APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
3. luku
I. Pietari, templiin mennessänsä Johanneksen seurassa, parantaa synnyntö-ramman ihmisen; II. Saarnaa Kristuksesta kokoon tulleelle kansalle, ja neuvoo kääntymykseen.
I. Niin Pietari ja Johannes menivät ynnä ylös  templiin yhdeksännellä rukouksen hetkellä,
                2. Ja mies, saattamatoin hamasta äitinsä  kohdusta, kannettiin; jonka he panivat joka päivä sen templin oven eteen, joka  kutsutaan Kauniiksi, anomaan niiltä almua, jotka templiin menivät.
                3. Kuin hän näki Pietarin ja Johanneksen  tahtovan mennä templiin, anoi hän heiltä almua.
                4. Niin Pietari Johanneksen kanssa katsoi hänen  päällensä, ja sanoi: katso meidän päällemme.
                5. Ja hän katseli heidän päällensä, toivoen  heiltä jotakin saavansa.
                6. Niin Pietari sanoi: hopiaa ja kultaa ei  minulla ole; vaan sitä mitä minulla on, annan minä sinulle: Jesuksen Kristuksen  Natsarealaisen nimeen nouse ja käy.
                7. Ja hän tarttui hänen oikiaan käteensä ja  ojensi hänen, ja kohta hänen säärensä ja kantansa vahvistuivat.
                8. Ja hän karkasi ylös, seisoi ja kävi, ja meni  heidän kanssansa templiin, käyden ja hypäten ja kiittäen Jumalaa.
                9. Ja kaikki kansa näki hänen käyvän ja  kiittävän Jumalaa,
                10. Ja tunsi hänen siksi, joka almun tähden  istui templin Kauniin oven edessä; ja he olivat täynnänsä pelkoa ja suurta  hämmästystä siitä, mitä hänelle tapahtunut oli.
                11. Mutta kuin tämä saattamatoin, joka  parannettu oli, piti itsensä Pietarin ja Johanneksen tykö, juoksi kaikki kansa  hämmästyksissä heidän tykönsä porstuaan*, joka kutsutaan Salomon porstuaksi.
                12. II. Kuin Pietari sen näki, vastasi hän  kansalle: Israelin miehet! mitä te tätä ihmettelette? eli mitä te meidän  päällemme katsotte, niinkuin me olisimme meidän omalla voimallamme eli  jumalisuudellamme tämän käymään saattaneet?
                13. Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin Jumala*,  meidän isäimme Jumala, on Poikansa Jesuksen kirkastanut, jonka te annoitte ylön  ja kielsitte Pilatuksen edessä, kuin hän tuomitsi, että hän piti päästettämän+.
                14. Mutta te kielsitte pyhän ja hurskaan, ja  anoitte teillenne murhamiestä annettaa;
                15. Mutta elämän Pääruhtinaan te tapoitte: sen  on Jumala kuolleista herättänyt*, jonka todistajat me olemme.
                16. Ja uskon kautta hänen nimensä päälle on hän  tässä, jonka te näette ja tunnette, nimensä vahvistanut: ja usko* hänen  kauttansa antoi tälle terveytensä, kaikkein teidän nähtenne.
                17. Ja nyt rakkaat veljet! minä tiedän, että te  sen tyhmyydestä tehneet olette, niinkuin teidän ylimmäisennekin.
                18. Mutta Jumala, mitä hän kaikkein  prophetainsa suun kautta oli ennustanut, että hänen Kristuksensa piti kärsimän,  sen hän täytti.
                19. Niin tehkäät parannus ja palatkaat, että  teidän syntinne pyyhittäisiin pois, kuin virvoittamisen ajat tulevat Herran  kasvoin edestä,
                20. Ja hän lähettää sen, josta teille ennen  saarnattu on, Jesuksen Kristuksen,
                21. Jonka tosin tulee omistaa taivas, niihin  aikoihin asti kuin ne kaikki jälleen asetetaan, mitkä Jumala on puhunut  kaikkein pyhäin prophetainsa suun kautta, hamasta maailman alusta.
                22. Sillä Moses on tosin isille sanonut: Herra  teidän Jumalanne on teille herättävä Prophetan teidän veljistänne, niinkuin  minun: kuulkaat häntä kaikissa, mitä hän teille sanoo,
                23. Ja pitää tapahtuman, että jokainen sielu,  joka ei tätä Prophetaa kuule, pitää hävitettämän pois kansasta.
                24. Ja kaikki prophetat hamasta Samuelista, ja  sitte edespäin, niin monta, jotka puhuneet ovat, ovat myös kaikki näitä päiviä  ennustaneet.
                25. Te olette prophetain ja sen liiton lapset,  jonka Jumala meidän isäimme kanssa teki, sanoen Abrahamille: ja sinun  siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunattaman.
                26. Teille on Jumala ensin Poikansa Jesuksen  herättänyt ja on hänen lähettänyt teitä siunaamaan*, että te kukin teidän  pahuudestanne palajaisitte.