P. Johanneksen ilmestys
14. luku
I. Karitsa seisoo Zionin vuorella monen tuhannen pyhäin kanssa. II. Ijankaikkinen evankeliumi: Babylonin lankeemus; petoa palvelevaisten vaiva; pyhäin kärsivällisyys ja autuus. III. Jumalan vihan elonleikkaus.
I. Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Zionin vuorella, ja hänen kanssansa sata ja neljäviidettäkymmentä tuhatta, joilla oli hänen Isänsä nimi kirjoitettu heidän otsissansa.
2. Ja minä kuulin äänen taivaasta niinkuin paljon veden äänen*, ja niinkuin suuren pitkäisen äänen. Ja se ääni, jonka minä kuulin, oli niinkuin kanteleen soittajain, jotka kanteleitansa soittavat+,
3. Ja veisasivat niinkuin uutta virttä* istuimen edessä, ja neljän eläimen edessä, ja vanhinten. Ja ei yksikään taitanut sitä virttä oppia, paitsi niitä sataa ja neljääviidettäkymmentä tuhatta, jotka maasta ostetut ovat.
4. Nämät ovat ne, jotka ei vaimoin kanssa ole saastutetut*; sillä he ovat neitseet+: nämät ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, kuhunka hän menee. Nämät ovat ihmisistä ostetut Jumalalle ja Karitsalle uutiseksi§,
5. Joiden suussa ei ole petosta löydetty; sillä he ovat ilman saastaisuutta* Jumalan istuimen edessä.
6. II. Ja minä näin toisen enkelin lentävän taivaan keskitse, jolla ijankaikkinen evankeliumi oli, jota hänen pitää niille ilmoittaman, jotka maan päällä asuvat, ja kaikille pakanoille ja sukukunnille, ja kielille ja kansoille;
7. Joka sanoi suurella äänellä: peljätkäät Jumalaa, ja antakaat hänelle kunnia; sillä hänen tuomionsa hetki on tullut: ja kumartakaat ja rukoilkaat sitä, joka taivaan ja maan* ja meret ja vesilähteet teki.
8. Ja toinen enkeli seurasi, sanoen: lankesi, lankesi Babylon*, suuri kaupunki; sillä hän oli huoruutensa vihan (a) viinalla kaikki pakanat juottanut.
9. Ja kolmas enkeli seurasi niitä, sanoen suurella äänellä: jos joku petoa ja hänen kuvaansa kumartaa, ja ottaa sen merkin otsaansa taikka käteensä,
10. Sen pitää myös Jumalan vihan viinaa juoman*, selkiää viinaa, joka hänen vihansa maljaan kaadettu on; ja häntä pitää tulella ja tulikivellä+ pyhäin enkelitten edessä ja Karitsan edessä vaivattaman.
11. Ja heidän vaivansa savu astuu ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen*, ja ei heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, jotka petoa ja hänen kuvaansa kumartavat, ja jos joku on hänen nimensä merkin ottanut.
12. Tässä on pyhäin kärsivällisyys*. Tässä ne ovat, jotka Jumalan käskyt ja Jesuksen uskon pitävät.
13. Ja minä kuulin äänen taivaasta minulle sanovan: kirjoita: autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästälähin*. Jaa, Henki sanoo: heidän pitää lepäämän töistänsä; sillä heidän tekonsa noudattavat heitä.
14. III. Ja minä näin, ja katso, valkia pilvi, ja pilven päällä istui Ihmisen Pojan muotoinen*, jonka päässä oli kultainen kruunu ja terävä sirppi hänen kädessänsä.
15. Ja toinen enkeli läksi templistä, huutaen suurella äänellä pilven päällä istuvaiselle: sivalla sirpilläs ja leikkaa*; sillä sinulle tuli hetki leikatakses, ja elo on maan päällä kuivaksi tullut.
16. Ja se, joka pilven päällä istui, sivalsi sirpillänsä maan päältä, ja maa tuli leikatuksi.
17. Ja toinen enkeli läksi templistä, joka taivaassa on, jolla myös terävä sirppi oli.
18. Ja toinen enkeli läksi alttarista, jolla oli valta tulen päälle, ja huusi suurella äänellä sille, jolla terävä sirppi oli, ja sanoi: sivalla terävällä sirpilläs, ja leikkaa ne viina-oksan versot maan päältä; sillä hänen viinamarjansa ovat kypsyneet.
19. Ja enkeli sivalsi terävällä sirpillänsä maan päällä, ja niitti maan viinamäen, ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan.
20. Ja kuurna sotkuttiin* ulkona kaupungista, ja veri kuurnasta kuohui ulos hamaan orhitten suitsiin asti, tuhannen ja kuusisataa vakomittaa.