PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
11. luku
I. Jesus opettaa opetuslapsiansa rukoilemaan, ja kehoittaa vertauksilla ahkeruuteen siinä; II. Ajaa ulos perkeleen, ja puolustaa työnsä pilkkaajia vastaan; III. Saarnaa uskottomia Juudalaisia vastaan; IV. Nuhtelee ja valittaa Pharisealaisten ja kirjanoppineiden ulkokullaisuutta, josta he rupeevat häntä enemmin väijymään.
I. Ja tapahtui, että hän rukoili yhdessä  paikassa, ja kuin hän lakkasi, sanoi hänelle yksi hänen opetuslapsistansa:  Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsensa.
                2. Niin hän sanoi heille: kuin te rukoilette,  niin sanokaat*: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimes.  Lähestyköön sinun valtakuntas. Tapahtukoon sinun tahtos niin maassa, kuin  taivaassa.
                3. Anna meille tänä päivänä (a) meidän  jokapäiväinen leipämme.
                4. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,  sillä mekin kaikille meidän velvollisillemme anteeksi annamme. Ja älä johdata  meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta.
                5. Ja hän sanoi* heille: kellä teistä on  ystävä, ja menee puoliyöstä hänen tykönsä, ja sanoo hänelle: ystäväni, lainaas minulle  kolme leipää;
                6. Sillä minun ystäväni tuli matkasta minun  tyköni, ja ei minulla ole, mitä minä panen hänen eteensä.
                7. Ja hän vastaa huoneestansa ja sanoo: älä  minua vaivaa! ovi on jo suljettu, ja minun lapseni minun kanssani ovat  vuoteessa: en minä voi nousta sinulle antamaan.
                8. Minä sanon teille: ellei hän nouse ja anna  hänelle, että hän on hänen ystävänsä, niin hän kuitenkin hänen ahkeruutensa  tähden nousee ja antaa hänelle niin monta kuin hän tarvitsee.
                9. Ja minä myös sanon teille: anokaat, niin  teille annetaan: etsikäät, niin te löydätte: kolkuttakaat, niin teille avataan.
                10. Sillä jokainen joka anoo, se saa, ja joka  etsii, se löytää, ja joka kolkuttaa, sille avataan.
                11. Kuka teistä on isä, jolta poika anoo  leipää, antaako hän hänelle kiven*? eli jos hän anoo kalaa, antaako hän kalan  edestä hänelle kärmeen?
                12. Eli jos hän anoo munaa, antaako hän hänelle  skorpionin?
                13. Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte  hyviä lahjoja antaa teidän lapsillenne, paljoa enemmin teidän taivaallinen  Isänne antaa Pyhän Hengen sitä anovaisille.
                14. II. Ja hän ajoi ulos perkeleen, joka oli  mykkä*. Ja tapahtui, kuin perkele oli ajettu ulos, niin mykkä puhui ja kansa  ihmetteli.
                15. Mutta muutamat heistä sanoivat: hän ajaa  ulos perkeleitä beelsebubin, perkeleiden päämiehen kautta.
                16. Mutta muut kiusasivat häntä ja anoivat  häneltä tunnustähteä taivaasta.
                17. Mutta että hän tiesi heidän ajatuksensa,  sanoi hän heille: jokainen valtakunta, joka erkanee itsiänsä vastaan, se tulee  kylmille*, ja huone lankee huoneen päälle.
                18. Jos myös saatana on erinnyt itsiänsä  vastaan, kuinka hänen valtakuntansa on seisovainen? että te sanotte minun  perkeleitä beelsebubin kautta ajavan ulos.
                19. Mutta jos minä perkeleitä beelsebubin  kautta ajan ulos, kenenkä kautta teidän poikanne niitä ajavat ulos? Sentähden  heidän pitää oleman teidän tuomarinne.
                20. Mutta jos minä Jumalan sormella perkeleitä  ajan ulos, niin tosin on Jumalan valtakunta teidän tykönne tullut.
                21. Kuin väkevä haarniskoitu kotonsa varjelee,  niin hänen omansa ovat rauhassa.
                22. Mutta kuin häntä väkevämpi tulee ja voittaa  hänen, niin hän ottaa pois kaikki hänen sota-aseensa, joihin hän turvasi, ja  jakaa hänen saaliinsa,
                23. Joka ei ole minun kanssani, se on minua  vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoo, hän hajoittaa.
                24. Kuin rietas henki lähtee ihmisestä, niin  hän vaeltaa karkeita paikkoja, ja etsii lepoa; ja kuin ei hän löydä*, niin hän  sanoo: minä palajan minun huoneeseeni, josta minä läksin.
                25. Ja kuin hän tulee, löytää hän sen luudilla  lakaistuksi ja kaunistetuksi.
                26. Silloin hän menee ja ottaa kanssansa  seitsemän muuta häntä pahempaa henkeä, ja kuin he sinne tulevat, asuvat he  siellä: ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimäiset.
