PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
23. luku
I. Jesus annetaan ylön Pilatukselle, joka hänen lähettää Herodeksen tykö. II. Pilatus tunnustaa Jesuksen viattomaksi, ja tuomitsee kuitenkin kuolemaan. III. Jesus ristiinnaulitaan kahden pahantekiän keskelle, rukoilee vihamiestensä edestä ja pilkataan. IV. Toinen pahantekiöistä pilkkaa myös häntä, mutta toinen kääntyy ja saa armon. V. Ihmetten tapahtuessa antaa Jesus henkensä. VI. Jesus haudataan.
I. Ja kaikki heidän joukkonsa nousi ylös, ja he  veivät hänen Pilatuksen tykö.
                2. Ja he rupesivat kantamaan hänen päällensä,  sanoen: tämän me löysimme kansaa viettelevän ja kieltävän keisarille veroa  antamasta* ja sanovan itsensä olevan kuninkaan Kristuksen+.
                3. Niin Pilatus kysyi häneltä, sanoen: oletkos  Juudalaisten kuningas*? Hän vastasi häntä ja sanoi: sinäpä sen sanot.
                4. Mutta Pilatus sanoi pappein päämiehille ja  kansalle: en minä löydä yhtään vikaa tässä ihmisessä.
                5. Mutta he kävivät päälle, sanoen: hän  kehoittaa kansan, opettain koko Juudeassa, ja on ruvennut Galileasta hamaan  tähän asti.
                6. Mutta kuin Pilatus kuuli Galileaa  mainittavan, kysyi hän, josko hän Galileasta oli.
                7. Ja kuin hän ymmärsi, että hän Herodeksen  läänistä oli, lähetti hän hänen Herodeksen tykö*, joka myös silloin oli  Jerusalemissa.
                8. Kuin Herodes näki Jesuksen, ihastui hän  sangen suuresti; sillä hän oli jo kauvan aikaa häntä halainnut nähdäksensä,  että hän oli paljon hänestä kuullut*, ja toivoi häneltä jonkun ihmeen  näkevänsä,
                9. Ja kysyi häneltä moninaisista; mutta ei hän  mitään häntä vastannut.
                10. Niin ylimmäiset papit ja kirjanoppineet  seisoivat ja kantoivat kovin hänen päällensä.
                11. Mutta Herodes huovinensa katsoi hänen ylön,  ja pilkkasi häntä, pani hänen päällensä valkian vaatteen, ja lähetti jälleen  Pilatuksen tykö.
                12. Sinä päivänä tuli Pilatus ja Herodes  ystäviksi keskenänsä*; sillä he olivat ennen vihamiehet olleet keskenänsä.
                13. II. Niin Pilatus kutsui kokoon ylimmäiset  papit ja valtamiehet ja kansan.
                14. Ja sanoi heille: te olette tämän ihmisen  minulle tuoneet niinkuin kansan häiritsiän, ja katso, minä olen häntä tutkinut  teidän edessänne ja en löydä yhtään vikaa tässä ihmisessä*, joista te kannatte  hänen päällensä,
                15. Mutta eikä Herodeskaan; sillä minä lähetin  teidät hänen tykönsä, ja katso, ei häneltä yhtään hengen rikosta ole tehty.
                16. Sentähden tahdon minä hänen rangaistuna*  päästää.
                17. Mutta hänen piti joka juhlana päästämän  heille yhden vallallensa.
                18. Niin koko joukko huusi ja sanoi: ota tämä  pois, ja päästä meille Barabbas,
                19. Joka oli kapinan ja miestapon tähden, kuin  kaupungissa tapahtunut oli, vankiuteen heitetty.
                20. Niin Pilatus taas puhui heille ja tahtoi  Jesuksen päästää.
                21. Mutta he huusivat sitä vastaan, sanoen:  ristiinnaulitse, ristiinnaulitse häntä!
                22. Mutta hän sanoi kolmannen kerran heille:  mitäs hän pahaa teki? en minä löydä yhtään hengenrikosta hänessä: sentähden tahdon  minä hänen rangaistuna päästää.
                23. Mutta he kävivät päälle suurella äänellä,  pyytäin häntä ristiinnaulittaa. Ja heidän ja ylimmäisten pappein ääni sai  vallan.
                24. Ja Pilatus tuomitsi heidän anomisensa  jälkeen,
                25. Ja päästi sen heille, joka kapinan ja  miestapon tähden oli vankiuteen heitetty, jota he anoivat; mutta Jesuksen antoi  hän heidän haltuunsa.
