EPISTOLA HEBREALAISILLE
13. luku
I. Apostoli opettaa monikahtoja kristillisiä avuja; II. Neuvoo vahvuuteen evankeliumin opissa ja kuuliaisuuteen sielun paimenia kohtaan; III. Päättää Epistolan sydämellisillä muistutuksilla, toivotuksella ja tervehdyksillä.
I. Pysykäät vahvana veljellisessä rakkaudessa.
                2. Huoneesen ottamista älkäät unohtako*; sillä  sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneesensa ottaneet+.
                3. Muistakaat sidotuita, niin kuin te heidän  kanssansa sidotut olisitte, ja niitä, jotka murhetta kärsivät, niinkuin te itse  vielä lihassa olisitte.
                4. Aviokäsky pitää kunniallisesti kaikkein  seassa pidettämän ja aviovuode saastatoinna; mutta huorintekiät ja salavuoteiset  Jumala tuomitsee.
                5. Teidän menonne olkoon ilman ahneutta*, ja  tyytyvät niihin, mitkä teillä on+; sillä hän on sanonut: en suinkaan minä sinua  anna ylön, enkä ikänä sinua hylkää§;
                6. Niin että me hyvässä turvassa sanomme: Herra  on minun auttajani, enkä minä pelkää, mitä ihminen minulle tekis.
                7. Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille  Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari,  millainen loppu heidän menollansa oli.
                8. II. Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja  myös ijankaikkisesti.
                9. Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla  ja muukalaisilla opetuksilla*; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla  ja ei rualla+, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat.
                10. Meillä on alttari, josta ei ole niiden lupa  syödä, jotka majassa palvelevat.
                11. Sillä joiden eläinten veren ylimmäinen  pappi vie pyhään syntein edestä, niiden ruumis ulkona leiristä poltetaan.
                12. Sentähden myös Jesus, että hän oli  pyhittävä kansan omalla verellänsä, on ulkona portista kärsinyt.
                13. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ulos  leiristä, kantain hänen pilkkaansa.
                14. Sillä ei meillä tässä ole pysyväistä  kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.
                15. Niin uhratkaamme siis aina Jumalalle  kiitosuhri* hänen kauttansa, se on: niiden huulten hedelmä+, jotka hänen  nimensä tunnustavat.
                16. Mutta älkäät hyvin tekemistä ja jakamista  unohtako*; sillä senkaltaiset uhrit kelpaavat Jumalalle+.
                17. Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset* ja  seuratkaat heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun  niistä tekemän pitää+; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä  ei se ole teille hyödyllinen.
                18. Rukoilkaat meidän edestämme; sillä se on  meidän uskalluksemme, että meillä on hyvä omatunto*, ja että me ahkeroitsemme  pitää hyvää menoa kaikkein seassa.
                19. III. Mutta päälliseksi minä neuvon teidän  näitä tekemään, että minä sitä pikemmin teidän tykönne tulisin.
                20. Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista  jälleen tuottanut suuren lammaspaimenen+, ijankaikkisen Testamentin veren  kautta§, meidän Herran Jesuksen,
                21. Saattakoon teidät kaikessa hyvässä työssä  toimellisiksi*, tekemään hänen tahtoansa, ja tehköön teissä, mitä hänen  edessänsä otollinen on, Jesuksen Kristuksen kautta, jolle olkoon kunnia  ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!
                22. Minä neuvon teitä, rakkaat veljet: ottakaat  tämä neuvon sana hyväksi; sillä minä olen lyhykäisesti teille kirjoittanut.
                23. Tietäkäät, että meidän veljemme Timoteus on  päässyt, jonka kanssa, jos hän pian tulee, minä tahdon teitä nähdä.
                24. Tervehtikäät kaikkia teidän opettajianne ja  kaikkia pyhiä. Teitä tervehtivät veljet Italiasta.
                25. Armo olkoon kaikkein teidän kanssanne,  amen!
  Hebrealaisille  kirjoitettu Italiasta Timoteuksen kanssa.