APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
14. luku
I. Apostolit saarnaavat Ikoniossa ja Lystrassa. II. Paavali parantaa ramman, jonka tähden apostoleille tahdotaan uhrata, mutta he estävät sen. III. Paavalia kivitetään; sitte oppii hän Barnabaan kanssa muita seurakuntia, ja palajavat Antiokiaan.
I. Niin Ikoniossa tapahtui, että he ynnä menivät sisälle Juudalaisten synagogaan, ja niin puhuivat, että suuri joukko Juudalaisia ja Grekiläisiä uskoi.
2. Mutta uskomattomat Juudalaiset yllyttivät ja pahoittivat pakanain sielut veljiä vastaan.
3. Niin he olivat siellä kauvan aikaa ja puhuivat rohkiasti Herrassa, joka antoi todistuksen armonsa sanoihin, ja antoi merkit ja ihmeet* heidän kättensä kautta tapahtua.
4. Niin sen kaupungin väki erkani: muutamat pitivät Juudalaisten kanssa, ja muutamat apostolien kanssa.
5. Kuin siis pakanoilta ja Juudalaisilta kapina nousi, ynnä heidän päämiestensä kanssa, pilkkaamaan ja kivittämään heitä,
6. Ja kuin he sen ymmärsivät, pakenivat* he Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen, ja ympäri sitä lähimaakuntaa,
7. Ja saarnasivat niissä evankeliumia.
8. II. Ja mies Lystrassa, sairas jaloista, istui, rampa hamasta äitinsä kohdusta, joka ei ikänänsä ollut käynyt.
9. Tämä kuuli Paavalin puhuvan; ja kuin hän katsahti hänen päällensä, ja näki hänellä uskon olevan terveeksi tulla,
10. Sanoi hän suurella äänellä: ojenna sinus jalkais päälle. Ja hän karkasi ylös* ja kävi.
11. Kuin kansa sen näki, mitä Paavali tehnyt oli, korottivat he äänensä Lykaonian kielellä sanoen: jumalat ovat ihmisten hahmolla alas meidän tykömme tulleet.
12. Ja he kutsuivat Barnabaan Jupiteriksi ja Paavalin Merkuriukseksi; sillä hän oli sanansaattaja.
13. Ja Jupiterin pappi, joka heidän kaupunkinsa edessä oli, toi härkiä ja seppeleitä oven eteen, ja tahtoi ynnä kaupungin väen kanssa uhrata.
14. Kuin apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa* ja karkasivat kansan sekaan, huutain,
15. Ja sanoen: miehet, miksi te tätä teette? Mekin olemme ihmiset, puuttuvaiset kuin tekin*. Ja me saarnaamme teille evankeliumia, että te näistä turhista kääntyisitte elävän Jumalan tykö, joka teki taivaan, ja maan, ja meren, ja kaikki mitä niissä on+,
16. Joka entisillä ajoilla antoi kaikki pakanat vaeltaa omilla teillänsä.
17. Vaikka ei hän itsiänsä antanut olla ilman todistusta, tehden hyvää, antain meille taivaasta sateen ja hedelmälliset ajat, täyttäin meidän sydämemme rualla ja ilolla.
18. Ja kuin he näitä sanoivat, saivat he kansan tuskalla hillityksi, ettei he heille uhranneet.
19. III. Niin sinne myös tuli muutamia Juudalaisia Antiokiasta ja Ikoniosta, ja kuin he kansan olivat saattaneet Paavalia kivittämään*, riepoittivat he hänen ulos kaupungista, ja luulivat hänen kuolleeksi.
20. Mutta kuin opetuslapset hänen ympärillänsä seisoivat, nousi hän* ja meni kaupunkiin, ja vaelsi toisena päivänä Barnabaan kanssa Derbeen.
21. Ja kuin he olivat saarnanneet siinä kaupungissa evankeliumia ja monta opettaneet, palasivat he Lystraan ja Ikonioon ja Antiokiaan,
22. Vahvistain opetuslasten sieluja, ja neuvoivat heitä uskossa pysymään* (sanoen): että meidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman sisälle+.
23. Ja kuin he olivat valinneet* vanhimmat jokaiselle seurakunnalle, ja rukoilleet ja paastonneet, antoivat he heidät Herran haltuun, jonka päälle he uskoivat.
24. Ja he vaelsivat lävitse Pisidian ja tulivat Pamphiliaan.
25. Ja kuin he olivat saarnanneet sanaa Pergessä, menivät he alas Attaliaan,
26. Ja purjehtivat sieltä Antiokiaan, jossa he olivat Jumalan armon haltuun annetut*, siihen työhön, jonka he toimittaneet olivat.
27. Mutta kuin he sinne tulivat ja seurakunnan kokosivat, ilmoittivat he, kuinka paljon Jumala oli heidän kanssansa tehnyt* ja pakanoille uskon oven avannut.
28. Ja he viipyivät siellä opetuslasten kanssa hetken aikaa.