PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
16. luku
Jesus  lopettaa hyvästijättöpuheen opetuslapsillensa, I. Varustain heitä vainoa  vastaan; II. Vakuuttaa heitä Pyhän Hengen saamisesta, hänen poismenemisensä  jälkeen, III. Heidän murheensa muuttumisesta iloksi; IV. Heidän rukouksensa  voimasta ja kuulemisesta; V. Rohkaisee heitä voitollansa.
                    I. Näitä olen minä puhunut teille, ettette  pahenisi.
                    2. He panevat teitä pannaan. Ja aika tulee,  että jokainen, joka teidät tappaa, se luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen.
                    3. Ja näitä he tekevät teille, ettei he tunne  Isää eikä minua.
                    4. Vaan minä puhuin näitä teille, että kuin se  aika tulee, te niistä muistaisitte, että minä teille sanonut olen; mutta en  minä ole teille näitä alusta sanonut, sillä minä olin teidän kanssanne.
                    5. II. Mutta nyt minä menen sen tykö, joka  minun lähetti, ja ei teistä minulta kenkään kysy: kuhunkas menet?
                    6. Vaan että minä olen näitä teille puhunut,  niin murhe täyttää teidän sydämenne.
                    7. Kuitenkin sanon minä teille totuuden: se on  teille tarpeellinen, että minä menen pois; sillä ellen minä mene pois, niin ei  Lohduttaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen pois, niin minä hänen  teille lähetän.
                    8. Ja kuin hän tulee, niin hän nuhtelee  maailmaa synnin tähden, ja vanhurskauden tähden, ja tuomion tähden.
                    9. Synnin tähden tosin, ettei he usko minun päälleni;
                    10. Mutta vanhurskauden tähden, että minä menen  Isäni tykö, ja ettette minua silleen näe;
                    11. Mutta tuomion tähden, että tämän maailman  päämies on tuomittu.
                    12. Minulla on vielä paljo sanomista, mutta  ette voi nyt kantaa.
                    13. Vaan kuin se tulee, totuuden Henki, hän  johdattaa teitä kaikkeen totuuteen*; sillä ei hän puhu itsestänsä, vaan mitä  hän kuulee, sitä hän puhuu, ja tulevaisia hän teille ilmoittaa.
                    14. Hän on minua kunnioittava; sillä hän ottaa  minun omastani ja ilmoittaa teille.
                    15. Kaikki, mitä Isällä on, ne ovat minun*;  sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.
                    16. III. Vähän ajan perästä ja ette näe minua,  ja taas vähän ajan perästä te näette minun; sillä minä menen Isäni tykö.
                    17. Niin muutamat hänen opetuslapsistansa  puhuivat keskenänsä: mikä se on, kuin hän sanoo meille: vähän ajan perästä ja  ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun, ja: minä menen  Isän tykö?
                    18. Niin he sanoivat: mikä se on, kuin hän  sanoo: vähän ajan perästä? emme tiedä, mitä hän puhuu.
                    19. Niin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat kysyä  häneltä, ja sanoi heille: sitä te kysytte keskenänne, että minä sanoin: vähän  ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun.
                    20. Totisesti, totisesti sanon minä teille:  teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette  murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
                    21. Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu,  sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän  enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
                    22. Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä  tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään  pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
                    23. IV. Ja sinä päivänä ette mitään kysy  minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: mitä ikänä te anotte Isältä  minun nimeeni, niin hän antaa teille.
                    24. Ette ole mitään minun nimeeni tähän asti  anoneet: rukoilkaat, niin te saatte, että teidän ilonne olis täydellinen.
                    25. Näitä olen minä teille puhunut tapauksissa;  mutta aika tulee, etten minä silleen puhu teille tapauksissa, vaan ilmoitan  julkisesti teille minun Isästäni.
                    26. Sinä päivänä pitää teidän rukoileman minun  nimeeni. Ja en minä sano teille, että minä rukoilen Isää teidän tähtenne;
                    27. Sillä Isä rakastaa itse teitä, että te  minua rakastitte ja uskoitte minun Jumalasta lähteneen.
                    28. Minä läksin Isästä ja tulin maailmaan: taas  minä jätän maailman ja menen Isän tykö.
                    29. Sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle:  katso, nyt sinä julkisesti puhut, ja et yhtään tapausta sano.
                    30. Nyt me tiedämme sinun kaikki tietävän, ja  et sinä tarvitse, että joku sinulta kysyy, sentähden me uskomme sinun Jumalasta  lähteneen.
                    31. V. Jesus vastasi heitä: nyt te uskotte.
                    32. Katso, aika tulee, ja nyt tuli, että te  jokainen hajoitetaan omillensa, ja minun te yksinäni jätätte*. En minä  kuitenkaan yksinäni ole, sillä Isä on minun kanssani.
                    33. Näitä olen minä teille puhunut, että teillä  minussa rauha olis. Maailmassa on teillä tuska; mutta olkaat hyvässä turvassa,  minä voitin maailman.