P. PAAVALIN 1 EPISTOLA TESSALONIKALAISILLE
Tämän  Epistolan kirjoittaa p. Paavali erinomaisesta rakkaudesta ja apostolisesta  surusta; sillä hän kiittää heitä kahdessa ensimäisessä luvussa, että he  vaivassa ja vainossa siinä vahvana pysyivät, ja olivat kaikille näyttäneet  uskonsa. Ja olivat Juudalaisilta, omilta langoiltansa, vainoa kärsineet,  niinkuin Kristus ja hänen apostolinsa; niinkuin hän itsekin heidän tykönänsä  kärsinyt oli, heille opiksi ja oli pyhää elämää heille opiksi, ja oli pyhää  elämää heidän tykönänsä pitänyt. Sitte kiittää hän Jumalaa, että hänen  evankeliumansa saarna oli senkaltaisen hedelmän heidän tykönänsä matkaan  saattanut.
                3  luvussa osoittaa hän ahkeruutensa ja surunsa, ettei senkaltainen hänen työnsä  ja heidän kiitettävä alkunsa pitänyt perkeleen ja hänen apostoleinsa kautta  ihmisten opilla turmeltaman. Sentähden oli hän Timoteuksen ennen heidän tykönsä  näitä ilmoittamaan lähettänyt. Ja kiittää Jumalaa, että se löydettiin heidän  tykönänsä oikiana, ja toivottaa että he vielä lisääntyisivät.
                4  luvussa neuvoo hän heitä syntiä kavahtamaan ja toinen toisellensa hyvää  tekemään. Vastaa myös heidän kysymykseensä, kuin he Timoteuksen kautta häneltä  kysyneet olivat, kuolleitten ylösnousemisesta: jos he kaikki yhtä haavaa elikkä  toinen toisensa jälkeen nousevat?
              5  luvussa kirjoittaa hän viimeisestä päivästä, kuinka he pikaisesti ja äkisti  tuleva on. Antaa heille muutamat tarpeelliset säädyt, muita hallita, ja kuinka  heidän toinen toistansa opettaman ja toisensa kanssa elämän pitää.
1 luku
I. Paavali, tavallisen tervehdyksen jälkeen, kiittää Jumalaa Tessalonikalaisten tähden. II. Ylistää heidän käytöstänsä uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä.
I. Paavali ja Silvanus* ja Timoteus  Tessalonikan seurakunnalle, Isässä Jumalassa ja Herrassa Jesuksessa  Kristuksessa: armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme, ja  Herralta Jesukselta Kristukselta+!
                2. Me kiitämme aina Jumalaa kaikkein teidän  edestänne ja muistamme meidän rukouksissamme teitä,
                3. II. Ja lakkaamatta muistamme teidän  tekojanne* uskossa, ja teidän töitänne rakkaudessa, ja teidän  kärsivällisyyttänne toivossa, joka on meidän Herramme Jesuksen Kristuksen  päälle Jumalan ja meidän Isämme edessä.
                4. Sillä, rakkaat veljet, Jumalalta rakastetut,  me tiedämme, kuinka te valitut olette,
                5. Että meidän evankeliumi on teidän tykönänne  ollut, ei ainoastansa puheessa*, vaan myös voimassa+ ja Pyhässä Hengessä§, ja  vahvassa tiedossa; niinkuin te tiedätte, minkäkaltaiset me teidän tykönänne  teidän tähtenne olimme.
                6. Ja te olette meitä ja Herraa seuraamaan  ruvenneet* ja olette sanan+ monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä§,  ottaneet vastaan,
                7. Niin että te olette tulleet esikuvaksi  kaikille uskovaisille Makedoniassa ja Akajassa.
                8. Sillä teistä on Herran sana kajahtanut, ei  ainoastaan Makedoniassa ja Akajassa, mutta myös joka paikassa on teidän uskonne  Jumalan tykö kuulunut, niin ettei meidän tarvitse mitään puhua.
                9. Sillä he itse ilmoittavat meistä, minkäkaltainen  tulemus meillä on ollut teidän tykönne, ja kuinka te Jumalan tykö epäjumalista  käännetyt olette*, elävää ja totista Jumalaa palvelemaan,
                10. Ja hänen Poikaansa taivaista odottamaan*,  jonka hän on kuolleista herättänyt+, Jesuksen, joka meitä tulevaisesta vihasta  vapahtaa§.