PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
21. luku
I. Kristus puhuu köyhän lesken lahjan otollisuudesta; II. Templin ja Jerusalemin hävityksestä; III. Maailman lopun edellä käyväisistä merkeistä varoituksella; IV. Opettaa joka päivä templissä.
I. Mutta kuin hän katsoi, näki hän rikkaat  panevan lahjojansa uhri-arkkuun.
                2. Hän näki myös köyhän lesken panevan siihen  kaksi ropoa.
                3. Ja sanoi: totisesti sanon minä teille: tämä  köyhä leski pani enemmän kuin nämät kaikki.
                4. Sillä kaikki nämät panivat siitä, mitä  heillä liiaksi oli, Jumalan uhriksi, vaan tämä pani köyhyydestänsä kaiken  tavaransa, mikä hänellä oli.
                5. II. Ja kuin muutamat sanoivat hänelle  templistä, kuinka kauniilla kivillä ja kappaleilla se kaunistettu oli*, niin  hän sanoi:
                6. Näitäkö te katselette? Ne päivät pitää  tuleman, joina ei pidä kiveä kiven päälle jätettämän, jota ei maahan jaoteta.
                7. Niin he kysyivät häneltä ja sanoivat:  Mestari, koskas nämät tapahtuvat? ja mikä merkki on, koska nämät tulevat?
                8. Hän sanoi: katsokaat, ettei teitä petetä;  sillä moni tulee minun nimeeni* ja sanoo: minä se olen! aika on kyllä läsnä,  älkäät kuitenkaan heitä seuratko.
                9. Mutta kuin te kuulette sotia ja kapinoita,  niin älkäät peljästykö; sillä nämät pitää ensin tapahtuman, vaan ei kohta loppu  ole.
                10. Niin hän sanoi heille: kansa nousee kansaa  vastaan, ja valtakunta valtakuntaa vastaan.
                11. Ja suuret maan vapistukset pitää joka  paikassa tuleman, nälkä ja rutto, kauhistukset ja suuret ihmeet taivaasta  tapahtuvat.
                12. Mutta ennen näitä kaikkia heittävät he  kätensä teidän päällenne*, vainoovat ja antavat ylön teitä synagogiin ja  vankiuteen, ja vetävät teitä kuningasten ja esimiesten eteen, minun nimeni  tähden.
                13. Mutta se tapahtuu teille todistukseksi.
                14. Niin pankaat nyt se teidän sydämeenne,  ettette ennen ajattelisi, kuinka teidän pitää edestänne vastaaman:
                15. Sillä minä annan teille suun ja viisauden*,  jota ei he voi puhua vastaan eikä seisoa vastaan, kaikki jotka teitä vastaan  ovat.
                16. Niin te myös annetaan ylön vanhimmilta,  veljiltä, langoilta ja ystäviltä*, ja muutamat teistä he tappavat+,
                17. Ja te tulette vihattaviksi kaikilta, minun  nimeni tähden.
                18. Vaan ei hiuskarvakaan pidä teidän päästänne  hukkuman.
                19. Pitäkäät teidän sielunne  kärsivällisyydessä.
                20. Mutta kuin te näette Jerusalemin sotaväeltä  piiritettävän, niin tietäkäät, että hänen perikatonsa* on lähestynyt.
                21. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkaan  vuorille, ja jotka hänen keskellänsä ovat, ne lähtekään sieltä ulos, ja jotka  maalla ovat, älkään häneen menkö sisälle.
                22. Sillä ne ovat kostopäivät*, että kaikki  täytettäisiin, mitkä kirjoitetut ovat.
                23. Mutta voi raskaita ja imettäväisiä niinä  päivinä! Sillä suuri vaiva pitää maan päällä oleman ja viha tämän kansan  päällä.
                24. Ja heidän pitää lankeeman miekan terään, ja  he viedään vangiksi kaikkinaisen kansan sekaan. Ja Jerusalem pitää tallattaman  pakanoilta, siihen asti kuin pakanain aika täytetään.
                25. III. Ja merkit pitää oleman auringossa ja  kuussa ja tähdissä*, ja maassa kansalla ahdistus epäilyksen tähden. Ja meri ja  aallot pitää pauhaaman.
                26. Ja ihmiset maassa pitää nääntymän pelvon ja  odottamisen tähden niitä, mitkä maan piirin päälle tulevat; sillä taivaan  voimat pitää liikutettaman.
                27. Ja silloin heidän pitää näkemän Ihmisen  Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kunnialla.
                28. Mutta kuin nämät rupeevat tapahtumaan, niin  katsokaat, ja nostakaat päänne ylös; sillä teidän lunastuksenne silloin  lähestyy.
                29. Ja hän sanoi heille vertauksen*: katsokaat  fikunapuuta ja kaikkia puita.
                30. Kuin ne jo puhkeevat, niin te näette ja  itse teistänne ymmärrätte, että suvi on jo läsnä.
                31. Niin myös te, kuin te näette nämät  tapahtuvan, tietäkäät, että Jumalan valtakunta on läsnä.
                32. Totisesti sanon minä teille: ei tämän  sukukunnan pidä suinkaan hukkuman, siihenasti kuin nämät kaikki tapahtuvat.
                33. Taivas ja maa on hukkuva, vaan minun sanani  ei pidä ikänä hukkaantuman.
                34. Mutta kavahtakaat, ettei teidän sydämenne  koskaan raskauteta ylönsyömisestä ja juopumisesta* ja elatuksen murheesta, ja  se päivä tulee äkisti teidän päällenne.
                35. Sillä se tulee niinkuin paula* kaikkein  ylitse, jotka koko maan päällä asuvat.
                36. Sentähden valvokaat ja aina rukoilkaat*,  että te mahdolliset olisitte kaikkia näitä välttämään, jotka pitää tapahtuman,  ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä.
                37. IV. Ja hän opetti päivällä templissä, mutta  yöllä meni hän ulos ja oli yötä vuorella, joka kutsutaan Öljymäeksi.
                38. Ja kaikki kansa tuli varhain hänen tykönsä  templiin, häntä kuulemaan.