PYHÄN MATTEUKSEN EVANKELIUMI
22. luku
I. Jesus sanoo vertauksen kuninkaan pojan häistä; II. Opettaa Pharisealaisia veron antamisesta; III. Saddukealaisia kuolleitten nousemisesta; IV. Taas Pharisealaisia ylimmäisestä käskystä; ja V. Kuinka Kristus on Davidin Poika ja Herra.
I. Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:
2. Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä* pojallensa,
3. Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.
4. Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut*: tulkaat häihin!
5. Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.
6. Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.
7. Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.
8. Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.
9. Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.
10. Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.
11. Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.
12. Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.
13. Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
14. Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.
15. II. Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.
16. Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.
17. Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?
18. Mutta kuin Jesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?
19. Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.
20. Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?
21. He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat*, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
22. Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.
23. III. Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole*, ja kysyivät häneltä,
24. Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.
25. Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.
26. Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.
27. Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.
28. Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.
29. Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.
30. Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.
31. Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:
32. Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala*? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.
33. Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.
34. IV. Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.
35. Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:
36. Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37. Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38. Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39. Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40. Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.
41. V. Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,
42. Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.
43. Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:
44. Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealle kädelleni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
45. Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?
46. Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enää kysyä.