                27. Ja tapahtui, kuin hän näitä sanoi, korotti yksi  vaimo kansan seasta äänensä ja sanoi: autuas on se kohtu, joka sinun kantanut  on, ja ne nisät, joitas imit.
                28. Niin hän sanoi: ja tosin, autuaat ovat ne,  jotka kuulevat Jumalan sanan ja kätkevät sen.
                29. III. Mutta kuin kansa kokoon tuli, rupesi  hän sanomaan: tämä sukukunta on paha, etsii merkkiä, ja ei hänelle anneta  merkkiä, vaan Jonan prophetan merkki.
                30. Sillä niinkuin Jona oli Niniveläisille  merkiksi, niin pitää myös Ihmisen Poika oleman tälle sukukunnalle.
                31. Etelän kuningatar pitää nouseman tuomiolle  tämän sukukunnan miesten kanssa, ja heitä tuomitseman: sillä hän tuli maan  ääristä kuulemaan Salomonin viisautta*, ja katso, tässä on enempi kuin Salomon.
                32. Niniven miehet pitää tuleman tuomiolle  tämän sukukunnan kanssa, ja sen kadottaman; sillä he tekivät parannuksen Jonan  saarnasta, ja katso tässä on enempi kuin Jona.
                33. Ei sytytä kenkään kynttilää ja pane kätköön  eikä vakan alle, mutta kynttiläjalkaan, että sisälle tulevaiset valkeuden  näkisivät.
                34. Silmä on ruumiin valkeus: kuin siis sinun  silmäs on yksinkertainen, niin myös koko sinun ruumiis on valaistu; mutta kuin  se paha on, niin myös sinun ruumiis on pimiä.
                35. Katso siis, ettei se valkeus, joka sinussa  on, olisi pimeys.
                36. Sentähden jos koko sinun ruumiis on  valaistu, ja ei ole siinä yhtään pimiää paikkaa, niin se tulee kokonansa  valaistuksi, koska valkeus niinkuin kirkkaalla leimauksella sinun valaisee.
                37. IV. Ja hänen puhuissansa rukoili häntä yksi  Pharisealainen ruoalle kanssansa; niin hän meni ja atrioitsi.
                38. Mutta kuin Pharisealainen näki, ihmetteli  hän, ettei hän ensin itsiänsä pessyt ennen ruan aikaa.
                39. Niin sanoi Herra hänelle: nyt te  Pharisealaiset, ulkoa te maljan ja vadin puhdistatte, mutta sisälliset teissä  ovat täynnä raatelusta ja pahuutta.
                40. Te hullut, eikö se, joka ulkoisen puolen  teki, tehnyt myös sisälmäistä puolta?
                41. Kuitenkin antakaa almua* niistä, mitä  teillä on, ja katso, niin teille ovat kaikki puhtaat.
                42. Mutta voi teitä, te Pharisealaiset! että te  kymmenykset teette mintuista ja ruutasta, ja kaikkinaisista kaaleista, ja  jätätte pois tuomion ja Jumalan rakkauden*: näitä piti tehtämän, ja toisia ei  jätettämän.
                43. Voi teitä, te Pharisealaiset*! jotka  rakastatte ylimmäisiä istuimia synagogissa ja tervehdyksiä turulla.
                44. Voi teitä, te kirjanoppineet ja  Pharisealaiset, te ulkokullatut! sillä te olette niinkuin peitetyt haudat*,  joiden päällä ihmiset tietämättä käyvät.
                45. Niin vastasi yksi lainoppineista ja sanoi  hänelle: Mestari, näillä sanoilla sinä myös meitä pilkkaat.
                46. Niin hän sanoi: voi teitäkin, te  lainoppineet! sillä te raskautatte ihmiset kuormilla, jotka ovat työläät  kantaa, ja ette itse yhdellä sormellannekaan tahdo niihin kuormiin ruveta.
                47. Voi teitä, että te rakennatte prophetain  hautoja, mutta teidän isänne tappoivat ne.
                48. Niin te tosin todistatte ja suostutte  teidän isäinne töihin; sillä he tappoivat ne, mutta te rakennatte niiden  haudat.
                49. Sentähden myös Jumalan viisaus sanoi: minä  lähetän heidän tykönsä prophetat ja apostolit, ja muutamat niistä he tappavat  ja vainoovat:
                50. Että tältä sukukunnalta pitää etsittämän*  kaikkein prophetain veri, joka on vuodatettu maailman alusta,
                51. Abelin* verestä hamaan Sakariaan vereen  asti, joka hukattiin alttarin ja templin vaiheella+; tosin minä sanon teille,  se pitää etsittämän tältä sukukunnalta.
                52. Voi teitä lainoppineet! sillä te olette  ottaneet taidon avaimen: itse ette menneet sisälle, ja sisälle meneväisiä te  kielsitte.
                53. Mutta kuin hän oli nämät heille sanonut,  rupesivat lainoppineet ja Pharisealaiset kovin häntä ahdistamaan ja  viettelemään häntä puhumaan monesta,
                54. Ja väijyivät häntä ja pyysivät jotakin  onkia hänen suustansa, kantaaksensa hänen päällensä.