APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
20. luku
I. Sitte vaeltaa Paavali muutamain maakuntain lävitse ja tulee Troadaan. II. Herättää siellä Eutykuksen kuolleista. III. Senjälkeen tultuansa Miletoon kutsuttaa Epheson seurakunnan vanhimmat eli papit sinne, neuvoo heitä kiivauteen, ja jättää heidät ystävällisyydessä hyvästi.
I. Sittekuin kapina lakkasi, kutsui Paavali  opetuslapset tykönsä ja tervehti heitä, ja läksi matkaansa Makedoniaan.
                2. Ja kuin hän ne maakunnat vaelsi, ja oli  heitä monilla sanoilla neuvonut, tuli hän Grekan maalle,
                3. Ja viipyi siellä kolme kuukautta, ja että  Juudalaiset väijyivät häntä, kuin hänen piti Syriaan menemän, aikoi hän palata  Makedonian kautta.
                4. Mutta Sopater Bereasta seurasi häntä Asiaan  asti, ja Tessalonikasta Aristarkus* ja Sekundus, ja Gajus** Derbestä, ja  Timoteus+; mutta Asiasta Tykikus++ ja Trophimus§.
                5. Nämät läksivät edellä ja odottivat meitä  Troadassa.
                6. Mutta me purjehdimme jälkeen pääsiäisen  Philipistä ja tulimme heidän tykönsä Troadaan viitenä päivänä, ja viivyimme  siellä seitsemän päivää.
                7. II. Mutta ensimäisenä viikonpäivänä, kuin  opetuslapset kokoontuivat leipää taittamaan*, saarnasi heille Paavali, ja  aikoen toisena päivänä matkustaa, pitensi saarnan puoli-yöhön asti.
                8. Ja monta kynttilää oli sytytetty salissa,  jossa me olimme koossa.
                9. Niin nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui  akkunalla, ja raukesi syvään uneen, ja Paavalin kauvan puhuessa, tuli hän  unelta voitetuksi ja putosi alas kolmannesta ullakosta, ja otettiin kuolleena  ylös.
                10. Niin Paavali astui alas, ja laski itsensä  hänen päällensä*, ja otti syliinsä, ja sanoi: älkäät kapinoitko; sillä hänen  sielunsa on vielä hänessä.
                11. Niin hän nousi, ja taitti leipää, ja söi,  ja puheli kauvan heidän kanssansa, päivän koittamaan asti, niin hän läksi  matkaansa.
                12. Niin he toivat nuorukaisen elävänä ja  tulivat siitä suuresti lohdutetuksi.
                13. III. Mutta me astuimme edellä haahteen ja  purjehdimme Assoon, aikoen siellä ottaa Paavalin sisälle; sillä hän oli niin käskenyt,  ja tahtoi itse maata myöten mennä.
                14. Kuin hän Assossa meidän kanssamme yhteen  tuli, otimme me hänen sisälle ja tulimme Mityleneen.
                15. Sieltä me purjehdimme ja tulimme toisena  päivänä Kion kohdalle. Ja taas päivää jälkeen tulimme me Samoon, ja viivyimme  Trogylliossa. Ja päivää jälkeen tulimme me Miletoon.
                16. Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia  Epheson ohitse, ettei hän Asiassa aikaa kuluttaisi; sillä hän kiiruhti, jos  hänelle olis mahdollinen ollut*, helluntaiksi Jerusalemiin.
                17. Mutta hän lähetti Miletosta sanan Ephesoon  ja kutsutti seurakunnan vanhimmat.
                18. Kuin he tulivat hänen tykönsä, sanoi hän  heille: te tiedätte, kuinka minä olen ollut kaiken ajan teidän tykönänne  ensimäisestä päivästä, jona minä Asiaan tulin,
                19. Palvellen Herraa kaikella sydämen  nöyryydellä, ja monilla kyyneleillä, ja kiusauksilla, jotka minulle  Juudalaisten väijymisistä tapahtuivat:
                20. Etten minä ole mitään tarpeellista teiltä  salannut, jota en minä ole teille ilmoittanut, ja olen teille opettanut  julkisesti ja huone huoneelta,
                21. Todistain sekä Juudalaisille että  Grekiläisille sitä kääntymystä, joka Jumalan tykö on, ja sitä uskoa, joka  meidän Herran Jesuksen Kristuksen päälle on.
                22. Ja nyt katso, minä sidottuna hengessä  matkustan Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä minulle siellä tapahtuman pitää:
                23. Vaan että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa  tunnustaa ja sanoo siteet ja murheet minun edessäni olevan.
                24. Mutta en minä siitä lukua pidä, enkä  tottele paljon hengestäni*: että minä juoksuni päättäisin ilolla ja sen viran,  jonka minä olen Herralta Jesukselta saanut+, todistaakseni evankeliumia Jumalan  armosta.
                25. Ja nyt katso, minä tiedän, ettette silleen  saa nähdä minun kasvojani, kaikki te, joiden kautta minä olen vaeltanut ja  Jumalan valtakuntaa saarnannut.
                26. Sentähden minä todistan teille tänäpänä,  että minä olen viatoin kaikkein verestä.
                27. Sillä en minä ole estänyt itsiäni  ilmoittamasta teille kaikkea Jumalan neuvoa.
                28. Niin ottakaat siis itsestänne vaari ja  kaikesta laumasta*, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut**, kaitsemaan  Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä ansainnut on+.
                29. Sillä minä tiedän minun lähtemiseni jälkeen  tulevan teidän sekaanne hirmuiset sudet*, jotka ei laumaa säästä.
                30. Ja itse teistänne* nousevat miehet, jotka  vääryyttä puhuvat, vetääksensä pois opetuslapsia peräänsä.
                31. Sentähden valvokaat, muistain etten minä  kolmena ajastaikana* ole lakannut yöllä ja päivällä teitä kyyneleillä  neuvomasta itsekutakin.
                32. Ja nyt, rakkaat veljet, minä annan teidät Jumalan  ja hänen armonsa sanan haltuun, joka väkevä on teitä rakentamaan ja antamaan  teille perinnön kaikkein pyhitettyin seassa.
                33. En minä ole yhdenkään hopiaa eikä kultaa  eikä vaatteita pyytänyt.
                34. Vaan te itse tiedätte, että nämät kädet  ovat minua tarpeissani* ja niitä, jotka minun kanssani olivat, palvelleet.
                35. Kaikki olen minä teille osoittanut, että  niin pitää työtä tehtämän: heikkoja korjattaman ja muistettaman Herran Jesuksen  sanoja, jotka hän sanoi: autuaampi on antaa kuin ottaa.
                36. Ja kuin hän nämät sanonut oli, lankesi hän  polvillensa ja rukoili kaikkein heidän kanssansa.
                37. Ja suuri itku tuli heille kaikille ja  lankesivat Paavalin kaulaan ja suuta antoivat hänen,
                38. Murehtien suuresti sen sanan tähden, jonka  hän oli sanonut, ettei heidän pitänyt enempi hänen kasvojansa näkemän. Ja he  saattivat häntä haahteen.