PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
11. luku
I. Jesus ajaa Jerusalemiin; II. Kiroo fikunapuun, ja puhdistaa templin; III. Panee ehdon ylimmäisten eteen, jos he tahtoisivat vastausta.
I. Ja kuin he lähestyivät Jerusalemia,  Betphageen ja Betaniaan, Öljymäen tykö, lähetti hän kaksi opetuslapsistansa,
                2. Ja sanoi heille: menkäät kylään, joka on  teidän edessänne, ja kohta kuin te siihen tulette sisälle, löydätte te varsan  sidottuna, jonka päällä ei yksikään ihminen istunut ole; päästäkäät se ja  tuokaat tänne.
                3. Ja jos joku teille sanoo: miksi te sen  teette? niin sanokaat: Herra sitä tarvitsee; ja kohta hän laskee hänen tänne.
                4. Niin he menivät, ja löysivät varsan  sidottuna ulkona oven tykönä tien haarassa, ja he päästivät sen vallallensa.
                5. Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat,  sanoivat heille: mitä te teette, että te varsan päästätte?
                6. Mutta he sanoivat heille, niinkuin Jesus oli  käskenyt; niin he päästivät heidät.
                7. Ja he toivat varsan Jesuksen tykö ja  heittivät vaatteensa* sen päälle, ja hän istui sen päälle+.
                8. Mutta moni hajoitti vaatteensa tielle, ja ne  muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.
                9. Ja jotka edellä kävivät ja myös seurasivat,  huusivat, sanoen: hosianna, hyvästi siunattu olkoon se, joka tulee Herran  nimeen!
                10. Hyvästi siunattu olkoon Davidin meidän isän  valtakunta, joka tulee Herran nimeen: hosianna korkeudessa!
                11. Ja Jesus meni Jerusalemiin ja templiin, ja  kuin hän kaikki ympäri katseli, koska jo ehtooaika oli, läksi hän ulos  Betaniaan kahdentoistakymmenen kanssa.
                12. II. Ja toisena päivänä, kuin he Betaniasta  läksivät, isosi hän,
                13. Ja näki taampana fikunapuun, jolla olivat  lehdet, niin hän meni lähes, jos hän jotakin hänestä löytänyt olis. Ja kuin hän  tuli tykö, ei hän muuta löytänyt kuin lehtiä; sillä ei ollut vielä fikunain  aika.
                14. Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: älköön  tästedeskään kenkään sinusta syökö hedelmää ijankaikkisesti. Ja hänen  opetuslapsensa kuulivat sen.
                15. Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja Jesus meni  templiin, rupesi ajamaan ulos kaupitsioita ja ostajia templissä, ja  vaihettajain pöydät ja kyhkyläisten myyjäin istuimet hän kukisti.
                16. Ei hän myös sallinut jonkun kantaa astiaa  templin lävitse.
                17. Ja hän opetti, sanoen heille: eikö  kirjoitettu ole: minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi kaikille  kansoille*? mutta te olette sen tehneet ryövärien luolaksi+.
                18. Ja kirjanoppineet ja pappein päämiehet  kuulivat sen, ja etsivät, kuinka he olisivat hänen hukuttaneet*; sillä he  pelkäsivät häntä, että kaikki kansa hämmästyi hänen oppiansa.
                19. Ja kuin ehtoo tuli, meni Jesus ulos  kaupungista.
                20. Ja kuin he aamulla kävivät ohitse, näkivät  he fikunapuun kuivettuneen juurinensa.
                21. Ja Pietari muisti, ja sanoi hänelle: Rabbi,  katso, fikunapuu, jotas kirosit, on kuivettunut.
                22. Niin vastasi Jesus ja sanoi heille:  pitäkäät usko Jumalan päälle.
                23. Sillä totisesti sanon minä teille: jokainen,  joka tälle vuorelle sanois: siirrä itses ja kukistu mereen! eikä epäilisi  sydämessänsä, vaan uskois ne tapahtuvan* mitä hän sanoo; niin hänelle tapahtuu,  mitä hän sanoo.
                24. Sentähden sanon minä teille: kaikki, mitä  te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne; niin se tapahtuu teille.
                25. Ja kuin te seisotte ja rukoilette, niin  anteeksi antakaat, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, että myös teidän  Isänne, joka on taivaissa, antais teille anteeksi teidän rikoksenne.
                26. Mutta jos ette anteeksi anna, ei myös  teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikoksianne.
                27. III. Ja he tulivat taas Jerusalemiin; ja  kuin hän käveli templissä, tulivat hänen tykönsä pappein päämiehet,  kirjanoppineet ja vanhimmat,
                28. Ja sanoivat hänelle: millä voimalla sinä  näitä teet? ja kuka antoi sinulle sen voiman*, ettäs näitä teet?
                29. Mutta Jesus vastaten sanoi heille: minä  myös kysyn teiltä yhden sanan: vastatkaat siis minua, niin minäkin sanon  teille, millä voimalla minä näitä teen:
                30. Johanneksen kaste, oliko se taivaasta, eli  ihmisiltä? vastatkaat minua.
                31. Niin he ajattelivat keskenänsä, sanoen: jos  me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis häntä uskoneet?
                32. Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin me  pelkäämme kansaa: sillä kaikki pitivät Johanneksen totisena prophetana.
                33. Ja he vastasivat, sanoen Jesukselle: emme  tiedä. Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: en minäkään sano teille, millä  voimalla minä näitä teen.