PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
12. luku
I. Jesus aterioitsee Betaniassa ja voidellaan Marialta; II. Ajaa viimeisen kerran Jerusalemiin pääsiäiselle; III. Saarnaa siellä kansalle kärsimisensä hyödytyksestä, rukoilee Isäänsä, saa vastauksen taivaasta; IV. Neuvoo taas kansaa, ja sanoo epäuskoisille tuomion.
I. Kuusi päivää ennen pääsiäistä tuli Jesus Betaniaan*, jossa Latsarus oli, joka kuollut oli, jonka hän kuolleista herätti.
2. Niin he valmistivat hänelle siellä ehtoollisen, ja Martta palveli; mutta Latsarus oli yksi niistä, jotka hänen kanssansa atrioitsivat.
3. Niin Maria otti naulan turmelematointa ja kallista nardusvoidetta, ja voiteli Jesuksen jalat, ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillansa*. Ja huone täytettiin voiteen hajusta.
4. Niin sanoi yksi hänen opetuslapsistansa, Juudas Simonin poika Iskariot, joka hänen sitte petti:
5. Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan penninkiin, ja annettu vaivaisille?
6. Mutta hän sanoi sen, ei että hän murhetta piti vaivaisista, vaan että hän oli varas, ja hänellä oli kukkaro*, jossa hän sen kantoi, mikä siihen pantu oli.
7. Niin Jesus sanoi: anna hänen olla, hän on sen kätkenyt minun hautaamiseni päiväksi.
8. Sillä teidän tykönänne ovat aina vaivaiset*, mutta en minä aina teillä ole.
9. Niin paljo kansaa Juudalaisista ymmärsi hänen siellä olevan, ja tulivat sinne, ei ainoastaan Jesuksen tähden, vaan että he olisivat myös Latsaruksen nähneet, jonka hän oli kuolleista herättänyt.
10. Mutta ylimmäiset papit pitivät neuvoa myös Latsarusta tappaaksensa;
11. Sillä monta Juudalaisista meni sinne hänen tähtensä, ja uskoi Jesuksen päälle.
12. II. Toisena päivänä, kuin paljon kansaa, joka juhlalle tullut oli, kuuli Jesuksen tulleen Jerusalemiin,
13. Ottivat he palmu-oksia, menivät häntä vastaan ja huusivat: Hosianna! siunattu on se, joka tulee Herran nimeen*, Israelin kuningas!
14. Mutta Jesus sai yhden aasin ja istui sen päälle, niinkuin kirjoitettu on:
15. Älä pelkää, Sionin tytär! katso, sinun Kuninkaas tulee ja istuu aasin varsan päällä.
16. Mutta ei hänen opetuslapsensa näitä ensisti ymmärtäneet; vaan sittekuin Jesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että nämät ovat hänestä kirjoitetut, ja että he näitä hänelle tehneet olivat.
17. Mutta se kansa todisti, joka hänen kanssansa oli, että hän Latsaruksen haudasta kutsui ja kuolleista herätti.
18. Sentähden myös kansa meni häntä vastaan, että he kuulivat hänen sen ihmeen tehneeksi.
19. Niin Pharisealaiset sanoivat keskenänsä: te näette, ettette mitään aikoihin saa; katso, koko maailma juoksee hänen perässänsä.
20. III. Mutta muutamat Grekiläiset olivat niistä, jotka menivät ylös juhlana rukoilemaan.
21. Niin he menivät Philippuksen tykö, joka oli Galilean Betsaidasta, ja rukoilivat häntä, sanoen: herra, me tahdomme nähdä Jesusta.
22. Philippus meni ja sanoi sen Andreakselle, ja Andreas taas ja Philippus sanoivat sen Jesukselle.
23. Mutta Jesus vastasi heitä ja sanoi: aika on tullut, että Ihmisen Poika pitää kirkastettaman.
24. Totisesti, totisesti sanon minä teille: ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, niin se jää yksinänsä; mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmää.
25. Joka rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen; mutta joka tässä maailmassa vihaa henkeänsä, hän tuottaa sen ijankaikkiseen elämään.
