EPISTOLA HEBREALAISILLE
10. luku
I. Osoitetaan Leviläis-uhrien vajavaisuus ja Kristuksen uhrin täydellisyys, meidän synteimme pyyhkimiseksi pois. II. Neuvotaan uskolla Kristukseen turvaamaan, ja pyhällä elämällä hänen opissansa pysymään. III. Ilmoitetaan luopuvaisille kauhia rangaistus. IV. Lohdutukseksi kehoitetaan vainoa Kristuksen tunnustuksen tähden kärsimään.
I. Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento*; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat+.
2. Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
3. Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
4. Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.
5. Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut*, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;
6. Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.
7. Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.
8. Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan,)
9. Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.
10. Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.
11. Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.
12. Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,
13. Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.
14. Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.
15. Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:
16. Tämä on se Testamentti*, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,
17. Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.
18. Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.
19. II. Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä* pyhään, Jesuksen veren kautta.
20. Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,
21. Ja meillä on yksi suuri Pappi*, Jumalan huoneen haltia;
22. Niin käykäämme hänen tykönsä* totisella sydämellä, täydellä uskolla+, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,
23. Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä*, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus+: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi§),
24. Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
25. Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
26. III. Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27. Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
28. Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
29. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa*, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
30. Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra*; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva+.
31. Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
32. IV. Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:
33. Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.
34. Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet*, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla+ kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa§.
35. V. Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne*, jolla suuri palkan makso on.
36. Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.
37. Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.
38. Mutta vanhurskas elää uskosta*: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.
39. Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.