P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
5. luku
I. Julistetaan vanhurskauttamisen hyöty ja hedelmä, II. Jumalan rakkaus Kristuksen sovinnon tähden meitä kohtaan. III. Osoitetaan, että niinkuin Adam saatti synnin ja kuoleman kaikkein ihmisten päälle, niin tuotti Kristus vanhurskauden ja elämän kaikille.
I. Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi  tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herran Jesuksen Kristuksen  kautta,
                2. Jonka kautta myös meillä oli tykökäymys*  uskossa tähän armoon, jossa me seisomme ja kerskaamme Jumalan kunnian toivosta.
                3. Mutta ei ainoasti siitä, vaan me kerskaamme  myös vaivoissa*; sillä me tiedämme, että vaiva saattaa kärsivällisyyden+,
                4. Mutta kärsivällisyys koettelemuksen,  koettelemus toivon.
                5. Mutta toivo ei anna häpiään tulla, että  Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka  meille annettu on.
                6. II. Sillä Kristus, kuin me vielä heikot  olimme, on ajallansa jumalattomain edestä kuollut.
                7. Tuskalla nyt joku kuolis vanhurskaan edestä,  ehkä hyvän edestä mitämaks joku tohtis kuolla.
                8. Mutta Jumala ylistää rakkauttansa meidän  kohtaamme, että kuin me vielä syntiset olimme, on Kristus meidän edestämme  kuollut.
                9. Niin me siis paljoa enemmin varjellaan hänen  kauttansa vihan edestä*, että me nyt hänen verensä kautta vanhurskaiksi tulleet  olemme.
                10. Sillä jos me Jumalan kanssa olimme  sovitetut* hänen Poikansa kuoleman kautta, kuin me vielä hänen vihollisensa  olimme+, paljoa ennemmin me autuaiksi tulemme hänen elämänsä kautta, että me  sovitetut olemme.
                11. Mutta ei ainoasti siitä, vaan me kerskaamme  myös Jumalasta, meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt  olemme sovinnon saaneet.
                12. III. Sentähden, niinkuin yhden ihmisen  kautta on synti maailmaan tullut* ja synnin kautta kuolema+, niin on kuolema  tullut kaikkein ihmisten päälle, että kaikki ovat syntiä tehneet.
                13. Sillä lakiin asti oli synti maailmassa;  mutta missä ei lakia ole, ei siellä syntiä lueta.
                14. Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen  asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä  kuin Adam, joka on sen esikuva, joka jälkeen tuleva oli.
                15. Mutta ei niin lahjan kanssa ole kuin  synnin; sillä jos monta ovat sen yhden synnin tähden kuolleet, niin on paljoa  enemmin Jumalan armo ja lahja sen yhden ihmisen Jesuksen Kristuksen armossa  monen päälle runsaasti tullut.
                16. Ja ei niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka  syntiä teki, niin myös lahja; sillä tuomio on tosin yhdestä kadotukseen, mutta  lahja monesta synnistä vanhurskauteen.
                17. Sillä jos kuolema on yhden synnin tähden  vallinnut sen yhden kautta, paljoa enemmin ne, jotka saavat armon ja  vanhurskauden lahjan yltäkylläisyyden, pitää vallitseman elämässä yhden  Jesuksen Kristuksen kautta.
                18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on  kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden  kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
                19. Sillä niinkuin yhden ihmisen  kuulemattomuuden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulevat  yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi.
                20. Mutta laki on myös tähän tullut*, että  synti suuremmaksi tuttaisiin; mutta kussa synti on suureksi tuttu, siinä on  armo ylönpalttiseksi tuttu+:
                21. Että niinkuin synti on vallinnut kuolemaan,  niin myös armo on vallitseva vanhurskauden kautta ijankaikkiseen elämään,  Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.