EPISTOLA HEBREALAISILLE
9. luku
I. Kirjoitetaan Vanhan Test. tabernakli, uhri ja toimitus. II. Uuden Test. tabernakli, ja Kristuksen uhrin täydellisyys. III. Kristus on Uuden Test. välimies verellänsä, johon Vanha Test. oli esikuvaus. IV. Hän meni taivaasen meidän edestämme, sitte kuin hän oli itsensä uhrannut.
I. Niin oli tosin entiselläkin majalla  jumalanpalveluksen oikeus ja ulkonainen pyhyys.
                2. Sillä ensimäinen maja oli rakennettu*, jossa  olivat kynttiläjalka, ja pöytä, ja katselmusleivät+, joka pyhäksi kutsuttiin.
                3. Mutta toisen esiripun takana oli se maja,  joka kaikkein pyhimmäksi kutsuttiin,
                4. Jossa oli kultainen pyhän savun astia ja  Testamentin arkki* kaikkialta kullalla silattu, siinä myös oli kultainen  astia+, jossa oli manna, ja kukoistavainen Aaronin sauva§ ja Testamentin  taulut§§.
                5. Mutta sen päällä olivat kunnian Kerubimit,  jotka armo-istuimen varjosivat*; joista ei nyt ole erinomattain sanomista.
                6. Mutta kuin ne näin asetetut olivat, menivät  papit aina siihen ensimäiseen majaan ja toimittivat jumalanpalveluksen;
                7. Vaan toiseen meni ainoasti ylimmäinen pappi  kerran vuodessa* yksinänsä, ei ilman verta, jonka hän uhrasi omainsa ja kansan  rikosten edestä:
                8. Jolla Pyhä Henki ilmoitti, ettei pyhityksen  tietä* niinkauvan julistettu, kuin se entinen maja seisoo,
                9. Joka sillä ajalla oli esikuva, jossa lahjat  ja uhrit uhrattiin*, jotka ei voineet omantunnon perään täydelliseksi tehdä+  sitä, joka jumalanpalvelusta teki.
                10. Ainoastaan ruilla* ja juomilla, ja  moninaisilla pesemisillä+ ja lihan säädyissä, jotka ojennuksen aikaan asti  olivat päälle pannut.
                11. II. Mutta Kristus on tullut tulevaisten  tavarain ylimmäiseksi Papiksi*, suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka  ei käsillä tehty ole, se on: joka ei näin ole rakennettu;
                12. Eikä kauristen taikka vasikkain veren  kautta, vaan hän on kerran oman verensä kautta* mennyt pyhään, ja ijankaikkisen  lunastuksen löytänyt.
                13. Sillä jos härkäin ja kauristen veri*, ja  hehkoisen tuhka, priiskotettu+ saastaisten päälle, pyhittää lihalliseen  puhtauteen§,
                14. Kuinka paljoa enemmin Kristuksen veri, joka  itsensä ilman kaiketa viata iankaikkisen hengen kautta Jumalalle uhrannut on,  on puhdistava omantuntomme kuolevaisista töistä, elävää Jumalaa palvelemaan?
                15. III. Ja sentähden on hän myös Uuden  Testamentin välimies*, että ne, jotka kutsutut ovat, sen luvatun ijankaikkisen  perimisen saisivat, että hänen kuolemansa siinä välillä kävi+ niiden  ylitsekäymisten lunastukseksi, jotka entisen Testamentin alla olivat.
                16. Sillä kussa Testamentti on, siinä pitää  myös hänen kuolemansa oleman, joka Testamentin teki.
                17. Sillä kuolemalla testamentti vahvistetaan*,  joka ei ole niin kauvan vahva, kuin se elää, joka sen teki.
                18. Sentähden ei se entinenkään ilman verta  säätty.
                19. Sillä kuin Moses oli puhunut kaikelle  kansalle jokaisen käskyn lain jälkeen, otti hän vasikkain ja kauristen verta  veden kanssa, ja purpuravilloja, ja isoppia, ja priiskotti sekä Raamatun että  kaiken kansan,
                20. Sanoen: tämä on sen Testamentin veri*,  jonka Jumala teille käskenyt on.
                21. Ja majan ja kaikki jumalanpalveluksen  astiat priiskotti hän myös verellä*.
                22. Ja lähes kaikki verellä lain jälkeen  puhdistetaan, ja paitsi veren vuodatusta ei yhtään anteeksiantamusta tapahdu.
                23. Niin siis tarvitaan, että taivaallisten  kuvat senkaltaisilla puhdistetaan; mutta itse taivaalliset pitää paremmilla  uhreilla puhdistettaman kuin ne olivat.
                24. IV. Sillä ei Kristus mennyt käsillä tehtyyn  pyhään, joka totisen kuva on, vaan hän meni itse taivaasen, että hän nyt  Jumalan kasvoin edessä meidän tähtemme ilmestyis;
                25. Ei, että hänen pitää useimmin itsensä  uhraaman*, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi meni+ muukalaisella verellä  pyhään:
                26. (Muutoin olis hänen useammin tullut jo  maailman alusta kärsiä,) mutta nyt kerran maailman lopulla* on hän oman uhrinsa  kautta ilmestynyt synnin poispanemiseksi.
                27. Ja niinkuin kaikkein ihmisten pitää kerran  kuoleman, mutta senjälkeen tuomio,
                28. Niin on myös Kristus kerran uhrattu monen  syntejä ottamaan pois*; mutta toisella haavalla on hän ilman syntiä ilmestyvä  niille, jotka häntä odottavat autuudeksi.