P. Johanneksen ilmestys
19. luku
I. Uskovaiset riemuitsevat Babylonin rangaistuksesta; II. Veisaavat riemuvirttä, että Jumala on omistanut valtakunnan, ja Karitsan häät ovat tulleet. III. Jumalan Poika lähtee taivaan sotajoukon kanssa sotaan. IV. Linnut kutsutaan ehtoolliselle, peto heitetään palavaan mereen, ja muut tapetaan.
I. Ja sitte kuulin minä suuren äänen, niinkuin  paljolta kansalta taivaassa, sanovan: halleluja! autuus ja ylistys, kunnia ja  voima olkoon Herralle meidän Jumalalle!
                2. Sillä hänen tuomionsa ovat totiset ja  vanhurskaat*: että hän on suuren porton tuominnut, joka huoruudellansa maan  turmeli, ja on palveliainsa veren sen kädestä kostanut+.
                3. Ja taas he sanoivat: halleluja! Ja sen savu  käy ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
                4. Ja neljäkolmattakymmentä vanhinta* ja neljä  eläintä maahan lankesivat ja rukoilivat Jumalaa, istuimella istuvaista, ja  sanoivat: amen! halleluja!
                5. Ja ääni kuului istuimelta, sanoen:  kiittäkäät meidän Jumalaamme kaikki hänen palveliansa ja jotka häntä pelkäätte,  sekä pienet että suuret.
                6. II. Ja minä kuulin niinkuin paljon kansan  äänen, ja niinkuin suuren veden äänen, ja niinkuin suurten pitkäisten äänen,  jotka sanoivat: halleluja! sillä Herra kaikkivaltias Jumala on valtakunnan  omistanut.
                7. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme  kunnia hänelle, sillä Karitsan häät* ovat tulleet, ja sen emäntä valmisti  itsensä.
                8. Ja hänen annettiin pukea itsensä puhtaalla  ja kiiltävällä kalliilla liinalla*, joka kallis liina on pyhäin vanhurskaus.
                9. Ja hän sanoi minulle: kirjoita: autuaat ovat  ne, jotka ovat Karitsan häihin ehtoolliselle kutsutut*. Ja hän sanoi minulle:  nämät Jumalan sanat ovat totiset.
                10. Ja minä lankesin hänen jalkainsa eteen  häntä rukoilemaan. Mutta hän sanoi minulle: katso, ettes sitä tee*; minä olen  sinun ja sinun veljeis kanssapalvelia ja niiden, joilla Jesuksen todistus on:  kumarra ja rukoile Jumalaa; sillä Jesuksen todistus on prophetain henki.
                11. III. Ja minä näin taivaan avatuksi, ja  katso, valkia orhi*, ja se, joka sen päällä istui, kutsuttiin uskolliseksi ja  totiseksi+, ja vanhurskaudella hän tuomitsee ja sotii.
                12. Ja hänen silmänsä ovat niinkuin tulen  liekki*, ja hänen päässänsä on monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettu nimi,  jota ei kenkään tietänyt, vaan hän itse.
                13. Ja hän oli vaatetettu vereen kastetulla  vaatteella*. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi+.
                14. Ja sotajoukko, joka taivaassa on, seurasi  häntä valkeilla hevosilla, vaatetetut valkialla puhtaalla kalliilla liinalla.
                15. Ja hänen suustansa kävi ulos terävä  miekka*, jolla hänen pitää pakanoita lyömän, joita hän on hallitseva  rautaisella vitsalla+. Ja hän on sotkuva kaikkivaltiaan Jumalan närkästyksen ja  vihan viinakuurnan§.
                16. Ja hänellä on vaatteessansa ja reidessänsä  nimi kirjoitettu: kuningasten Kuningas ja herrain Herra.
                17. IV. Ja minä näin enkelin seisovan  auringossa, joka huusi suurella äänellä ja sanoi kaikille linnuille, jotka  taivaan alla lentävät: tulkaat ja kokoontukaat suuren Jumalan ehtoolliselle.
                18. Syömään kuningasten lihaa ja päämiesten  lihaa, ja väkeväin lihaa, ja orhitten lihaa, ja niillä ajavaisten, ja kaikkein  vapaitten ja orjain, sekä pienten että suurten.
                19. Ja minä näin pedon, ja maan kuninkaat, ja  heidän sotaväkensä koottuna sotimaan sen kanssa, joka oriin päällä istui, ja  myös hänen sotaväkensä kanssa.
                20. Ja peto otettiin kiinni, ja hänen kanssansa  väärä propheta*, joka ihmeitä hänen edessänsä teki, joilla hän niitä vietteli,  jotka pedon merkin ottivat+, ja jotka hänen kuvaansa kumarsivat§: nämät kaksi  ovat elävältä tuliseen järveen heitetyt, joka tulikivestä paloi++.
                21. Ja muut tapettiin miekalla, joka sen suusta  kävi ulos, joka oriin päällä istui; ja kaikki linnut ravittiin heidän  lihastansa.