P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
14. luku
Paavali neuvoo I. Ehdollisissa asioissa kristillistä vapautta, heikkoin tähden, oikein käyttämään Herran kunniaksi, II. Niiden nautinnossa omantunnon pahennusta karttamaan.
I. Heikkouskoista korjatkaat*, ei kamppausten riidoissa+.
2. Yksi kyllä uskoo saavansa kaikkinaista syödä, vaan heikko syö kaalia.
3. Joka syö, älkään sitä katsoko ylön, joka ei syö; ja se, joka ei syö, älkään tuomitko sitä, joka syö*; sillä Jumala on hänen ottanut vastaan.
4. Kuka sinä olet, joka toisen palveliaa tuomitset*? Omalle isännällensä hän seisoo eli lankee. Mutta hän taidetaan ojentaa ylös; sillä Jumala on voimallinen häntä ojentamaan.
5. Yksi eroittaa yhden päivän toisesta*, toinen pitää kaikki päivät yhtäläisenä: jokainen olkoon vahva omassa mielessänsä.
6. Joka päivää tottelee, sen hän Herralle tekee; ja joka ei päivää tottele, se myös sen Herralle tekee. Joka syö, hän syö Herralle; sillä hän kiittää Jumalaa: ja joka ei syö, se ei syö Herralle, ja kiittää Jumalaa.
7. Sillä ei yksikään meistä itsellensä elä*, eikä yksikään itsellensä kuole.
8. Sillä jos me elämme niin me Herralle elämme; jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. Sentähden joko me elämme tai kuolemme, niin me Herran omat olemme.
9. Sillä sentähden on myös Kristus kuollut ja noussut ylös ja jälleen eläväksi tullut, että hän olis kuolleiden ja elävien Herra.
10. Mutta miksi sinä veljes tuomitset? Eli miksi sinä veljes katsot ylön? sillä me asetetaan kaikki Kristuksen tuomio-istuimen eteen.
11. Sillä kirjoitettu on: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minua pitää kaikki polvet kumartaman*, ja kaikki kielet pitää Jumalaa tunnustaman.
12. Sentähden jokaisen meistä pitää edestänsä Jumalalle luvun tekemän.
13. Älkäämme siis tästedes toinen toistamme tuomitko, vaan tuomitkaat paremmin niin, ettei yksikään veljensä eteen pane loukkausta eli pahennusta.
14. II. Minä tiedän ja olen vahva Herrassa Jesuksessa, ettei mitään itsestänsä yhteistä ole*, vaan joka jotakin yhteiseksi luulee, hänelle se on yhteinen+.
15. Mutta jos sinun veljes sinun ruastas surulliseksi tulee, niin et sinä enään vaella rakkaudessa. Älä sitä ruallas kadota, jonka tähden Kristus on kuollut.
16. Sentähden sovittakaat niin, ettei teidän hyvyyttänne laitettaisi.
17. Sillä ei Jumalan valtakunta ole ruoka ja juoma*, mutta vanhurskaus, ja rauha, ja ilo Pyhässä Hengessä.
18. Sillä joka niissä Kristusta palvelee, hän on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19. Sentähden noudattakaamme niitä, mitkä rauhaan sopivat, ja sitä, mikä keskenämme parannukseksi tulee.
20. Älä ruan tähden Jumalan työtä turmele. Kaikki tosin ovat puhtaat*; vaan sille ihmiselle on se paha, joka syö omantuntonsa pahennuksen kanssa.
21. Se on hyvä, ettet lihaa söisi etkä viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee*, elikkä heikoksi tulee.
22. Jos sinulla on usko, niin pidä se itsessäs Jumalan edessä. Autuas on, joka ei tee itsellensä omaatuntoa niissä, mitkä hän koettelee.
23. Mutta joka siitä epäilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillä ei hän syönyt uskossa, mutta kaikki, mikä ei uskosta ole, se on synti.