P. Johanneksen ilmestys
18. luku
I. Julistetaan suuren Babylonin lankeemus. II. Käsketään Babylonista lähtemään, ja maksamaan hänelle ansionsa jälkeen. III. Kirjoitetaan jumalattomain valitus Babylonin lankeemuksen ylitse. IV. Jumalisten riemu Babylonin hävityksen tähden.
I. Ja sitte näin minä toisen enkelin tulevan  alas taivaasta, jolla oli suuri voima: ja maa valistui hänen kirkkaudestansa.
                2. Ja hän huusi väkevästi suurella äänellä ja  sanoi: lankesi, lankesi suuri Babylon*, ja on tullut perkeleitten asumasiaksi,  ja kaikkein rietasten henkein kätköksi, ja kaikkein rietasten ja vihattavain  lintuin kätköksi+.
                3. Sillä hänen huoruutensa vihan viinasta ovat  kaikki pakanat juoneet*, ja maan kuninkaat hänen kanssansa huorin tehneet, ja  kauppamiehet maan päällä ovat rikastuneet hänen herkkuinsa voimasta.
                4. II. Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta  sanovan: te, minun kansani, lähtekäät ulos* hänestä, ettette hänen synneistänsä  osallisiksi tulisi, ettette myös jotakin hänen vitsauksistansa saisi.
                5. Sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet hamaan  taivaasen asti, ja Jumala muisti hänen vääryytensä.
                6. Maksakaat hänelle niinkuin hänkin maksoi  teille, ja kertokaat hänelle kaksinkertaisesti hänen töittensä jälkeen*; sillä  juoma-astialla, josta hän teille pani sisälle, niin pankaat hänelle  kaksinkertaisesti+.
                7. Niin paljo kuin hän itsiänsä kunnioitti ja  koreili, niin antakaat hänelle niin paljon vaivaa ja itkua; sillä hän sanoo  sydämessänsä: minä istun ja olen kuningatar ja en leski, ja ei minun pidä itkua  näkemän.
                8. Sentähden pitää hänen vitsauksensa yhtenä  päivänä tuleman: kuolema ja itku ja nälkä, ja hän pitää tulella poltettaman*;  sillä Herra Jumala on väkevä, joka hänen tuomitsee.
                9. III. Ja häntä pitää itkettämän, ja maan  kuninkaat parkuvat* häntä, jotka hänen kanssansa huorin tekivät ja hekumassa  elivät+, kuin he hänen palonsa savun näkevät.
                10. Ja pitää taampana seisoman hänen vaivansa  pelvon tähden ja sanoman: voi, voi suurta kaupunkia Babylonia, väkevää  kaupunkia*! sillä yhdellä hetkellä tuli sinun tuomios.
                11. Ja kauppamiehet maan päällä itkevät ja  murehtivat häntä*, ettei kenkään enempi heidän kalujansa osta:
                12. Kulta- ja hopiakaluja, ja kalliita kiviä ja  päärlyjä, ja kalliita liinavaatteita, ja purpuraa ja silkkiä, ja tulipunaista,  ja kaikkinaisia kalliita puita, ja kaikkinaisia astioita elephantin luista, ja  kaikkinaisia astioita kalleimmista puista, ja vaskesta, ja raudasta, ja  marmorista,
                13. Ja kanelia ja hyvänhajullisia, ja voidetta,  ja pyhää savua, ja viinaa, ja öljyä, ja sämpyliä, ja nisuja, ja karjaa,  lampaita ja hevosia, rattaita, ja orjia (a) ja ihmisten sieluja.
                14. Ja hedelmät, joita sinun sielus himoitsee,  ovat sinulta paenneet pois, ja kaikki, jotka lihavat ja kauniit olivat, ne ovat  sinusta oljenneet pois, ja ei sinun pidä niitä enää löytämän.
                15. Näiden kaluin kauppamiehet, jotka hänestä  rikastuneet ovat, pitää taampana seisoman hänen vaivansa pelvon tähden, itkemän  ja murehtiman.
                16. Ja sanoman: voi, voi suurta kaupunkia! joka  puetettu oli kalliilla liinalla ja purpuralla, ja tulipunaisella, ja kullalla  yltäkullattu, ja kalliilla kivillä, ja päärlyillä; yhdellä hetkellä ovat  senkaltaiset rikkaudet hävitetyt.
                17. Ja kaikki haahdenhaltiat, ja kaikki  haaksiväki, jotka laivoissa asuvat, ja merimiehet*, ja jotka merellä vaeltavat,  seisoivat taampana,
                18. Ja huusivat, kuin he savun hänen palostansa  näkivät*, ja sanoivat: kuka on tämän suuren kaupungin verta+?
                19. Ja he heittivät multaa päittensä päälle*,  huusivat, itkivät ja murehtivat, sanoen: voi, voi suurta kaupunkia! jossa  kaikki rikastuneet ovat, joilla laivat meressä olivat, hänen kalliista  kaluistansa; yhdellä hetkellä on hän hävitetty.
                20. IV. Ihastu, taivas*, hänestä, ja te pyhät  apostolit ja prophetat! sillä Jumala tuomitsee teidän tuomionne hänen  päällensä+.
                21. Ja yksi väkevä enkeli nosti ison kiven,  niinkuin myllynkiven, ja heitti sen mereen ja sanoi: näin äkisti pitää suuri  kaupunki Babylon heitettämän pois*, ja ei häntä pidä enempi löydettämän.
                22. Ja kanteleiden soittajain ja laulajain, ja  huiluin ja basunan soittajain ääni ei pidä enempi sinusta kuuluman*, ja ei  yhtäkään virkamiestä yhdestäkään virasta pidä enempi sinussa löydettämän, ja  myllyn ääni ei pidä enempi sinussa kuuluman;
                23. Ja kynttilän valkeus ei pidä sinussa enää  valistaman*, ja yljän ja morsiamen ääni+ ei pidä enää sinussa kuuluman; sillä  sinun kauppamiehes olivat maan päämiehet§, ja sinun noitumises kautta ovat  kaikki pakanat eksyneet.
                24. Ja hänessä on prophetain ja pyhäin veri  löydetty, ja kaikkein niiden, jotka maan päällä tapetut ovat.