                26. III. Ja kuin he hänen veivät ulos,  käsittivät he yhden, Simonin Kyrenistä, joka maalta tuli, ja panivat hänen  päällensä ristin, sitä Jesuksen jäljessä kantamaan.
                27. Mutta häntä seurasi suuri joukko kansaa ja  vaimoja, jotka häntä itkivät ja parkuivat.
                28. Niin Jesus käänsi itsensä heidän puoleensa,  ja sanoi: Jerusalemin tyttäret, älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itse  teitänne ja teidän lapsianne;
                29. Sillä katso, päivät tulevat, joina he  sanovat: autuaat ovat hedelmättömät, ja ne kohdut, jotka ei synnyttäneet, ja ne  nisät, jotka ei imettäneet.
                30. Silloin he rupeevat sanomaan vuorille:  langetkaat meidän päällemme, ja kukkuloille: peittäkäät meitä.
                31. Sillä jos he nämät tekevät tuoreessa  puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu?
                32. Niin vietiin myös hänen kanssansa kaksi  muuta pahantekiää surmattaa.
                33. Ja kuin he siihen siaan tulivat, joka  Pääkallon paikaksi kutsutaan*, siinä he hänen ristiinnaulitsivat ja ne  pahantekiät, yhden oikialle ja toisen vasemmalle puolelle+.
                34. Niin sanoi Jesus: Isä, anna heille  anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät*. Ja he jakoivat hänen vaatteensa  ja heittivät niistä arpaa+.
                35. Ja kansa seisoi ja katseli, mutta päämiehet  pilkkasivat häntä heidän kanssansa* ja sanoivat: muita hän vapahti, vapahtakaan  itsensä, jos hän on Kristus, Jumalan valittu.
                36. Ja huovit myös pilkkasivat häntä, menivät  ja toivat hänelle etikkaa,
                37. Ja sanoivat: jos olet Juudalaisten  kuningas, niin vapahda itse sinus.
                38. Oli myös hänestä päällekirjoitus Grekan,  Latinan ja Hebrean puustaveilla kirjoitettu: TÄMÄ ON JUUDALAISTEN KUNINGAS.
                39. IV. Niin yksi pahantekiöistä, jotka  ripustetut olivat, pilkkasi häntä ja sanoi: jos sinä olet Kristus, niin vapahda  sinus ja meitä.
                40. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä  sanoen: etkö sinäkään Jumalaa pelkää, ettäs olet yhdessä kadotuksessa?
                41. Ja tosin me olemme oikein siinä, sillä me  saamme meidän töidemme ansion jälkeen; mutta ei tämä mitään pahaa tehnyt.
                42. Ja sanoi Jesukselle: Herra, muista minua,  kuin tulet valtakuntaas.
                43. Niin Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon  minä sinulle: tänäpänä pitää sinun oleman minun kanssani paradisissa.
                44. V. Ja se oli lähes kuudes hetki, ja pimeys  tuli kaiken maan päälle, hamaan yhdeksänteen hetkeen asti.
                45. Ja aurinko pimeni, ja templin esivaate*  repesi kahtia,
                46. Ja Jesus huusi suurella äänellä ja sanoi:  Isä, sinun käsiis minä annan henkeni*. Ja kuin hän sen oli sanonut, antoi hän  henkensä.
                47. Mutta kuin sadanpäämies näki, mitä  tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: tosin oli tämä ihminen hurskas.
                48. Ja kaikki kansa, joka sinne katselemaan  meni, kuin he näkivät, mitä siellä tapahtui, löivät rintoihinsa ja palasivat  kotiansa.
                49. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat  taampana ja vaimot, jotka häntä Galileasta seuranneet olivat, näkivät nämät.
                50. VI. Ja katso, raatimies, nimeltä Joseph*,  joka oli jalo ja hurskas mies,
                51. Joka ei ollut mieltynyt heidän neuvoonsa ja  tekoonsa, syntynyt Arimatiassa, Juudalaisten kaupungissa, joka myös itse odotti  Jumalan valtakuntaa:
                52. Tämä meni Pilatuksen tykö ja anoi Jesuksen  ruumista,
                53. Ja otti sen alas ja kääri liinavaatteeseen  ja pani sen hautaan*, joka kallioon hakattu oli, johonka ei yksikään ennen  pantu ollut.
                54. Ja se oli valmistuspäivä, ja sabbati  lähestyi.
                55. Niin vaimot seurasivat jäljestä*, jotka  hänen kanssansa tulleet olivat Galileasta, ja katselivat hautaa, ja kuinka  hänen ruumiinsa pantu oli.
                56. Mutta he palasivat ja valmistivat  hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; vaan sabbatina he lepäsivät lain käskyn  jälkeen.