PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
6. luku
I. Opetuslapset katkovat tähkäpäitä sabbatina; II. Jesus parantaa kuivettuneen käden; III. Rukoilee, kutsuu 12 apostolia, parantaa tautisia; IV. Saarnaa autuaallisesta ja kadottavaisesta tilasta; V. Rakkauden ja laupiuden töistä; VI. Kuinka hyvät ja pahat tunnetaan hedelmistä ja perustuksesta.
I. Ja tapahtui jälkisabbatina, että hän kävi laihon lävitse, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä* ja hiersivät käsillänsä, ja söivät.
2. Niin muutamat Pharisealaisista sanoivat heille: miksi te teette, jota ei sovi sabbatina tehdä?
3. Ja Jesus vastaten sanoi heille: ettekö te ole lukeneet, mitä David teki, kuin hän isosi, ja ne, jotka hänen kanssansa olivat?
4. Kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja otti näkyleivät, ja söi, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssaan olivat; joita ei muiden kuin pappein syödä sopinut.
5. Ja hän sanoi heille: Ihmisen Poika on myös sabbatin Herra.
6. II. Niin tapahtui myös toisena sabbatina, että hän meni synagogaan sisälle ja opetti; ja siellä oli ihminen, jonka oikea käsi oli kuivettunut.
7. Niin kirjanoppineet ja Pharisealaiset vartioitsivat häntä, josko hän sabbatina parantais, että he olisivat löytäneet kanteen häntä vastaan.
8. Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi sille ihmiselle, jolla kuivettunut käsi oli: nouse ja tule edes! Niin hän nousi ja seisoi.
9. Niin Jesus sanoi heille: minä kysyn teiltä: mitä sabbatina sopii, hyvää tehdä, taikka pahaa tehdä? henkeä vapahtaa eli kadottaa?
10. Ja kuin hän katsahti ympäri heidän kaikkein päällensä, sanoi hän sille ihmiselle: ojenna kätes! ja se teki niin, ja hänen kätensä tuli terveeksi niinkuin toinenkin.
11. Mutta he tulivat tyhmyyttä täyteen ja puhuivat keskenänsä, mitä heidän pitäis Jesukselle tekemän.
12. III. Mutta niinä päivinä tapahtui, että hän meni vuorelle rukoilemaan*, ja hän oli yli yötä Jumalan tykö rukouksessa.
13. Ja kuin päivä tuli, kutsui hän opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoistakymmentä*, jotka hän myös apostoleiksi nimitti:
14. Simonin, jonka hän myös Pietariksi kutsui*, ja Andreaksen, hänen veljensä, Jakobin ja Johanneksen, Philippuksen ja Bartolomeuksen,
15. Matteuksen ja Toomaan, Jakobin Alphein pojan, ja Simonin, joka kutsutaan Zelotes,
16. Juudaan Jakobin pojan, ja Juudas Iskariotin, joka myös oli pettäjä.
17. Ja kuin hän meni alas heidän kanssansa, seisoi hän lakialla paikalla, ja hänen opetuslastensa joukko, ja suuri kansan paljous kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista, ja rantalaiset Tyrosta ja Sidonista*, jotka olivat tulleet häntä kuulemaan, ja että he parannettaisiin taudeistansa,
18. Ja jotka vaivattiin riettaisilta hengiltä; ja he paranivat.
19. Ja kaikki kansa pyysi häneen ruveta; sillä voima läksi hänestä ja paransi kaikki.
20. IV. Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen, ja sanoi*: autuaat te vaivaiset; sillä teidän on Jumalan valtakunta.
21. Autuaat, jotka nyt isootte; sillä te ravitaan*. Autuaat, jotka nyt itkette; sillä teidän pitää nauraman+.
22. Autuaat olette te, kuin ihmiset vihaavat teitä, ja eroittavat teidät, ja pilkkaavat teitä, ja hylkäävät teidän nimenne niinkuin kelvottoman, Ihmisen Pojan tähden.
23. Iloitkaat sinä päivänä ja riemuitkaat*; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa: niin tekivät myös heidän isänsä+ prophetaille.
