PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
P. Johannes kirjoittaa kaikkein ensisti Kristuksen jumaluudesta ja ijankaikkisesta olemisesta, ja mitä Johannes Kastaja hänestä todisti: kuinka hän rupesi opetuslapsia kutsumaan ja ihmeitä tekemään. Sitte hänen puheena Juudalaisten kanssa Jerusalemissa pääsiäisestä, ja Nikodemuksen kansssa, ja mitä hän sitte Juudeassa teki, luku 1,2,3.
2. Hänen matkustuksestansa Samarian kautta Galileaan ja Jerusalemiin pääsiäisjuhlalle, ja mitä siinä tapahtuu, luku 4,5.
3. Kuinka hän ruokki viisituhatta miestä korvessa, kävi veden päällä, saarnasi Kapernaumissa, luku 6, meni Jerusalemiin lehtimajanjuhlalle, puhui kirjanoppineiden kanssa, avasi yhden miehen silmät, joka sokiana syntynyt oli, luku 7, 8, 9.
4. Hänen matkustuksestansa kirkkomessun juhlalle Jerusalemiin, ja mitä siinä tapahtui, luku 10. Kuinka hän kuolleista Latsaruksen herätti, ja Maria hänen jalkansa voiteli: hänen ajamisestansa opetuslasten kanssa, niin myös heidän jalkainsa pesemisestä, luku 11, 12, 13.
5. Hänen opettamisestansa ja lohdutus-saarnastansa opetuslasten edessä ennen hänen kuolemaansa, ja rukouksestansa seurakunnan edestä, luku 14, 15, 16, 17.
6. Kristuksen kärsimisestä, kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemisesta, niin myös moninaisesta ilmoittamisesta opetuslasten edessä, että hän totisesti oli kuolleista noussut, luku 18, 19, 20, 21.
1 luku
I. Jesus osoitetaan olevan totinen Jumala, joka tuli ihmiseksi. II. Johannes Kastaja todistaa neljä erinomaista kertaa Kristuksesta. III. Viisi opetuslasta tulevat kutsutuksi Kristuksen seuraan.
I. Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana.
2. Tämä oli alussa Jumalan tykönä.
3. Kaikki ovat sen kautta tehdyt*, ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on.
4. Hänessä oli elämä*, ja elämä oli ihmisten valkeus,
5. Ja valkeus paistaa pimeydessä, jota ei pimeys käsittänyt.
6. Yksi mies oli lähetetty Jumalalta, jonka nimi oli Johannes:
7. Se tuli valkeudesta todistamaan, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
8. Ei hän ollut valkeus, mutta hän oli lähetetty valkeudesta todistamaan.
9. Se oli totinen valkeus*, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat;
10. Se oli maailmassa, ja maailma on hänen kauttansa tehty*, ja ei maailma häntä tuntenut.
11. Hän tuli omillensa, ja ei hänen omansa häntä ottaneet vastaan,
12. Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla*, jotka uskovat hänen nimensä päälle,
13. Jotka ei verestä eikä lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat.
14. Ja Sana tuli lihaksi* ja asui meidän seassamme, (ja me näimme hänen kunniansa** niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä+ armoa ja totuutta.
15. II. Johannes todisti hänestä, ja huusi, sanoen: tämä oli se, josta minä sanoin: minun jälkeeni on tuleva*, joka minun edelläni on ollut; sillä hän oli ennen kuin minä,
16. Ja me olemme kaikki hänen täydellisyydestänsä* saaneet ja armon armosta.
17. Sillä laki on Moseksen kautta annettu*: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut.
18. Ei ole kenkään koskaan Jumalaa nähnyt: ainokainen Poika*, joka on Isän helmassa, hän ilmoitti meille.
19. Ja tämä on Johanneksen todistus, kuin Juudalaiset lähettivät Jerusalemista papit ja Leviläiset kysymään häneltä: kukas olet?
20. Ja hän todisti ja ei kieltänyt, ja hän todisti, sanoen: en minä ole Kristus.
21. Ja he kysyivät häneltä: kukas siis? oletkos Elias? Hän sanoi: en. Oletkos propheta*? Hän vastasi: en.
22. Niin he sanoivat hänelle: kukas olet? että me antaisimme niille vastauksen, jotka meidät lähettivät: mitäs sanot itsestäs?
