1. P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
11. luku
I. Paavali opettaa Korinton seurakunnalle säädyllisiä tapoja; II. Ojentaa heidän kokoon tulemistansa, ja kirjoittaa Herran ehtoollisen asetuksen, ja neuvoo sen mahdolliseen nautitsemiseen.
I. Olkaat minun seuraajani, niinkuin minäkin  Kristuksen.
                    2. Mutta minä kiitän teitä, rakkaat veljeni,  että te minua kaikissa muistatte, ja että te pidätte ne säädyt, jotka minä  teille annoin.
                    3. Mutta minä tahdon, että teidän pitää  tietämän, että Kristus on jokaisen miehen pää*; mutta mies on vaimon pää, ja  Jumala on Kristuksen pää+.
                    4. Jokainen mies, joka rukoilee eli  propheteeraa, ja pitää jotakin päänsä päällä, se häpäisee päänsä.
                    5. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee eli  propheteeraa peittämättömällä päällä, se häpäisee päänsä; sillä se on niinkuin  se ajeltu olis.
                    6. Sillä ellei vaimo anna itsiänsä peittää,  niin kerittäkään myös hänen hiuksensa; vaan että se on ruma*, että vaimon  pitäis keritty eli ajeltu oleman, niin peittäkään päänsä.
                    7. Mutta ei miehen pidä päätänsä peittämän,  sillä hän on Jumalan kuva* ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
                    8. Sillä ei mies ole vaimosta, mutta vaimo on  miehestä.
                    9. Ja ei mies ole luotu vaimon tähden, mutta  vaimo on luotu miehen tähden.
                    10. Sentähden pitää vaimon pitämän voiman  päänsä päällä* enkelitten tähden;
                    11. Muutoin ei ole mies paitsi vaimoa, eikä  vaimo paitsi miestä, Herrassa,
                    12. Sillä niinkuin vaimo on miehestä, niin on  myös mies vaimon kautta; mutta kaikki Jumalasta.
                    13. Tuomitkaat itse keskenänne: onko se kaunis,  että vaimo avopäin Jumalaa rukoilee?
                    14. Eikö luontokin sitä teille opeta, että se  on miehelle häpiäksi, jos hänellä on pitkät hiukset?
                    15. Mutta vaimolle on se kunniaksi, että  hänellä on pitkät hiukset; sillä hiukset ovat hänelle peitteeksi annetut.
                    16. Mutta jos joku näkyy riitainen* olevan, ei  meillä eikä Jumalan seurakunnilla se tapa ole.
                    17. II. Mutta kuin minä tätä teille ilmoitan,  en minä teitä kiitä, ettette kokoon tule parannukseksi, vaan pahennukseksi.
                    18. Sillä ensin, kuin te seurakuntaan tulette,  niin minä kuulen eripuraisuudet olevan seassanne*; jonka minä myös puolittain  uskon.
                    19. Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat  oleman*, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin+.
                    20. Kuin te siis kokoon tulette yhteen, ei se  ole Herran ehtoollista pitää.
                    21. Sillä jokainen ennättää syödä oman  ehtoollisensa, yksi isoo, ja toinen juovuksissa on.
                    22. Vai eikö teillä huoneita ole, joissa te  syödä ja juoda saatte? Taikka katsotteko te ylön Jumalan seurakunnan ja  häpäisette ne, joilla ei mitään ole? Mitä minun pitää teille sanoman? Pitääkö  minun teitä kiittämän? Tässä en minä kiitä.
                    23. Sillä minä olen sen Herralta saanut, jonka  minä myös teille annoin. Sillä Herra Jesus, sinä yönä, jona hän petettiin, otti  leivän,
                    24. Ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat,  syökäät! tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan: se tehkäät  minun muistokseni;
                    25. Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen ja  sanoi: tämä kalkki on se Uusi Testamentti minun veressäni; se tehkäät, niin  usein kuin te juotte, minun muistokseni.
                    26. Sillä niin usein kuin te syötte tästä  leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuoleman julistaman,  siihenasti kuin hän tulee.
                    27. Sentähden joka kelvottomasti syö tästä  leivästä ja juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
                    28. Mutta koetelkaan ihminen itsiänsä*, ja niin  syökään tästä leivästä ja juokaan tästä kalkista.
                    29. Sillä joka syö taikka juo kelvottomasti,  hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita.
                    30. Sentähden on myös monta heikkoa ja sairasta  teidän seassanne, ja moni makaa.
                    31. Sillä jos me itsemme tuomitsisimme, niin  emme ensinkään tuomittaisi.
                    32. Vaan kuin me tuomitaan, niin me Herralta  kuritetaan*, ettemme maailman kanssa kadotettaisi.
                    33. Sentähden, rakkaat veljeni! kuin te kokoon  tulette syömään, niin odottakaat toinen toistanne.
                    34. Mutta jos joku isoo, hän syököön kotonansa,  ettette kokoon tulisi kadotukseksi. Ne muut minä tultuani tahdon toimittaa.