P. PAAVALIN EPISTOLA EPHESILÄISILLE
3. luku
I. Paavali osoittaa, että hän on kutsuttu pakanoille evankeliumia saarnaamaan; II. Rukoilee siis, että Jumala heitä Kristuksen yhteyteen ja hänen rakkautensa tuntoon kiinnittäis ja vahvistais.
I. Sentähden minä Paavali, Jesuksen Kristuksen  vanki*, teidän pakanain tähden;
                2. Jos te muutoin kuulleet olette Jumalan armon  huoneenhallituksesta*, joka minulle teidän puoleenne annettu on,
                3. Että minulle on tämä salaus* ilmoituksen+  kautta tiettäväksi tehty, niinkuin minä jo ennen lyhykäisesti kirjoitin,
                4. Josta te lukein taidatte minun ymmärrykseni  Kristuksen salaisuudessa tuta,
                5. Joka ei ole entisiin aikoihin niin ihmisten  lapsille tiettäväksi tehty, kuin se nyt hänen pyhille apostoleillensa ja  prophetaillensa Hengen kautta ilmoitettu on:
                6. Nimittäin, että pakanat pitää  kanssaperilliset ja yksi ruumis oleman ja osalliset hänen lupauksestansa*  Kristuksessa, evankeliumin kautta,
                7. Jonka palveliaksi minä tullut olen Jumalan  armon lahjan kautta, joka hänen voimansa vaikutuksesta minulle annettu on.
                8. Minulle, joka kaikkein vähin pyhäin seassa  olen*, on tämä armo annettu+, että minä pakanain seassa tutkimattoman  Kristuksen rikkauden julistaisin,
                9. Ja jokaiselle valkeuteen saattaisin*, mikä  osallisuus siinä salaisuudessa on+, joka ijankaikkisesti on salattu ollut  Jumalassa, joka kaikki Jesuksen Kristuksen kautta luonut on§:
                10. Että nyt haltioille ja esivalloille  taivaallisissa Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta tiettäväksi tulis,
                11. Sen ijankaikkisen aivoituksen jälkeen,  jonka hän Kristuksessa Jesuksessa meidän Herrassamme osoittanut on,
                12. Jonka kautta meillä on uskallus ja  tykökäymys* kaikella rohkeudella, uskon kautta hänen päällensä.
                13. Sentähden minä rukoilen, ettette minun  vaivaini tähden väsyisi, joita minä teidän edestänne kärsin, joka teidän  kunnianne on.
                14. II. Sentähden kumarran minä polveni meidän  Herran Jesuksen Kristuksen Isän puoleen,
                15. Joka kaikkein oikia Isä on, jotka taivaissa  ja maassa lapsiksi kutsutaan,
                16. Että hän antais teille voimaa kunniansa  rikkauden jälkeen, että te hänen Henkensä kautta väkeväksi tulisitte*  sisällisessä ihmisessä+;
                17. Ja että Kristus asuis uskon kautta teidän  sydämissänne;
                18. Että te olisitte rakkauden kautta  juurtuneet ja perustetut*; että te selkiästi käsittäisitte kaikkein pyhäin  kanssa, mikä leveys ja pituus, ja syvyys ja korkeus olis,
                19. Ja Kristuksen rakkauden tuntisitte, joka  kaiken tuntemisen ylitse käy; että te olisitte kaikella Jumalan  täydellisyydellä täytetyt.
                20. Mutta hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti  voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen  voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa,
                21. Hänelle olkoon kunnia seurakunnassa, joka  on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin  ijankaikkiseen, amen!