P. PAAVALIN EPISTOLA EPHESILÄISILLE
4. luku
I. Apostoli neuvoo jokaista kutsumisessansa soveliaasti vaeltamaan, erinomattain hengellisessä yhteydessä, kullekin annetun armon mitan jälkeen; II. Varoittaa pakanallista elämää välttämään ja elämän uudistuksessa vaeltamaan.
I. Niin minä vangittu* Herrassa neuvon teitä, että te siinä kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii+,
2. Kaikella nöyryydellä, siveydellä ja pitkämielisyydellä, ja kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa.
3. Ahkeroitkaat myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta:
4. Yksi ruumis* ja yksi henki+, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut,
5. Yksi Herra*, yksi usko, yksi kaste,
6. Yksi Jumala ja kaikkein Isä*, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa.
7. Mutta jokaiselle meille on armo annettu Kristuksen lahjan mitan jälkeen.
8. Sentähden hän sanoo: hän on astunut ylös korkeuteen, ja on vankiuden vangiksi vienyt*, ja ihmisille lahjoja antanut.
9. Mutta se, että hän astui ylös*, ei ole mikään muu kuin että hän ennen tänne astui alas, alimmaisiin maan paikkoihin.
10. Joka on astunut alas, hän on se, joka kaikkein taivasten päälle astui ylös*, että hän kaikki täyttäis,
11. Ja hän on pannut muutamat apostoleiksi, muutamat prophetaiksi, muutamat evankelistaiksi*, muutamat paimeniksi ja opettajiksi+.
12. Pyhäin täydellisyyteen, palveluksen työhön ja Kristuksen ruumiin* rakennukseen,
13. Siihenasti kuin me kaikki tulemme uskon ja Jumalan Pojan tuntemisen yhteydessä täydeksi mieheksi, Kristuksen täydellisen varren mitan jälkeen:
14. Ettemme silleen lapset olisi*, jotka horjuisimme ja kaikkinaisilta opetuksen tuulilta vieteltäisiin+, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta, jolla he meitä käyvät ympäri, saadaksensa pettää;
15. Mutta olkaamme toimelliset rakkaudessa ja kasvakaamme kaikissa, hänessä, joka pää* on, Kristus,
16. Josta koko ruumis on koottu ja yhteen liitetty, kaiken yhdistyksen kautta, joka siihen lisääntyy, sen vaikutuksen ja määrän jälkeen, joka kullakin jäsenellä on, siitä kasvaa ruumis omaksi rakennukseksensa rakkaudessa.
17. II. Niin minä nyt sanon ja todistan Herrassa, ettette silleen vaella niinkuin muut pakanat vaeltavat mielensä tyhmyydessä,
18. Joiden ymmärrys pimitetty on ja ovat vieraantuneet siitä elämästä, joka Jumalasta on, tyhmyyden kautta, joka heissä on, ja heidän sydämensä kovuuden kautta,
19. Jotka, sitten kuin he olivat paatuneet, antoivat ylön heitänsä haureuteen* ja tekivät kaikkinaista saastaisuutta ylönpalttisessa himossa.
20. Mutta ette niin Kristusta ole oppineet.
21. Jos te muutoin hänestä kuulleet olette ja hänessä opetetut olette, niinkuin totuus Jesuksessa on,
22. Niin pankaat pois vanha ihminen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, joka himoin kautta eksyksissä itsensä turmelee;
23. Mutta uudistakaat teitänne teidän mielenne hengessä,
24. Ja pukekaat päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on, totisessa vanhurskaudessa ja pyhyydessä.
25. Sentähden pankaat pois valhe, ja puhukaan jokainen lähimmäisensä kanssa totuutta*; sillä me olemme jäsenet keskenämme+.
26. Vihastukaat (a) ja älkäät syntiä tehkö*, älkäät antako auringon laskea ylitse teidän vihanne,
27. Älkäät antako laittajalle siaa.
28. Joka varastanut on, älkään silleen varastako, vaan paremmin tehkään työtä* ja toimittakaan käsillänsä jotakin hyvää, että hänellä olis tarvitsevalle jakamista.
29. Älköön yksikään rietas* puhe teidän suustanne lähtekö, vaan mitä sovelias+ on parannuksen tarpeeksi, että se kelvollinen kuulla olis.
30. Ja älkäät Jumalan Pyhää Henkeä murheelliseksi saattako*, jossa te lunastuksen päivään asti** kiinnitetyt olette+.
31. Kaikki haikeus, ja närkästys, ja viha, ja huuto, ja sadatus olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden kanssa.
32. Mutta olkaat keskenänne ystävälliset ja laupiaat*, ja anteeksi antakaat toinen toisellenne niinkuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on+.