PYHÄN MATTEUKSEN EVANKELIUMI
11. luku
I. Kristus saarnaa kaupungeissa; II. Antaa Johanneksen opetuslapsille vastauksen, että hän töistä taitaan tuta Messiaaksi; III. Ylistää Johannesta kansan edessä; IV. Valittaa Juudalaisten epäuskoa, ja soimaa muutamia kaupungeita; V. Kiittää Isää evankeliumin ilmoituksen edestä, ja kutsuu murheellisia leppyisesti tykönsä.
I. Ja tapahtui, kuin Jesus lakkasi senkaltaisia  kahdelletoistakymmenelle opetuslapsellensa käskemästä, meni hän sieltä edemmä  opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa.
                2. II. Mutta kuin Johannes vankiudessa kuuli  Kristuksen työt, lähetti hän kaksi opetuslastansa,
                3. Sanomaan hänelle: oletko sinä se tuleva, eli  pitääkö meidän toista odottaman?
                4. Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: menkäät  ja sanokaat jälleen Johannekselle, ne mitkä te kuulette ja näette:
                5. Sokiat saavat näkönsä, ja ontuvat käyvät,  spitaliset puhdistetaan, ja kuurot kuulevat*, kuolleet herätetään, ja köyhille  saarnataan evankeliumi+,
                6. Ja autuas on se, joka ei pahene minusta.
                7. III. Kuin he menivät pois, rupesi Jesus  sanomaan kansalle Johanneksesta: mitä te läksitte korpeen katsomaan? ruokoako,  joka tuulelta häälytetään?
                8. Taikka mitä te läksitte katsomaan?  ihmistäkö, vaatetettua pehmeillä vaatteilla? Katso, jotka pehmeitä kantavat, ne  ovat kuningasten huoneissa.
                9. Taikka mitä te läksitte katsomaan?  Prophetaako? totisesti sanon minä teille: tämä on jalompi kuin propheta.
                10. Sillä tämä on se, josta kirjoitettu on:  katso, minä lähetän enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties  sinun etees.
                11. Totisesti sanon minä teille: kaikkein  niiden seassa, jotka vaimoista syntyneet ovat, ei ole yhtäkään suurempaa kuin  Johannes Kastaja tullut; mutta kuitenkin se, joka vähin on taivaan  valtakunnassa, on häntä suurempi.
                12. Mutta hamasta Johannes Kastajan päivistä,  niin tähän asti, kärsii taivaan valtakunta väkivaltaa, ja väkevät repivät sen  itsellensä.
                13. Sillä kaikki prophetat ja laki ovat  Johannekseen asti ennustaneet.
                14. Ja jos te tahdotte ottaa vastaan: hän on se  Elias, joka tuleva on.
                15. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!
                16. IV. Vaan minkä verraksi minä tämän  sukukunnan vedän? hän on lasten vertainen, jotka turulla istuvat ja huutavat  kumppaneillensa,
                17. Ja sanovat: me soitimme huilua teidän  edessänne, ja ette hypänneet: me olemme veisanneet teille murhevirsiä, ja ette  itkeneet.
                18. Sillä Johannes tuli ei syöden eikä juoden,  ja he sanovat: hänellä on perkele.
                19. Ihmisen Poika tuli syöden ja juoden, ja he  sanovat: katso ihmistä, syömäriä ja viinan juomaria, Publikanein ja syntisten  ystävää. Mutta viisaus vanhurskautetaan lapsiltansa.
                20. Silloin hän rupesi soimaamaan niitä  kaupungeita, joissa olivat tehdyt usiammat hänen väkevät työnsä, ettei he  itsiänsä parantaneet.
                21. Voi sinuas Koratsin, voi sinuas Betsaida!  Jos senkaltaiset väkevät työt olisivat tehdyt Tyrossa ja Sidonissa kuin teissä  tehdyt ovat, niin he olisivat aikaa säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.
                22. Jonka tähden sanon minä teille: Tyrolle ja  Sidonille pitää oleman huokiamman tuomiopäivänä kuin teille.
                23. Ja sinä Kapernaum, joka olet korotettu  taivaasen asti! sinä pitää hamaan helvettiin sysättämän; sillä jos Sodomassa  olisivat senkaltaiset väkevät työt tehdyt kuin sinussa, niin he vielä tänäpänä  seisoisivat.
                24. Jonka tähden sanon minä teille: Sodoman  maalle pitää huokiamman oleman tuomiopäivänä kuin sinulle.
                25. V. Sillä ajalla vastasi Jesus ja sanoi:  minä kiitän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, ettäs olet kätkenyt nämät  viisailta ja toimellisilta, ja olet ne ilmoittanut pienille.
                26. Tosin Isä, sillä niin oli sinun hyvä  tahtos.
                27. Kaikki ovat minulle annetut minun  Isältäni*, ja ei kenkään tunne Poikaa, mutta Isä; eikä Isää tunne yksikään,  mutta Poika, ja kenelle ikänä Poika tahtoo sen ilmoittaa+.
                28. Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtä  teette ja olette raskautetut, ja minä tahdon teitä virvoittaa.
                29. Ottakaat minun ikeeni teidän päällenne, ja  oppikaat minusta, että minä olen siviä ja nöyrä sydämestä*: ja te löydätte  levon teidän sieluillenne+;
                30. Sillä minun ikeeni on sovelias ja minun  kuormani on keviä.