P. Johanneksen ilmestys
4. luku
Johannes näkee I. Jumalan istuvan kunniansa istuimella, neljäkolmattakymmentä vanhinta istuimen ympärillä, ja neljä eläintä istuimen keskellä; II. Kirjoittaa eläinten muodon ja toimituksen, niin myös vanhinten käytöksen.
I. Sitte näin minä, ja katso, ovi avattiin  taivaassa, ja ensimäinen ääni, jonka minä kuulin niinkuin basunan* puhuvan  minun kanssani, sanoen: astu tänne ylös, ja minä osoitan sinulle, mitä  tästälähin tapahtuva on.
                2. Ja kohta minä olin hengessä*, ja katso,  istuin oli pantu taivaasen, ja istuimella oli (yksi) istuva+.
                3. Ja se, joka istui, oli näkyänsä kiven  jaspiksen ja sardin kaltainen, ja taivaan kaari istuimen ympäri näkyänsä  smaragdin kaltainen.
                4. Ja sen istuimen ympärillä oli  neljäkolmattakymmentä istuinta, ja niillä istuimilla näin minä  neljäkolmattakymmentä vanhinta istuvan, valkeilla vaatteilla puetettuna, ja  heidän päässänsä olivat kultaiset kruunut.
                5. Ja istuimesta kävivät ulos leimaukset ja  pitkäiset ja äänet, ja seitsemän tulista lamppua paloi istuimen edessä, jotka  seitsemän Jumalan henkeä ovat.
                6. Ja istuimen edessä oli niinkuin lasinen  meri*, kristallin muotoinen, ja keskellä istuinta ja ympäri istuinta neljä  eläintä, edestä ja takaa silmiä täynnänsä.
                7. II. Ja ensimäinen eläin oli jalopeuran  muotoinen, ja toinen eläin vasikan muotoinen, ja kolmannella eläimellä olivat  niinkuin ihmisen kasvot, ja neljäs eläin lentäväisen kotkan muotoinen.
                8. Ja niillä neljällä eläimellä oli kullakin  kuusi siipeä ympärillä, ja he olivat sisältä silmiä täynnänsä; ja ei heillä  ollut lepoa päivällä eikä yöllä, ja sanoivat: pyhä*, pyhä, pyhä on Herra Jumala  kaikkivaltias, joka oli, ja joka on, ja joka tuleva on.
                9. Ja kuin ne eläimet antoivat kiitoksen ja  kunnian ja siunauksen sille, joka istuimella istui, joka elää ijankaikkisesta  ijankaikkiseen.
                10. Niin ne neljäkolmattakymmentä vanhinta  lankesivat istuimella istuvaisen eteen, ja kumartaen rukoilivat sitä, joka elää  ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja heittivät kruununsa istuimen eteen ja  sanoivat:
                11. Herra! sinä olet mahdollinen saamaan  ylistyksen ja kunnian ja voiman; sillä sinä olet kaikki luonut, ja sinun  tahdostas he ovat, ja luodut ovat.