EPISTOLA HEBREALAISILLE
6. luku
I. Neuvoo apostoli enentymiseen Kristuksen opissa ja tunnossa, ja osoittaa luopuvaisten rangaistuksen; II. Kehoittaa pysyväisyyteen uskossa niiden esimerkillä, jotka siitä luvatusta perimisestä osallisiksi tulleet ovat.
I. Sentähden antakaamme Kristuksen opin alun sillänsä olla, ja ruvetkaamme niihin, jotka täydellisyyteen saattavat: ei vasta-uudesta perustusta laskein parannukseen kuolevaisista töistä ja uskoon Jumalan päälle,
2. Kasteen oppiin, kätten päällepanemiseen, kuolleitten ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon.
3. Ja sen me tahdomme tehdä, jos Jumala muutoin sallii.
4. Sillä se on mahdotoin*, että ne, jotka kerran valaistus ovat+, ja sitä taivaallista lahjaa maistaneet, ja ovat Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet,
5. Ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa, ja tulevaisen maailman voimaa,
6. Jos he lankeevat pois, että he vasta-uudesta parannukseen uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellensä Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat ja pilkkana pitävät.
7. Sillä maa, joka sateen sisällensä särpää, joka usein sen päälle tulee, ja kasvaa tarpeellisia ruohoja niille, jotka sitä viljelevät, se saa siunauksen Jumalalta.
8. Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kasvaa, se on kelvotoin ja lähin kirousta, jonka loppu on, että se poltetaan.
9. II. Mutta me toivomme teiltä rakkahimmat, parempaa ja sitä, mikä autuuteen sopii, ehkä me näin puhumme.
10. Sillä ei Jumala ole väärä*, että hän unohtais teidän tekonne ja työnne rakkaudessa+, jonka te hänen nimellensä osoititte, koska te pyhiä palvelitte ja vielä palvelette.
11. Mutta me halajamme, että jokainen teistä sen ahkeruuden osoittais, pitäin toivon vahvuuden hamaan loppuun asti,
12. Ettette hitaiksi tulisi, vaan olisitte niiden seuraajat, jotka uskon ja pitkämielisyyden kautta luvatun perimisen saavat.
13. . Sillä Jumala, joka Abrahamille* lupauksen antoi, koska ei hän taitanut yhdenkään suuremman kautta vannoa, niin hän vannoi itse kauttansa,
14. Sanoen: totisesti tahdon minä siunaten siunata sinua ja enentäen enentää sinua.
15. Ja että hän kärsivällisesti odotti, niin hän sai lupauksen.
16. Sillä ihmiset tosin vannovat sen kautta, joka suurempi on kuin he, ja se on kaiken heidän riitansa loppu, jos se valalla vahvistetaan.
17. Jossa Jumala tahtoi lupauksen perillisille neuvonsa vahvuuden yltäkylläisesti osoittaa, vannoi hän valan:
18. Että me kahden liikkumattoman kappaleen kautta, joissa mahdotoin on Jumalan valehdella*, juuri vahvan uskalluksen pitäisimme, me jotka siihen turvaamme, että me taritun toivon saisimme,
19. Jonka me pidämme vahvana ja lujana meidän sielumme ankkurina, joka ulottuu sisälle hamaan niihinkin asti, jotka esiripun sisälmäisellä puolella ovat,
20. Johonka edelläjuoksia on meidän edellämme mennyt sisälle, Jesus, Melkisedekin säädyn jälkeen, ylimmäiseksi Papiksi tehty ijankaikkisesti.