P. PAAVALIN EPISTOLA EPHESILÄISILLE
5. luku
I. Apostoli varoittaa kaikkia yhteisesti, syntisiä vikoja hylkäämään ja kristillisiä avuja harjoittamaan; II. Erinomattain neuvoo hän avioväkeä keskinäiseen rakkauteen, hengellisen rakkauden esikuvalla, joka on Kristuksen ja seurakunnan välillä.
I. Niin olkaat siis Jumalan seuraajat, niinkuin  rakkaat lapset,
                2. Ja vaeltakaat rakkaudessa, niinkuin myös  Kristus meitä rakasti* ja antoi itsensä ulos meidän edestämme lahjaksi,  uhriksi+ ja Jumalalle makiaksi hajuksi.
                3. Mutta huoruutta ja kaikkea riettautta eli  ahneutta älkäät antako teidän seassanne mainitakaan*, niinkuin pyhäin sopii,
                4. Ja häpiällisiä sanoja ja hulluja puheita eli  jaarituksia, jotka ei mihinkään kelpaa*, vaan paremmin kiitossanoja.
                5. Sillä se te tietäkäät, ettei yksikään  huorintekiä, taikka saastainen, eli ahne, joka epäjumalan palvelia on*, ole  Kristuksen ja Jumalan valtakunnan perillinen+.
                6. Älkäät antako yhdenkään pettää teitänne*  turhilla puheilla; sillä sentähden Jumalan viha epäuskoisten päälle tulee+.
                7. Älkäät sentähden olko heidän osaveljensä.
                8. Sillä muinen te olitte pimeys, mutta nyt te  olette valkeus Herrassa*. Vaeltakaat niinkuin valkeuden lapset+;
                9. (Sillä Hengen hedelmä* on kaikessa  hyvyydessä ja vanhurskaudessa ja totuudessa,)
                10. Ja koetelkaat, mikä Herralle otollinen on.
                11. Älkäät olko osalliset* pimeyden  hedelmättömissä töissä+, vaan paremmin nuhdelkaat.
                12. Sillä mitä salaa heiltä tapahtuu, se on  häpiä sanoakin;
                13. Mutta kaikki ne ilmi tulevat, kuin he  valkeudelta rangaistaan; sillä kaikki, mikä ilmi tulee, se on valkeus.
                14. Sentähden hän sanoo: heräjä sinä, joka makaat*,  ja nouse+ kuolleista§, niin Kristus sinua valaisee.
                15. Niin katsokaat, että te visusti vaellatte*,  ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat.
                16. Ja hankitkaat teitänne ajallansa; sillä  aika on paha.
                17. Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan  ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on.
                18. Ja älkäät juopuko viinasta*, josta paha  meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä.
                19. Ja puhukaat keskenänne psalmeilla, ja  kiitosvirsillä, ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidän  sydämessänne,
                20. Kiittäin aina Jumalaa ja Isää, jokaisen  edestä, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen.
                21. Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset*  Jumalan pelvossa.
                22. II. Vaimot olkaat omille miehillenne  alamaiset* niinkuin Herralle.
                23. Sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus  on seurakunnan pää*, ja hän on ruumiin vapahtaja.
                24. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle  alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.
                25. Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne*, niinkuin  myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä+,
                26. Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo  puhdistanut veden pesossa sanan kautta:
                27. Että hän saattais itsellensä kunniallisen  seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole* eli jotakuta muuta  senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis.
                28. Miehet pitää vaimojansa rakastaman niinkuin  omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiänsä.
                29. Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan  vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
                30. Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet*,  hänen lihastansa ja luistansa.
                31. Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä  ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
                32. Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun  Kristuksesta ja seurakunnasta.
                33. Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistä  vaimoansa niinkuin itsiänsä; mutta peljätköön vaimo miestänsä.