23. Hän sanoi: minä olen huutava ääni korvessa: valmistakaat Herran tietä*, niinkuin Jesaias propheta sanoi.
24. Ja jotka lähetetyt olivat, olivat Pharisealaisista.
25. Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: miksi siis sinä kastat, jos et ole Kristus, etkä Elias, etkä propheta?
26. Johannes vastasi heitä ja sanoi: minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo, jota ette tunne:
27. Hän on se, joka minun jälkeeni tulee, joka minun edelläni on ollut, jonka kengän rihmoja en minä ole kelvollinen päästämään.
28. Nämät tapahtuivat Betabarassa, sillä puolella Jordania, jossa Johannes kasti.
29. Toisena päivänä näki Johannes Jesuksen tykönsä tulevan, ja sanoi: katso, Jumalan Karitsa*, joka pois ottaa maailman synnin!
30. Tämä on se, josta minä sanoin: minun jälkeeni tulee mies, joka minun edelläni on ollut; sillä hän oli ennen kuin minä.
31. Ja en minä häntä tuntenut; mutta että hän ilmestyisi Israelissa, sentähden tulin minä vedellä kastamaan.
32. Ja Johannes todisti, sanoen: minä näin Hengen taivaasta tulevan alas niinkuin kyyhkyisen* ja seisahtavan hänen päällensä.
33. Ja en minä häntä tuntenut; mutta joka minun lähetti vedellä kastamaan*, se sanoi minulle: jonka päälle sinä näet Hengen tulevan alas ja seisahtavan hänen päällensä, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.
34. Ja minä näin sen ja todistin hänen olevan Jumalan Pojan.
35. Toisena päivänä seisoi Johannes taas ja kaksi hänen opetuslapsistansa,
36. Ja kuin hän näki Jesuksen käyvän, sanoi hän: katso, Jumalan Karitsa!
37. III. Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
38. Mutta Jesus käänsi itsensä ja näki ne seuraavan, ja sanoi heille:
39. Mitä te etsitte? Niin he sanoivat hänelle: Rabbi (se on niin paljo sanottu: opettaja) missä asut?
40. Hän sanoi heille: tulkaat ja katsokaat; ja he tulivat ja näkivät, missä hän asui, ja olivat sen päivän hänen tykönänsä, ja se oli lähes kymmenes hetki.
41. Andreas, Simon Pietarin veli, oli yksi niistä kahdesta, jotka sen Johannekselta kuulleet olivat ja häntä seurasivat.
42. Tämä löysi ensin veljensä Simonin*, ja sanoi hänelle: me löysimme Messiaan; se on niin paljo kuin: voideltu.
43. Ja hän toi hänen Jesuksen tykö. Mutta kuin Jesus katsoi hänen päällensä, sanoi hän: sinä olet Simon Jonan poika, ja sinä pitää kutsuttaman Kephas; se on niin paljo kuin: kallio.
44. Toisena päivänä tahtoi Jesus mennä Galileaan, ja löysi Philippuksen ja sanoi hänelle: seuraa minua!
45. Mutta Philippus oli Betsaidasta, Andreaksen ja Pietarin kaupungista.
46. Philippus löysi Natanaelin ja sanoi hänelle: me olemme löytäneet sen, josta Moses kirjoitti laissa ja prophetat*, Jesuksen, Josephin pojan Natsaretista+.
47. Ja Natanael sanoi hänelle: tulleeko Natsaretista jotain hyvää? Philippus sanoi hänelle: tule ja katso.
48. Jesus näki Natanaelin tykönsä tulevan, ja sanoi hänestä: katso, totisesti oikia Israelilainen, jossa ei petosta ole.
49. Natanael sanoi hänelle: mistäs minut tunnet? Jesus vastasi ja sanoi hänelle: ennen kuin Philippus kutsui sinua fikunapuun alla ollessas, näin minä sinun.
50. Vastasi Natanael ja sanoi hänelle: Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.
51. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä uskot, että minä sanoin sinulle: minä näin sinun fikunapuun alla. Sinä saat vielä suurempia nähdä.
52. Ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä teille: tästedes pitää teidän näkemän taivaan avoinna, ja Jumalan enkelit astuvan ylös ja tulevan alas Ihmisen Pojan päälle.