24. Mutta voi teitä rikkaita! sillä teillä on teidän lohdutuksenne.
25. Voi teitä, jotka ravitut olette! sillä teidän pitää isooman*. Voi teitä, jotka nyt nauratte! sillä teidän pitää murehtiman ja itkemän+.
26. Voi teitä, kuin kaikki ihmiset teitä kiittävät! sillä niin tekivät myös heidän isänsä väärille prophetaille.
27. V. Mutta minä sanon teille, jotka kuulette: rakastakaat vihollisianne*: tehkäät hyvää niille, jotka teitä vihaavat:
28. Siunatkaat niitä, jotka teitä kiroilevat: rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vahingoittavat.
29. Ja joka sinua lyö poskelle, taritse myös hänelle toinen*, ja joka sinulta vie kaapun, älä myös häneltä kiellä hametta.
30. Vaan anna jokaiselle, joka sinulta anoo*, ja siltä, joka sinun omas ottaa, älä jälleen ano.
31. Ja niinkuin te tahdotte, että ihmisten pitää teille tekemän, niin tehkäät te heillekin.
32. Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä kiitos teille siitä on? sillä syntisetkin rakastavat niitä, joilta he rakastetaan.
33. Ja jos te teette hyvää hyväntekijöillenne, mikä kiitos teille siitä on? sillä syntiset sen myös tekevät.
34. Ja jos te lainaatte* niille, joilta te toivotte jälleen saavanne, mikä kiitos teille siitä on? sillä syntisetkin lainaavat syntisille, että he tasan jälleen saisivat.
35. Kuitenkin rakastakaat teidän vihollisianne* ja tehkäät hyvää, ja lainatkaat, ja älkäät mitään siitä toivoko: niin teidän palkkanne on suuri, ja teidän pitää oleman Ylimmäisen pojat; sillä hän on laupias kiittämättömiä ja pahoja kohtaan.
36. Olkaat sentähden laupiaat, niinkuin teidän Isännekin laupias on.
37. Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi*: älkäät sadatelko, ettei teitä sadateltaisi: anteeksi antakaat, niin teille anteeksi annetaan.
38. Antakaat, ja teille annetaan*: hyvän mitan, likistetyn ja sullotun, ja ylitsevuotavan he antavat teidän helmaanne; sillä juuri sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teille jälleen mitattaman+.
39. Mutta hän sanoi heille vertauksen: taitaako sokia sokiaa taluttaa*? eikö he molemmat hautaan lankee?
40. Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa, mutta jokainen on täydellinen, kuin hän on niinkuin hänen mestarinsa.
41. Mutta kuinkas näet raiskan, joka on veljes silmässä, vaan et havaitse malkaa, joka on omassa silmässäs?
42. Eli kuinkas taidat sanoa veljelles: veljeni, pidä, minä otan raiskan*, joka on silmässäs, ja et itse näe malkaa, joka on omassa silmässäs? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäs, ja katso sitte, jos taidat ottaa raiskan, joka on veljes silmässä.
43. VI. Sillä ei ole se hyvä puu, joka tekee pahan hedelmän, eikä paha puu, joka tekee hyvän hedelmän.
44. Sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästänsä; sillä ei orjantappuroista koota fikunia, eikä ohdakkeista haeta viinamarjoja.
45. Hyvä ihminen tuottaa edes sydämensä hyvästä tavarasta hyvää, ja paha ihminen sydämensä pahasta tavarasta tuottaa edes pahaa. Sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.
46. Mitä te siis minua kutsutte Herra, Herra*! ja ette tee, mitä minä sanon?
47. Kuka ikänä tulee minun tyköni, ja kuulee minun sanani, ja tekee ne, sen minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on.
48. Hän on sen ihmisen kaltainen, joka huoneensa rakensi, ja kaivoi syvään, ja pani perustuksen kallion päälle. Kuin siis vuo tuli, sysäsi virta sitä huonetta, ja ei voinut häntä liikuttaa; sillä se oli perustettu kallion päälle.
49. Mutta joka kuulee ja ei tee, se on sen ihmisen kaltainen, joka huoneensa rakensi maan päälle ilman perustusta, jota virta sysäsi, ja se kohta kukistui: jonka huoneen lankeemus oli suuri.