P. PAAVALIN EPISTOLA FILIPPILÄISILLE
4. luku
I. Paavali neuvoo lujuuteen, yksimielisyyteen ja muihin kristillisiin avuihin; II. Ylistää Philippiläisten hyväntahtoisuutta häntä kohtaan; III. Päättää tämän lähetyskirjansa tavallisella toivotuksella.
I. Sentähden minun rakkaat ja ihanat veljeni,  minun iloni ja minun kruununi*, seisokaat niin Herrassa+, minun rakkaani.
                2. Euodiaa minä neuvon ja Syntykeä minä neuvon,  että he Herrassa yksimieliset olisivat.
                3. Ja minä rukoilen sinua, minun uskollinen  kumppanini, ole niille avullinen, jotka minun kanssani evankeliumissa  kilvoitelleet* ovat, ynnä Klementin ja muiden minun auttajaini kanssa, joiden  nimet elämän kirjassa ovat+.
                4. Iloitkaat aina Herrassa, ja taas minä sanon:  iloitkaat.
                5. Olkoon teidän siveytenne kaikille ihmisille  tiettävä: Herra on läsnä.
                6. Älkäät mistään murehtiko, vaan olkoon teidän  anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettävä*, kaikella rukouksella ja  pyytämisellä kiitoksen kanssa.
                7. Ja Jumalan rauha*, joka ylitse kaiken  ymmärryksen käy, varjelkoon teidän sydämenne ja teidän taitonne Kristuksessa  Jesuksessa.
                8. Vielä, rakkaat veljet, mikä tosi, mikä  kunniallinen, mikä oikein, mikä puhdas, mikä otollinen on, mikä hyvin kuuluu,  jos joku hyvä tapa ja jos joku kiitos on, ajatelkaat niitä.
                9. Mitä te myös opitte, ja saitte, ja kuulitte,  ja nähneet olette minussa, se tehkäät, niin rauhan Jumala on teidän kanssanne.
                10. II. Mutta minä olen suuresti iloinen  Herrassa, että te olette taas virvonneet minusta murhetta pitämään, ehkä te sen  tehneetkin olette, vaan ei teillä ollut tilaa.
                11. Enpä minä sitä sentähden sano, että minulta  jotakin puuttuu; sillä minä olen oppinut, joissa minä olen, niihin tyytymään.
                12. Minä taidan nöyrä olla ja taidan myös  korkia olla, minä olen aina ja kaikissa harjoitettu, taidan ravittu olla ja  isota, hyötyä ja köyhtyä.
                13. Minä voin kaikki sen kautta, joka minun  väkeväksi tekee, Kristuksen.
                14. Kuitenkin te teitte hyvin, että te minun  murheeni päällenne otitte.
                15. Mutta te Philippiläiset tiedätte, ettei  ensin evankeliumin alusta, kuin minä Makedoniasta läksin, yksikään seurakunta  minulle mitään ollut jakanut* antamisessa ja ottamisessa, vaan ainoastaan te;
                16. Sillä kuin myös minä Tessalonikassa olin,  lähetitte te kerran ja kaksi minun tarpeeni.
                17. Ei niin, että minä lahjoja pyydän, vaan  ahkeroitsen sitä, että teidän luvussanne ylitsevuotava hedelmä olis.
                18. Sillä minulla on kaikki ja yltäkyllä, minä  olen täytetty, sitte kuin minä Epaphroditukselta sain sen, mikä teiltä  lähetetty oli, makian hajun, otollisen ja Jumalalle kelvollisen uhrin.
                19. Mutta minun Jumalani on teille antava*,  rikkaudestansa kaikki teidän tarpeenne, kunniassa, Jesuksen Kristuksen kautta.
                20. III. Mutta Jumalalle ja meidän Isällemme  olkoon kunnia ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!
                21. Tervehtikäät jokaista pyhää Kristuksessa  Jesuksessa. Teitä tervehtivät ne veljet, jotka minun kanssani ovat.
                22. Teitä tervehtivät kaikki pyhät,  erinomattain ne, jotka keisarin huoneesta ovat.
                23. Meidän Herran Jesuksen Kristuksen armo  olkoon kaikkein teidän kanssanne, amen!
  Philippiläisille  kirjoitettu Roomista Epaphrodituksen kanssa.