P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
15. luku
I. Vielä varoittaa Paavali heikkoja holhomaan Kristuksen esimerkillä. II. Puhuu tämän lähetyskirjansa syytä. III. Lupaa myös itse Roomiin tulla, kuin hän asiansa Jerusalemissa oli toimittanut. IV. Sillä välillä pyytää heitä rukoilemaan edestänsä.
I. Mutta meidän, jotka väkevät olemme, tulee  heikkoin voimattomuutta kärsiä*, eikä itsellemme kelvata.
                2. Niin jokainen meistä kelvatkoon  lähimmäisellensä siinä, mikä hyvä on, parannukseksi.
                3. Sillä ei Kristuskaan itsellensä kelvannut,  vaan niinkuin kirjoitettu on*: heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat,  lankesivat minun päälleni.
                4. Sillä mitä ennen kirjoitettu on, se on  meille opiksi kirjoitettu*, että meillä kärsivällisyyden ja Raamattuin lohdutuksen  kautta toivo olis.
                5. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala  antakoon teille, että te keskenänne yksimieliset olisitte* Jesuksen Kristuksen  perään:
                6. Että te yksimielisesti yhdestä suusta  kiittäisitte Jumalaa ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isää.
                7. Sentähden korjatkaat toinen toistannne*,  niinkuin Kristuskin on meitä Jumalan kunniaksi korjannut.
                8. Mutta minä sanon: Jesus Kristus on ollut  ympärileikkauksen palvelia Jumalan totuuden tähden, vahvistamaan sitä lupausta,  joka isille tapahtunut oli.
                9. Mutta että pakanat laupiuden edestä Jumalaa  kiittäisivät*, niinkuin kirjoitettu on: sentähden kiitän minä sinua pakanain  seassa ja veisaan sinun nimelles+.
                10. Ja taas hän sanoo: iloitkaat pakanat hänen  kansansa kanssa!
                11. Ja taas: kiittäkäät Herraa, kaikki pakanat,  ja kaikki kansa ylistäkään häntä!
                12. Ja taas sanoo Jesaias: sen pitää oleman  Jessen juuren*, joka on nouseva pakanoita hallitsemaan, jonka päälle pakanat  toivoman pitää+.
                13. Mutta toivon Jumala täyttäköön teitä  kaikella riemulla ja rauhalla uskossa, että teillä Pyhän Hengen voiman kautta  yltäkylläinen toivo olis.
                14. II. Mutta minä tiedän hyvästi, rakkaat  veljeni, teistä, että te olette hyvyyttä täynnä, kaikella tuntemisella  täytetyt*, että te voitte toinen toistanne neuvoa+.
                15. Minä olen kuitenkin puolittain rohkiasti  teidän tykönne, rakkaat veljet, kirjoittanut, niinkuin muistuttain teille sen  armon* puolesta, joka minulle Jumalalta on annettu.
                16. Että minun pitää oleman pakanain seassa*  Jesuksen Kristuksen palvelian, Jumalan evankeliumia uhraamassa, että pakanatkin  olisivat Jumalalle otollinen uhri, Pyhän Hengen kautta pyhitetty.
                17. Sentähden minulla on se, josta minä  Jesuksessa Kristuksessa kerskaan, niissä mitkä Jumalan ovat.
                18. Sillä en minä rohkene mitään puhua niistä,  mitä ei Kristus minun kauttani vaikuttanut pakanain kuuliaisuudeksi, sanalla ja  työllä,
                19. Merkkien ja ihmeiden voimalla, Jumalan  Hengen väellä; niin että minä hamasta Jerusalemista ja niissä ympäri Illyrikoon  asti olen kaikki Kristuksen evankeliumilla täyttänyt.
                20. Ja minä olen ollut ahkera evankeliumia  saarnaamaan, joissa Kristuksen nimi ei mainittu ollut, etten minä muukalaisen  perustuksen päälle rakentaisi;
                21. Vaan niinkuin kirjoitettu on: joille ei  ensinkään hänestä julistettu ollut, niiden pitää sen näkemän, ja jotka ei  kuulleet ole, niiden pitää ymmärtämän.
                22. III. Sentähden myös minä olen usein estetty  teidän tykönne tulemasta.
                23. Mutta nyt, ettei minulla ole näissä  maakunnissa enempi siaa ja minä olen jo monta vuotta halainnut teidän tykönne  tulla,
                24. Sentähden kuin minä Hispaniaan vaellan,  niin minä tulen teidän tykönne; sillä minä toivon, että kuin minä sen kautta  matkustan, niin minä saan teidät nähdä, ja niin teiltä sinne saatettaisiin;  kuitenkin, että minä ennen saisin kerran minuni teistä ilahuttaa.
                25. Mutta nyt minä vaellan Jerusalemiin*  pyhille palvelusta tekemään+;
                26. Sillä ne Makedoniasta ja Akajasta ovat  mielellänsä Jerusalemin köyhiä pyhiä varten yhteisen avun koonneet.
                27. He ovat sen mielellänsä tehneet, niinkuin  he siihen heille velkapäätkin ovat; sillä jos pakanat ovat heidän hengellisestä  tavarastansa osallisiksi tulleet, niin on kohtuullinen, että he myös heitä  ruumiillisella tavarallansa palvelevat.
                28. Kuin minä siis sen asian päättänyt olen ja  heille tämän hedelmän lukinnut, tahdon minä teidän kauttanne Hispaniaan palata.
                29. Mutta minä tiedän, kuin minä teidän tykönne  tulen, että minä tulen Kristuksen evankeliumin täydellisellä siunauksella.
                30. IV. Mutta minä neuvon teitä, rakkaat  veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta,  että te minun kanssani kilvoittelisitte rukouksissa minun edestäni Jumalan  tykö:
                31. Että minä Juudeassa epäuskoisista  pelastettaisiin*, ja että minun palvelukseni Jerusalemissa olis pyhille otollinen;
                32. Että minä ilolla teidän tykönne tulisin  Jumalan tahdon kautta*, ja minuani ynnä teidän kanssanne virvoittaisin.
                33. Mutta rauhan Jumala* olkoon teidän kaikkein  kanssanne! Amen.