PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
22. luku
I. Juudalaisten neuvonpito Jesuksen surmaamisesta ja liitto Juudaksen kanssa. II. Jesus syö pääsiäislampaan, ja säätää alttarin sakramentin; III. Puhuu pettäjästänsä, ja neuvoo opetuslapsiansa nöyryyteen, lohdutuksella; IV. Puhuu Pietarin lankeemuksesta ja toisillekin lähestyväisistä kiusauksista; V. Rukoilee Jumalan vihan alla, petetään ja kiinni otetaan. VI. Pietarin lankeemus ja katumus. VII. Jesusta pilkataan, ja hän tuomitaan hengellisessä oikeudessa.
I. Niin lähestyi makian leivän juhlapäivä, joka pääsiäiseksi kutsutaan.
2. Ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsivät, kuinka he olisivat hänen saaneet tappaa*. Mutta he pelkäsivät kansaa.
3. Niin saatana oli mennyt Juudaan sisälle, jonka liikanimi oli Iskariot*, joka oli kahdentoistakymmenen luvusta.
4. Ja hän meni pois ja puhutteli ylimmäisiä pappeja ja päämiehiä, kuinka hän oli hänen heille pettävä.
5. Ja he ihastuivat ja lupasivat hänelle rahaa.
6. Ja hän lupasi sen heille, ja etsi soveliasta aikaa, saadaksensa häntä pettää ilman hasuta.
7. II. Niin makian leivän päivä tuli, jona pääsiäislammas piti teurastettaman,
8. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen, sanoen: menkäät valmistamaan meille pääsiäislammas syödäksemme.
9. Niin he sanoivat hänelle: missä tahdot meitä valmistamaan?
10. Hän sanoi heille: katso, kuin te kaupunkiin tulette sisälle, kohtaa teitä ihminen, kantain vesiastiaa: seuratkaat häntä siihen huoneeseen, johonka hän menee.
11. Ja sanokaat sen huoneen perheenisännälle: Mestari sanoo sinulle: missä on maja, jossa minä syön pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?
12. Ja hän osoittaa teille suuren salin rakennetun; valmistakaat siellä.
13. Niin he menivät ja löysivät niinkuin hän heille sanonut oli, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14. Ja kuin jo aika tullut oli, istui hän pöydän tykönä ja kaksitoistakymmentä apostolia hänen kanssansa.
15. Ja hän sanoi heille: minä olen halulla halainnut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin.
16. Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan silleen siitä syö, siihenasti kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa.
17. Ja hän otti kalkin, kiitti, ja sanoi: ottakaat ja jakakaat keskenänne.
18. Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan juo viinapuun hedelmää, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.
19. Ja hän otti leivän, kiitti ja mursi, ja antoi heille*, sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkäät minun muistokseni;
20. Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen, sanoen: tämä kalkki on uusi Testamentti, minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
21. III. Kuitenkin, katso, minun pettäjäni käsi on minun kanssani pöydällä.
22. Ja tosin Ihmisen Poika menee niinkuin päätetty on*: kuitenkin voi sitä ihmistä, jolta hän petetään!
23. Ja he rupesivat kyselemään keskenänsä: kuka olis se heistä, joka sen tekevä olis?
24. Mutta heidän välillänsä tuli myös riita*, kuka heistä näkyis suurin olevan.
25. Niin hän sanoi heille: kansain kuninkaat vallitsevat heitä, ja joilla valta on heidän ylitsensä, ne kutsutaan armollisiksi herroiksi.
26. Mutta ette te niin: vaan joka teistä suurin on, se olkoon niinkuin nuorin*, ja joka ylimmäinen on, se olkoon niinkuin se, joka palvelee.
27. Sillä kumpi suurempi on: se joka atrioitsee, taikka se joka palvelee? eikö se joka atrioitsee? mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
28. Mutta te olette ne, jotka minun kiusauksissani minun kanssani pysyitte.
29. Ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni sääsi minulle, valtakunnan:
30. Että teidän pitää syömän ja juoman minun pöydälläni minun valtakunnassani, ja istuman istuimilla*, ja tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.
31. IV. Niin sanoi myös Herra: Simon, Simon, katso, saatana on teitä pyytänyt* seuloaksensa niinkuin nisuja.
32. Vaan minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Ja kuin sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäs.
33. Niin hän sanoi hänelle: Herra, minä olen valmis sinun kanssas sekä vankiuteen että kuolemaan menemään.
34. Mutta hän sanoi: Pietari, minä sanon sinulle, ei laula tänäpänä kukko ennen kuin sinä kolmasti kiellät tuntevas minua.
35. Ja hän sanoi heille: kuin minä lähetin teidät ilman säkkiä ja kukkaroa ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään? He sanoivat: ei mitään.
36. Niin hän sanoi heille: vaan nyt, jolla säkki on, ottakoon sen, niin myös kukkaron; ja jolla ei ole, se myykään hameensa ja ostakaan miekan.
