Timoteus*  Tessalonikan seurakunnalle Jumalassa, meidän Isässämme, ja Herrassa Jesuksessa  Kristuksessa:
                2. Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta,  meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!
                3. Meidän pitää aina teidän edestänne, rakkaat  veljet, Jumalaa kiittämän*, niinkuin kohtuullinen on: sillä teidän uskonne  kasvaa jalosti ja kaikkein teidän rakkautenne lisääntyy jokaista kohtaan+,
                4. Niin että me teistä Jumalan seurakunnissa  kerskaamme*, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikessa teidän  vainossanne ja vaivassanne, jota te kärsitte:
                5. II. Jotka osoittavat, että Jumala on oikein  tuomitseva*, ja te Jumalan valtakuntaan soveliaaksi tulette, jonka tähden te  myös kärsitte+,
                6. Että se on oikein Jumalan edessä niitä taas  vaivata, jotka teitä vaivaavat;
                7. Mutta teille, jotka vaivataan, antaa levon  meidän kanssamme, kuin Herra Jesus taivaasta ilmaantuu, voimansa enkelien  kanssa.
                8. Ja tulen leimauksella, joka niille kostaa,  jotka ei Jumalaa tunteneet, ja niille, jotka ei meidän Herran Jesuksen  Kristuksen evankeliumia tottele,
                9. Jotka vaivaa kärsimän pitää, ijankaikkisen  kadotuksen, Herran kasvoista ja hänen kunniansa väkevyydestä:
                10. Kuin hän tuleva on*, kirkastettaa pyhäinsä  kanssa, ja ihmeelliseksi tulemaan kaikkein uskovaisten kanssa; sillä meidän  todistuksemme teidän tykönne siitä päivästä olette te uskoneet.
                11. III. Ja sentähden me myös aina rukoilemme  teidän edestänne, että meidän Jumalamme teitä otolliseksi tekis siihen  kutsumiseen, ja täyttäis kaiken hyvyyden suosion ja uskon vaikutuksen,  voimassa:
                12. Että meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimi  teissä ylistettäisiin, ja te taas hänessä, meidän Jumalan ja Herran Jesuksen  Kristuksen armon kautta.