26. Jos joku minua palvelee, hän seuratkaan minua: ja missä minä olen, siellä pitää myös minun palveliani oleman*: ja jos joku minua palvelee, häntä on Isä kunnioittava.
27. Nyt on minun sieluni suuresti murheissansa, ja mitä minun pitää sanoman? Isä, vapahda minua tästä hetkestä; kuitenkin olen minä sentähden tähän hetkeen tullut.
28. Isä, kirkasta sinun nimes. Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi: minä olen sen kirkastanut, ja tahdon vielä nyt kirkastaa.
29. Niin kansa, joka läsnä seisoi ja sen kuuli, sanoi pitkäisen jylisseen. Muut sanoivat: enkeli puhutteli häntä.
30. Jesus vastasi ja sanoi: ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne.
31. IV. Nyt tämä maailma tuomitaan: nyt tämän maailman päämies pitää heitettämän ulos.
32. Ja kuin minä maasta nostetaan ylös*, niin minä vedän kaikki minun tyköni.
33. (Mutta sen hän sanoi, muistuttain millä kuolemalla hänen piti kuoleman.)
34. Niin kansa vastasi häntä ja sanoi: me olemme laista kuulleet Kristuksen pysyvän ijankaikkisesti*: ja kuinka sinä sanot, että Ihmisen Poika pitää nostettaman ylös? Kuka on se Ihmisen Poika?
35. Niin Jesus sanoi heille: valkeus on vielä vähän aikaa teidän kanssanne*, vaeltakaat niinkauvan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi. Joka pimeydessä vaeltaa, ei hän tiedä, kuhunka hän menee+.
36. Uskokaat valkeuden päälle, niinkauvan kuin teillä valkeus on, että te tulisitte valkeuden lapsiksi. Näitä puhui Jesus ja meni pois, ja lymyi heiltä.
37. Ja vaikka hän teki monta ihmettä heidän nähtensä, ei he kuitenkaan uskoneet hänen päällensä,
38. Että Jesaias prophetan puhe täytettäisiin, jonka hän sanoi: Herra, kuka uskoi meidän saarnamme? ja kenelle on Herran käsivarsi ilmoitettu?
39. Sentähden ei he taitaneet uskoa, sillä Jesaias on taas sanonut:
40. Hän sokaisi heidän silmänsä, ja paadutti heidän sydämensä, ettei he näkisi silmillä*, eikä ymmärtäisi sydämellä, ja kääntäisi itsiänsä, ja minä parantaisin heitä.
41. Nämät sanoi Jesaias, koska hän näki hänen kunniansa ja puhui hänestä.
42. Kuitenkin monta myös ylimmäisistä uskoivat hänen päällensä; vaan ei he Pharisealaisten tähden sitä tunnustaneet, ettei he olisi pannaan kuulutettu.
43. Sillä he rakastivat enemmin ihmisten kunniaa, kuin Jumalan kunniaa.
44. Mutta Jesus huusi ja sanoi: joka uskoo minun päälleni, ei se usko minun päälleni, vaan sen päälle, joka minun lähetti.
45. Ja joka minun näkee, hän näkee sen, joka minun lähetti.
46. Minä tulin valkeudeksi maailmaan*, että jokainen, joka uskoo minun päälleni, ei pidä pimeissä oleman.
47. Mutta jos joku minun sanani kuulee, ja ei usko, en minä häntä tuomitse; sillä en minä tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan vapahtamaan.
48. Joka minun katsoo ylön, ja ei ota vastaan minun sanojani, hänellä on se, joka hänen tuomitsee: se puhe, jonka minä puhuin, pitää hänen tuomitseman viimeisenä päivänä.
49. Sillä en minä ole itsestäni puhunut; vaan Isä, joka minun lähetti, hän on minulle käskyn antanut, mitä minun tekemän ja puhuman pitää.
50. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on ijankaikkinen elämä. Sentähden mitä minä puhun, sen minä puhun, niinkuin Isä on minulle sanonut.