37. Sillä minä sanon teille: vielä sekin mikä kirjoitettu on, pitää minussa täytettämän: hän on pahantekiäin sekaan luettu*; sillä ne, mitkä minusta kirjoitetut ovat, pitää loppuman.
38. Niin he sanoivat: Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa. Hän sanoi heille: kyllä siinä on.
39. V. Ja hän läksi ulos ja meni, niinkuin hänen tapansa oli, Öljymäelle*; niin seurasivat myös häntä hänen opetuslapsensa.
40. Ja kuin hän siihen paikkaan tuli, sanoi hän heille: rukoilkaat, ettette tulisi kiusaukseen.
41. Ja hän erkani heistä lähes kivellä heittää ja laski polvillensa, rukoili,
42. Sanoen: Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä kalkki, kuitenkin ei minun tahtoni, mutta sinun olkoon.
43. Niin enkeli taivaasta ilmestyi hänelle ja vahvisti häntä.
44. Ja kuin hän sangen suuressa ahdistuksessa oli, rukoili hän hartaammin*. Ja oli hänen hikensä niinkuin verenpisarat, jotka maan päälle putosivat+.
45. Ja kuin hän nousi rukoilemasta ja tuli opetuslastensa tykö, löysi hän ne murheen tähden makaamasta,
46. Ja hän sanoi heille: mitä te makaatte? nouskaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi.
47. Vielä hänen puhuissansa, katso, joukko* ja se, joka kutsuttiin Juudas, yksi kahdestatoistakymmenestä, kävi heidän edellänsä, ja lähestyi Jesusta suuta antamaan hänen.
48. Niin Jesus sanoi hänelle: Juudas, suun antamisellako sinä Ihmisen Pojan petät?
49. Kuin ne, jotka hänen ympärillänsä olivat, näkivät, mitä tuleva oli, sanoivat he hänelle: Herra, emmekö me lyö miekalla?
50. Ja yksi heistä löi pappein päämiehen palveliaa ja hakkasi pois hänen oikian korvansa.
51. Mutta Jesus vastaten sanoi: sallikaat tähän asti tulla. Ja kuin hän rupesi hänen korvaansa, paransi hän sen.
52. Mutta Jesus sanoi niille, jotka häntä vastaan olivat tulleet, ylimmäisille papeille ja templin haltioille ja vanhimmille: niinkuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä.
53. Minä olin joka päivä teidän kanssanne templissä, ja ette ojentaneet kättä minun päälleni; mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.
54. Niin he kiinni ottivat hänen ja taluttivat, ja veivät hänen sisälle ylimmäisen papin huoneeseen*. Mutta Pietari seurasi taampana.
55. VI. Ja niin he virittivät valkian keskelle kartanoa, ja ynnä yhdessä istuivat, istui myös Pietari heidän seassansa.
56. Mutta kuin yksi piika näki hänen valkian tykönä istuvan, katsoi hän hänen päällensä, ja sanoi: tämä oli myös hänen kanssansa.
57. Vaan hän kielsi hänen ja sanoi: vaimo, en minä tunne häntä.
58. Ja vähän hetken perästä näki toinen hänen, ja sanoi: sinä myös olet yksi heistä. Pietari sanoi: ihminen, en ole.
59. Ja lähes yhden hetken perästä todisti myös toinen, sanoen: totisesti tämä oli myös hänen kanssansa; sillä hän on Galileasta.
60. Niin Pietari sanoi: ihminen, en minä tiedä, mitäs sanot. Ja kohta, vielä hänen puhuissansa, lauloi kukko.
61. Ja Herra käänsi itsensä ja katsoi Pietarin päälle, ja Pietari muisti Herran puheen*, kuin hän hänelle sanoi: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.
62. Ja Pietari meni ulos ja itki katkerasti.
63. VII. Mutta miehet, jotka Jesusta kiinni pitivät, pilkkasivat häntä ja löivät häntä,
64. Peittivät hänen silmänsä, ja löivät häntä poskelle, ja kysyivät häneltä, sanoen: arvaa, kuka se on, joka sinua löi.
65. Ja paljon muuta pilkkaa sanoivat he häntä vastaan.
66. Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat kansan vanhimmat ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja veivät hänen oikeutensa eteen,
67. Sanoen: oletkos Kristus? sano meille. Niin hän sanoi heille: jos minä sanon teille, ette usko,
68. Ja jos minä myös kysyn, niin ette vastaa minua, ette myös päästä minua.
69. Tästedes istuu Ihmisen Poika Jumalan voiman oikialla kädellä.
70. Niin he sanoivat kaikki: sinä olet siis Jumalan Poika? sanoi hän heille: tepä sen sanotte, että minä olen.
71. Niin he sanoivat: mitä me silleen todistusta tarvitsemme, sillä me olemme sen kuulleet hänen omasta suustansa.